Annulii majoitti viisi ankkaa saunaansa – ”Puolisoni lahjoin sixpackilla olutta”
Annulii Koponen hoitaa hädässä olevia eläimiä kotonaan. Siksi hänellä on toisinaan siilejä kylpyhuoneessa ja ankkoja saunassa.
”Kerran sain kovilla talvipakkasilla kiireellisen pyynnön – piti löytää väliaikainen sijoituspaikka tulipalossa kotinsa menettäneen perheen viidelle ankalle. Parvi vietti muutaman päivän meidän saunassamme, kunnes ankkalaan saatiin taas sähköt”, Annulii Koponen, 50, kuvailee.
”Puolisoni lahjoin sixpackilla olutta välttämään saunomista tovin.”
Annuliin puoliso Kimmo ei enää hämmästy juuri mistään. Hän on tottunut vaimonsa tekemään vapaaehtoistyöhön. Annulii on auttanut eläimiä pariskunnan Riihimäellä sijaitsevassa kodissa jo vuosia.
Kodin pihasaunassa saattaa asustaa lintuja ja kuljetuskopassa eteisessä tuhista ruokintaa odottava siilinpoikanen.
Pihapiirin vanhasta navetasta löytyy esimerkiksi siilien horroshotelli ja terraario, jossa elää jauhomatoyhdyskunta eläinten ruokintaa varten.
”Nyt, eläinten hyvinvointilain tarkentumisen jälkeen, olen erikoistunut siileihin ja tervapääskyihin. Muidenkin vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten eteen teen toki voitavani. Enimmäkseen annan alkuhoitoa”, Annulii sanoo.
Annulii Koponen järjestelee pesiä tuleville hoidokeille. Pariskunnan pihapiirin vanhassa navetassa toimii siilien horroshotelli.
Pieni ja nälkiintyneen oloinen siili voi tarvita apua ennen talvihorrosta. Loppukesän poikanen ei välttämättä ole ehtinyt kerätä riittävää rasvakerrosta talven varalle.
Puhelin voi soida milloin vain
Riihimäen seudulla Annulii Koponen tunnetaan ja hänen työtään arvostetaan. Puhelin saattaa soida outoihinkin vuorokaudenaikoihin.
”Viime kesänä poliisit toivat kerran hoitooni orvoksi jääneen joutsenenpoikasen nimeltä Seppo, joka pihasaunassa yövyttyään matkasi Pyhtään lintuhoitolaan. Kesäisiin avuntarvitsijoihin kuului myös isokoskelon poikue, jonka poikaset olivat juuttuneet jaloistaan uimahallin metalliseen rappuralliin”, Annulii kertoo.
Hän on kotoisin Helsingin Lauttasaaresta ja on tehnyt eläinsuojelutyötä parikymmentä vuotta. Annuliin rakkaus eläimiin sai alkunsa lapsuuden lemmikeistä. Koskaan hän ei ole jättänyt hädässä olevaa eläintä auttamatta.
Annulii Koponen antaa vahingoittuneille luonnonvaraisille eläimille enimmäkseen alkuhoitoa. Hän on erikoistunut siileihin ja tervapääskyihin.
Apu kulkee autolla
Annulii Koponen hoitaa eläimiä oman palkkatyönsä ohessa. Auttaminen vaatii sitoutumista.
"Tämä on elämäntapa, joka vie kaiken aikani työn ulkopuolella."
Rahaa kuluu enimmäkseen omasta pussista. Sitä tarvitaan paitsi eläinten ruokiin myös esimerkiksi auton bensoihin: Annulii saattaa ajella huomattavia matkoja noutamaan eläimiä tai viemään niitä jatkohoitoon Helsinkiin, Hyvinkäälle tai Lohjalle.
Annulii Koponen kuljettaa vahingoittuneita eläimiä tarvittaessa jatkohoitoon. Tavoitteena on aina, että hoidokki pääsee palaamaan luontoon.
Annuliin autosta löytyy kasoittain asiaan liittyvää tarpeistoa: laatikoita, peittoja, haavi, pyyhkeitä, kaulapantoja, kypärä, hitsaajan hanskat ja ensiapuvälineet.
Annulii saa lahjoituksena esimerkiksi vanhoja tekstiilejä eläinten alusiksi tai tyhjilleen jääneitä jyrsijähäkkejä eläinten siirtelyyn.
"Kerran minulle on järjestetty tukikeräys, ja tänä vuonna junailtiin siilien ruokakeräys. Kuusi vuotta sitten kaupungin eläinlääkäriin hankittiin minun ehdotuksestani eläimille röntgenlaite, josta olen tosi ylpeä. Siitä on suunnattomasti apua."
”Olen eräänlainen yhden naisen nopea toimintajoukko. Tavoitteena on aina palauttaa eläin luontoon hoidon jälkeen”, hän kuvailee.
Siili voi tarvita apua
Annuliin mieluisimmat hoidokit eli siilit valmistautuvat nyt talvihorrokseen pesissään.
”Ihmisen apua saattavat kaivata esimerkiksi pihapiirissä pyörivät pienet ja nälkiintyneen oloiset siilit. Ne ovat usein loppukesän poikasia, jotka eivät ole osanneet ajoissa alkaa kerätä rasvakerrosta talven varalle. Tukiruokinta esimerkiksi proteiinipitoisella kissan märkäruoalla tai vedellä pehmitetyllä kissan kuivaruoalla voi olla siilin pelastus”, Annulii ohjeistaa.
”Apua kaivataan myös silloin, jos talvella huomaa lumella kesken horroksen havahtuneen siilin. Koska hyönteis- tai muutakaan ruokaa ei talvella saa luonnosta, siili menehtyy ilman osaavaa apua. Silloin pitää pirauttaa omalla alueella toimivalle siilien auttajalle.”
Kesällä taas siilit kaipaavat toisinaan nesteytystä.
”Vesikupin laittaminen siilin ulottuville pitkään jatkuneilla helteillä voi olla arvokas apu.”
Luonnonvaraiselle eläimelle ihmisen käsittely on stressaavaa. Annulii Koponen pitää kontaktin hoidokkeihinsa mahdollisimman vähäisenä, jotta ne eivät kesyyntyisi.
Kaikkia ei voi pelastaa
”Disney-henkistä söpöstelyä luonnonvaraisten eläinten hoito ei ole. Niille on aina stressaavaa joutua ihmisen käsiin. Hoito on enemmän jätösten siivoamista ja vaikkapa haavojen puhdistamista kuin sylissä pitämistä ja paijaamista. Koetan pitää kontaktin hoidokkeihini minimissä, jotta villi eläin ei kesyyntyisi ja alkaisi luottaa ihmiseen liikaa", Annulii sanoo.
”Joskus, jos eläin on pahasti vahingoittunut, näen heti, ettei hoito auta. Silloin tärkeintä eläinsuojelutyötä on nopea eutanasia”, hän kertoo.
”Teen parhaani, mutta ihmeisiin en pysty.”
Annulii Koponen saa lahjoituksina tyhjilleen jääneitä jyrsijähäkkejä, joita hän käyttää eläinten siirtelyyn. Hoitotyöhön kuluu rahaa enimmäkseen omasta pussista.
Pääskynen kädessä
Palkitsevinta Annulii Koposen vapaaehtoistyössä ovat hetket, jolloin hän saa palauttaa hoitamansa eläimen luontoon.
”On uskomaton tunne vapauttaa lentoon toipunut tervapääsky”, Annulii sanoo.
”Yhdessä hetkessä se värisee kädessä, seuraavassa tuokiossa se levittää siipensä ja liittyy muuttomatkalle Afrikkaan suuntaavaan parveen. Se näky antaa valtavasti iloa ja voimaa jatkaa.”
"Vapautushetket ovat tämän duunin palkkapäiviä."
”Vapautushetket ovat tämän duunin palkkapäiviä”, Annulii Koponen sanoo. Vapaaehtoistyössä palkitsevinta on hoidetun eläimen palauttaminen luontoon.
