Hih, mikä laulu! Näinkin voi puhua Ich kommesta lapselle

Kun Erika Vikman valittiin Suomen euroviisuedustajaksi kappaleella Ich komme, keskustelu heräsi. Onko laulu liian rohkea? Sopiiko tämä lapsille?

Osa vanhemmista saattaa pohtia, hoilotetaanko tätä kohta päiväkodin pihalla. Miten Ich kommesta kannattaa lapselle puhua?

Mannerheimin lastensuojeluliiton Auttavien palvelujen päällikkö, pari- ja perhepsykoterapeutti Tatjana Pajamäki on seurannut viime päivien keskustelua aiheesta ja pohtinut, miksi juuri Ich komme on herättänyt niin paljon huolta ja tunteita.

”Kuitenkin koko ympäröivä maailma on täynnä aikuisille suunnattua viestintää, jossa on paljon seksuaalista sävyä. Jos viisukappale aiheuttaa itsessä huolta, voi olla hyvä pohtia, mistä omassa huolessa oikeastaan on kysymys”, Pajamäki sanoo.

Lapsen ja aikuisen maailma eroavat toisistaan, hän muistuttaa. Aikuisen on hyvä muistaa, että lapselle esimerkiksi eroottinen symboliikka ei avaudu samalla tavalla kuin aikuiselle.

“Sekin on tärkeää todeta, että taiteilijan ja artistin tehtävänä ei ole pohtia, miten oma tuotos vaikuttaa lapsiin. Tässähän ei ole kyseessä lastenkulttuuriesitys tai lapsille suunnattu kappale”, Pajamäki huomauttaa.

Vastaa lapsen esittämiin kysymyksiin

Miten Ich kommesta kannattaa sitten puhua lapselle?

Kappaletta, sen sanoituksia tai symboliikkaa ei tarvitse tai pidä alkaa erikseen selittää pienelle lapselle, Pajamäki sanoo.

Hän neuvoo vastaamaan siihen, mitä lapsi haluaa tietää.

”Jos alle kouluikäinen lapsi vaikkapa kysyy, mitä Ich komme tarkoittaa, voi sanoa, että se tarkoittaa suomeksi ’minä tulen’, mutta se voi tarkoittaa eri tilanteissa eri asioita ja eri asioita myös eri ihmisille.”

Pienen lapsen kysymyksiin vastataan aina yksi kysymys kerrallaan. Aikuisen ei pidä kaataa kaikkea omaa tietoaan ja kokemusvarastoaan lapselle.

”Yleensä yhteen kysymykseen vastaus yleisellä tasolla riittää”, Pajamäki neuvoo.

Kouluikäisen kanssa voi jo keskustella

Alakouluikäisistä osa on jo esimurrosiässä. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat voivat kiinnostaa heitä.

Jos tämän ikäinen alkaa kysellä Ich kommesta, vanhempi voi avata hienovaraista keskustelua aihepiiristä.

Edelleen vastataan lapsen esittämiin kysymyksiin ja jäädään kuulolle, haluaako lapsi tietää tai keskustella lisää.

”Turvallinen etenemistapa voi olla kysyä, haluatko tietää jotain lisää tai jäitkö miettimään jotain”, Pajamäki neuvoo.

Yläkouluikäiset eivät Ich kommen tyyppisistä kappaleista enää välttämättä vanhemmilta kysele.

”Siinä vaiheessa tapahtuu jo luonnollista irrottautumista vanhemmasta. Seksuaalisuuttakin halutaan monesti käsitellä aika lailla itsekseen ja intiimisti”, Pajamäki sanoo.

Joillain nuorilla ja vanhemmilla voi olla hyvin avoin ja keskusteleva suhde. Tällaisessa tilanteessa Ich kommesta voi syntyä luontevasti keskustelua, vaikka harvoin teini-ikäiset apua sanoitusten ymmärrykseen enää tarvitsevatkaan.

”Mutta ajattelen itse, että vanhemmalla voi olla myös mahdollisuus viestittää jotain tärkeää ja seksuaaliskasvatuksellista: kyseessä on naisen nautinnosta tehty kappale, ja se on tärkeä juttu”, Pajamäki sanoo.

Kun puhuminen kiusaannuttaa

Ich komme saattaa nostaa esiin myös sen, että vanhempaa itseään kiusaannuttaa puhua lapselle tai nuorelle intiimiasioista. Jos huomaa kiusaantuvansa, Pajamäki kannustaa olemaan armollinen itseä kohtaan.

”On paljon aikuisia, jotka eivät ole saaneet itse myönteistä ja avointa seksuaalikasvatusta. Ylipäätään ei ole saatu ikään kuin lupaa puhua. Se saattaa heijastua myös Ich kommesta käytävään keskusteluun”, hän pohtii.

Jos aiheesta puhuminen lapselle tai nuorelle tuntuu kovin kiusalliselta, asiasta voi puhua ensin esimerkiksi ystävän tai kumppanin kanssa. Samalla voi tutkia omia tunteita: Miksi asia herättää minussa näin voimakasta kiusaantuneisuutta? Mitä kokemuksia aihepiiriin ehkä liittyy?

Ich kommesta ei Pajamäen mielestä tarvitse olla huolissaan, vaikka hän arvostaakin sitä, että nykyään asioita osataan pohtia myös lasten näkökulmasta.

”Ehkä se ei kuitenkaan ole Erikan esiintyminen ja kappale, josta tätä keskustelua pitäisi käydä. Iso osa lapsista kohtaa netissä sisältöjä, joissa on alistamista, nöyryytystä ja väkivaltaa. Ne ovat heille oikeasti haitallisia – ja tästä pitäisi puhua enemmän”, Pajamäki sanoo.