Eveliina teki rohkean päätöksen nelikymppisenä: "Jos en nyt kokeile, niin milloin sitten?"

Eveliina Häkämies teki nelikymppisenä hypyn tuntemattomaan ja ryhtyi yrittäjäksi.

Eveliina Häkämies laitumella hevosten keskellä.
Eveliina Häkämies pitelee sylissään harmaavalkoista vuohta.
Teksti: Minna Perovuo
Kuvat: Jani Kautto
8.8.2026 | Päivitetty 8.8.2026

Vuohipukki Valtti könyää muovisen liukumäen alla, nostaa sitä suurilla sarvillaan ja näyttää jäävän jumiin liukumäen ja sitä kannattelevan puurakenteen väliin.

”Vakava ihminen ei voi pitää vuohia”, Eveliina Häkämies toteaa.

Keväällä syntyneet kilit Jekku ja Kolttonen seuraavat touhuja suut täynnä puunlehtiä.

”Isänsä poikia”, Eveliina naurahtaa.

Eveliina pyörittää Elämyslauma-nimistä kotieläinpihaa Ylämaalla, keskellä eteläkarjalaista maaseutua. Lappeenrannan keskustaan on matkaa noin 30 kilometriä, Vaalimaan rajanylityspaikalle hieman vähemmän. Metsät ja pellot hallitsevat entisen kuntakeskuksen maisemaa.

Noin 1 400 asukkaan paikkakunnalla palvelut ovat vähentyneet, mutta kylällä toimii edelleen Sale, päiväkoti, alakoulu ja apteekki. Eveliinakin on aikoinaan työskennellyt paikkakunnan ainoassa kaupassa, Sale Ylämaassa. Virkeää pientä myymälää on uudistettu viimeksi tänä keväänä.

Eveliina Häkämies ja kävelee ulos kaupasta poikansa kanssa ja kantaa ostoskassia.

Ylämaalla palvelut ovat vähentyneet vuosien varrella, ja kyläkauppa Sale on niitä harvoja, jotka ovat yhä jäljellä. Eveliinan poika Joona käy yläkoulua Lappeenrannassa, jonne koulumatkaa kertyy 30 kilometriä.

Eveliina ja hänen puolisonsa asuvat maatilalla, joka oli puolison isän lapsuudenkoti. Sukupolvenvaihdoksen myötä he ottivat tilan hoitaakseen. Puoliso keskittyi viljelyyn, Eveliina työskenteli kaupan alalla ja myöhemmin henkilökohtaisena avustajana.

Vuosien varrella pihapiiri alkoi täyttyä eläimistä: koirista, hevosista, poneista, ankkoista, vuohista, pupuista ja kanoista. Ajatus eläinten ympärille rakentuvasta elämästä tuntui omalta.

Yrittäjäksi ­nelikymppisyyden kynnyksellä

Kun hoitovapaa perheen kuopuksen kanssa alkoi lähestyä loppuaan, Eveliina pohti tulevaisuuttaan. Työpaikkaa, johon palata, ei ollut. Ajatus omasta kotieläintilasta ja eläinten parissa työskentelystä oli kytenyt hänen mielessään vuosia, mutta yrittäjäksi ryhtyminen oli tuntunut liian suurelta askeleelta.

Yrittäjyys tarkoitti hyppyä tuntemattomaan. Säännöllisen palkan tilalle tulisi epävarmuus siitä, voisiko toiminta elättää. Ajatus pelotti, mutta vielä enemmän pelotti se, ettei koskaan yrittäisi.

Päätöstä vauhditti myös lähestyvä neljänkympin rajapyykki.

”Jos en nyt kokeile, kun vielä jaksan ja pystyn, niin milloin sitten?”

Puoliso kannusti Eveliinaa tarttumaan rohkeasti unelmaansa. Tila, rakennukset ja lähes kaikki eläimet olivat jo valmiiksi olemassa. Yritystoimintaa varten Eveliina hankki viisi lammasta, jotka sopivat hyvin vierailijoiden kohtaamiseen.

”Jos en nyt kokeile, kun vielä jaksan ja pystyn, niin milloin sitten?”

Ensimmäisen avoimen tapahtuman lähestyessä talvella 2025 Eveliinaa jännitti: tulisiko paikalle ketään?

Huoli osoittautui turhaksi. Autoja alkoi kaartaa pihaan.

”Mieskin hämmästeli ja kysyi, että tulevatko ne oikeasti meille.”

Tapahtuma toi uskoa siihen, että omalle idealle voisi löytyä kysyntää.

Vuohi sylissä on hyvä olla

Kotieläinpihassa eläimiä saa silittää ja paijata niiden omilla ehdoilla. Lempeän Pumpuli-lampaan lähellä muu maailma unohtuu, kun saa painaa kasvot sen pehmeään villaan ja tuntea rauhallisen, lämpimän hengityksen.

Erityisesti Eveliinan mieleen on jäänyt pariskunta, joka osallistui eläinten iltaruokintaan. Vierailun aikana mies istui pitkään paikallaan vuohi sylissään ja hymyili leveästi.

”Siinä tuli sellainen tunne, että tätä varten tätä tehdään.”

Eveliina Häkämies silittää valkoista lammasta.

Eveliina on opiskellut eläinavusteista toimintaa. Hevosten ja ponien kanssa on mahdollista opetella etenkin sosiaalisia taitoja, rauhoittumista ja keskittymistä.

Osa eläimistä käy myös vierailuilla. Hertta-vuohi seuraa Eveliinaa kuin koira ja on ollut mukana ilahduttamassa ikäihmisiä hoivakodeissa. Vuohen ilmestyminen hoitokodin hissiin on jäänyt monen asukkaan mieleen.

Pikkuhiljaa eteenpäin

Yritystä on rakennettu maltillisesti askel kerrallaan. Ensimmäinen kesä kului pitkälti ihmetellessä ja opetellessa. Samalla selvisi, mitkä eläimet viihtyvät asiakkaiden parissa ja millaiset järjestelyt ovat turvallisia sekä ihmisille että eläimille.

Tulevaisuudessa haaveissa on hankkia tilalle Oreo-keksin väritystä muistuttavia Galloway-lehmiä sekä kehittää tilaa edelleen esimerkiksi tapahtuma- ja kahvilakäyttöön, mutta toistaiseksi Eveliina on halunnut edetä ilman suuria investointeja.

Valkoinen vuohi kävelee punaisen navetan vierellä.

Kotieläinpiha Elämyslauman Eveliina Häkämies tietää, että vuohi on paljon enemmän kuin lemmikki. Se on älykäs, seurallinen ja leikkisä laumaeläin, joka kiintyy ihmisiin.

Viime talvi oli hiljainen ja sai hänet hetkittäin epäilemään päätöstään, mutta nyt tunnelma on toinen. Asiakkaita on alkanut löytää tilalle, ja palaute on vahvistanut uskoa omaan tekemiseen.

Sitä vahvisti myös yhtenä päivänä postilaatikossa odottanut yllätys: tuntemattomat seuraajat olivat lähettäneet lahjakortin kiitokseksi someen jaetusta eläinsisällöistä.

”Silloin ajattelin, että jotain on tehty oikein.”

Elämyslaumassa kaikki hyvin

Neljä kanaa kuopii hiekkaa ja ottaa ilmakylpyä. Pate Mustajärveksi nimetty musta kukko tepastelee lähellä heltta heiluen.

Toisaalla ankat loiskuttavat vettä, puput ovat vetäytyneet varjoon ja hevoset laiduntavat auringossa. Valttikaan ei lopulta jäänyt jumiin liukumäen alle.

Elämyslaumassa on rauhallinen iltapäivä, joten Eveliina lähtee teinipoikansa kanssa hakemaan jäätelöä. Lähikaupan ansiosta jätskireissu hoituu nopeasti, eikä tuutteja tarvitse noutaa Lappeenrannasta asti.

Muutaman päivän kuluttua Elämyslauman pihapiiri täyttyy jälleen vieraista. Puolitoista vuotta sitten Eveliina pelkäsi, löytäisikö kukaan hänen yritystään. Nyt hän tietää, että rohkeus kannatti.