Elina sai harmaita hiuksia jo nuorena – Näin hän ajattelee asiasta nyt

Elina sai ensimmäiset harmaat hiuksena jo nuorena. Miksi niin tapahtui?

Elina Hovinen kuvattuna metsässä punaisessa mekossa
Elina Hovinen kuvattuna metsässä punaisessa mekossa
Teksti: Moona Laakso
Kuvat: Eveliina Vuorma
1.9.2025 | Päivitetty 1.9.2025

Elina Hovinen, 44, huomasi ensimmäiset harmaat hiuksissaan jo alle kolmekymppisenä. Havainto ei ollut täysin yllättävä, sillä myös Elinan äiti oli alkanut harmaantua nuorena. Silti se järkytti.

Ensimmäinen ajatus oli epäusko. Toinen ajatus oli peittää ne.

Elinan hiukset ovat väriltään tummanruskeat. Hän ei ollut aiemmin värjännyt hiuksiaan, lukuun ottamatta satunnaisia raitoja, jotka olivat lähellä hiusten omaa sävyä. Harmaiden ilmestyttyä hän kuitenkin alkoi värjätä niitä.

”Värjäsin hiuksia vuosikausia. Aina kun tyvikasvua alkoi näkyä, tajusin, että harmaita on koko ajan enemmän. Tyvikasvu rupesi näyttämään aina vain hurjemmalta, koska kontrasti oli niin suuri. Värjäysväliä piti alkaa lyhentää, jotta tukka pysyi siistinä.”

Piste värjäyskierteelle

Tyypillisesti ensimmäiset harmaat ilmestyvät 30–45-vuotiaana, mutta joillekin jo ennen tätä. Syitä aikaisin harmaantumiselle ei tiedetä, mutta tavallisimmin harmaantumisessa on kyse periytyvästä ominaisuudesta. Kuten Elinan tapauksessa, omien vanhempien harmaisiin katsomalla voi ennustaa iän, jolloin itse todennäköisesti alkaa harmaantua.

Viimeaikaisimpien tutkimusten mukaan myös stressillä voi olla vaikutusta harmaiden ilmestymiseen. Kuitenkin geeniperimä on huomattavasti todennäköisempi syy harmaille kuin stressitekijät. Kun harmaantuminen alkaa, sitä ei voi pysäyttää.

Harmaantuessa hiusten väri itsessään ei muutu, vaan harmaantuminen tapahtuu, kun hiustupessa olevat melanosyytit kuolevat eivätkä enää tuota pigmenttiä. Toisin sanoen harmaantuneet hiukset ovat menettäneet värinsä. Tummissa hiuksissa harmaat näkyvät selvemmin, kuten Elinan tapauksessa, ja monet myös turvautuvat värjäämiseen.

Vuosien saatossa Elina alkoi kuitenkin kyllästyä jatkuvaan värjäilyyn. Vuonna 2015 hän näki eräillä messuilla naisen, jolla oli kokonaan harmaat hiukset.

”Kerroin hänelle kuinka upealta hän näyttää ja kysyin, oliko hän koskaan värjännyt tukkaansa. Hän kertoi lopettaneensa muutama vuosi sitten. Siitä se ajatus lähti.”

Harmaanakin voisi näyttää upealta, Elina ajatteli, ja kysyi tutuilta sekä tuntemattomilta sosiaalisen median kautta, pitäisikö hänen vain antaa harmaiden tulla.

”Lähestulkoon kaikki olivat sitä mieltä, että älä! Se näyttäisi epäsiistiltä, kannattaisi vain jatkaa värjäilyä.”

Mutta ajatus oli jo ehtinyt kypsyä. Vuonna 2018, ollessaan 37-vuotias, Elina päätti kokeilla. Hän lopetti värjäämisen ja antoi harmaiden tulla.

Harmaat vaativat kosteuttavaa hoitoa

Harmaita alkoi ilmestyä Elinan hiuksiin epätasaisesti. Eniten ovat harmaantuneet ohimot.

”Kasvatusprosessi on pitkä. Tavallaan odotan, miltä näytän kokonaan harmaana, koska en ole koskaan ollut vaalea, mutta siinä voi mennä vuosia. Äitini on 70 eikä vieläkään täysin harmaa.”

Myös hiuslaatu on muuttunut. Elina on huomannut, että harmaat ovat ohuempaa hiusta eivätkä rasvoitu niin herkästi.

”Minulla on luonnonkihara tukka, joka kihartui paljon etenkin värjätessä. Nyt ne eivät ole enää yhtä kiharat ja se vähän harmittaa.”

Usein hiukset harmaantumisen myötä ohenevat, ja niiden hoidossa kosteuttaminen on tärkeässä roolissa. Myös vitamiineja ei kannata unohtaa, sillä hiusten hyvinvointi alkaa hiustupesta. Hiusten hyvinvointiin vaikuttavat ainakin sinkki, biotiini, seleeni, kupari ja rauta.

Ennen Elina käytti curly girl -tuotteita, nyt enemmän hoitavia ja kosteuttavia tuotteita. Hiusten saaminen kunnolla kihariksi vaatisi nyt enemmän työtä. Pelkällä föönauksella Elina saa hiuksistaan enää vain laineikkaat.

Elina Hovinen kuvattuna metsässä istumassa

”Suurimman osan ajasta rokkaan harmaitani ja olen jollain tavalla ylpeä siitä, että annan niiden näkyä”, Elina sanoo.

Päätös antaa harmaiden näkyä on välillä horjunut.

”Joka kerta kampaajalla käydessä kampaaja kysyy, laitetaanko raitoja. Viimeksi jopa harkitsin sitä, koska voisin näyttää freesimmältä ja nuoremmalta.”

Kerran kaupungilla peilin ohi kulkiessaan Elina hätkähti peilikuvaansa.

”Näin itseni kaukaa peilistä ja mietin kuka tuo vanha nainen on. Ja se olin minä itse.”

Hän kuitenkin ajattelee, että jos kantaa itsensä itsevarman oloisesti ja pukeutuu omasta mielestään kivasti, kokonaisuus ei vanhenna.

”Sitä kuvitellaan, että ulkopuolelta tulevilla asioilla saadaan itsetunto hyväksi, mutta pitkäkestoinen hyväolo tulee muista asioista. Uskon, että kun voi sisäisesti hyvin, se näkyy ulospäin.”

Keskisormi kauneusihanteille

Sosiaalisessa mediassa Elina saa kuulla olevansa esikuva. Ja rohkea. Samaa ei kuulisi miespuolinen.

”Miesten on täysin sallittua harmaantua ja he harmaantuvat charmikkaasti. Miehelle harmaat hiukset tuovat karismaa, kun taas harmaantunut nainen on suttuinen eikä pidä itsestään huolta.”

Sellainen kuva välittyi, kun Elina luki kommentteja siitä, miksi ei kannatta antaa hiusten harmaantua luonnollisesti. Harmaantunut tukka nähtiin epäsiistinä, jopa epäkunnioittavana toisia kohtaan, ja ikään kuin luovuttamisena.

”Se, että annan harmaiden näkyä, on henkilökohtainen keskisormen näyttöni kauneusihanteille.”

Elinan nuorin tytär täyttää pian 18 vuotta, ja Elina on huolissaan naisiin kohdistuvista kauneusihanteista. Hän itse haluaa toimia esimerkkinä siitä, että voi vanhentua luonnollisesti ja arvokkaasti.

”Suurimman osan ajasta rokkaan harmaitani ja olen jollain tavalla ylpeä siitä, että annan niiden näkyä.”

Ikääntyminen ei kuitenkaan tunnu hänestä helpolta.

”Vanhenemiseen eivät liity pelkästään rypyt tai harmaat, vaan isot elämänmuutokset ja identiteettikysymykset, ja ulkoiset muutokset muistuttavat siitä. Seuraava vaihe on vain yrittää hyväksyä.”

”Ketä varten laittaudun?”

Ennen Elina käytti paljon harmaita neuleita, mutta harmaiden hiusten ilmestyttyä hän on siirtynyt enemmän pastellin sävyihin. Enää hän ei myöskään tykkää pukeutua ruskeaan tai murrettuihin maanläheisiin sävyihin.

”Retkeilen paljon ja retkeilyvaatteissa on monesti maanläheisiä värejä. Niissä minusta tuntuu, että maastoudun ja muutun metsän sieneksi itsekin.”

Retkeilyasua hän piristää silloin tällöin vaaleanpunaisella pipolla ja turkoosisävyisellä flanellipaidalla.

”Siinä on vähän samaa kapinaa kuin harmaissa hiuksissa. Sekin tuntuu etiketin rikkomiselta.”

Elina viettää puolisonsa kanssa pitkiä aikoja erämaassa vaeltaen. Luonnon helmassa, peilien ulottumattomissa, oma ulkonäkö menettää merkityksensä. Vain sillä on merkitystä, miltä kehossa tuntuu. Jaksaako ja onko terve.

”Silloin olen monesti miettinyt, ketä varten oikeastaan laittaudun. Moni sanoo laittautuvansa itseään varten, mutta kuinka totta se on?”

Myös iän myötä ulkonäölliset asiat menettävät merkitystään.

”Haluan pitää itsestäni huolta ja näyttää kivalta, mutta en samassa mittakaavassa mitä joskus ennen. On ollut pitkä prosessi uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä ja hyväksyä se.”

Lähteet: