Janita Autiosta tuli tunnettu julkkiskuvaaja – Näin se onnistui

Janita Aution tavaramerkki on väri. Mitä värikkäämpää, sen parempi.

Janitan henkilöbrändi ei kuitenkaan ole täysin tietoisesti tai suunnitelmallisesti luotu. Mutta on asioita, joita voi tehdä menestyäkseen luovana yrittäjänä.

Tässä jutussa Janita jakaa oppinsa ja vinkkinsä 10-vuotisen uransa varrelta.

Ensimmäinen oppi valokuvaajana

Kymmenen vuotta sitten Janita muutti Raahesta Pattijoelta Helsinkiin. Hän ei tuntenut Helsingistä ketään. Oli vain kamera, pieni vuokrayksiö ja kova palo kuvata.

“Valokuvaus oli ollut aina lapsuudenperheessäni läsnä. Minulla on 13 sisarta, joita kuvasin paljon.”

Lukiossa kuvaamataidon opettaja kannusti Janitaa kuvaamaan. Ilman häntä Janita ei ehkä olisi tullut ajatelleeksi, että kuvaamisesta voisi tehdä ammatin.

“On sairaan tärkeää, että joku näkee toisessa ei välttämättä taidon, vaan palon ja innostuksen.”

Janita ei käynyt lukion jälkeen kouluja. Sen sijaan hän reissasi, teki pari kuukautta töitä ja reissasi taas. Neljän vuoden reissaamisen jälkeen hän muutti Helsinkiin.

Valokuvaajana hän aloitti tekemällä hääkeikkoja viikonloppuisin.

Sitten Janita alkoi lähestyä sosiaalisessa mediassa henkilöitä, joita halusi kuvata. Yksi ensimmäisistä julkisuuden henkilöistä oli Mikael Gabriel.

“Kun rupesin saamaan myöntäviä vastauksia, olin kauhuissani ja halusin perua koko jutun. Mutta palo puski läpi, ja menin, vaikka pelotti.”

Janitan vinkki: Aloita vaikka et ole valmis. Matkalla oppii.

Toistoa, toistoa

Janita on aina taistellut pelon ja jännityksen kanssa, mutta kameran kanssa hän on kokenut olevansa turvassa.

“Jo pienestä lähtien kamera on ollut ilmaisun keinoni ja kuvaaminen tapani käsitellä tunteita ja olotiloja. Silti jännitin aluksi kuvaamista todella paljon.”

Toistojen kautta jännitys on helpottanut.

“Kuvasin jatkuvasti. Minulla saattoi olla neljät pienet kuvaukset päivässä. Sitä kautta altistuin kuvaamiselle jatkuvasti.”

Edelleen uudet tilanteet jännittävät Janitaa.

“Kun menin puhekeikalle Metropoliaan, jännitti ihan sikana.”

Janitan vinkki: Tee vaikka jännittää. Toistojen kautta pelko hälvenee.

Hinnoittelun opettelua

Janita hinnoittelee työnsä projekti- ja tapauskohtaisesti, asiakkaan budjetin mukaan.

Aluksi Janita kuvasi ilmaiseksi, saadakseen kokemusta.

“Kiitos valokuvaajakollegoiden neuvon, tajusin sentään pyytää kuvattavalta, että hän mainitsee minut julkaistessaan kuvia.”

Janita oli tehnyt opettajan sijaisuuksia, siivonnut, ja tottunut ansaitsemaan keskimäärin kymmenen euron tuntipalkkaa.

“Kuvaaminen oli vain niin ihanaa, että olisin tehnyt sitä tosi edullisesti. Tuntui uskomattomalta, että siitä maksettiin.”

Pian Janita ymmärsi, ettei itseään kannattanut hinnoitella liian alas. Silloin tulisi painaneeksi hintatasoa yleisesti, mistä kärsisi koko ala ja muut kuvaajat.

“Otin muutamiin kuvaajiin yhteyttä ja kysyin neuvoa hinnoitteluun. En esimerkiksi tiennyt, että kuvaajille maksetaan erikseen käyttöoikeuksista. Neuvot olivat kullanarvoisia.”

Janitan vinkki: Älä hinnoittele työtäsi liian alas. Selvitä ja kysy alan hintataso kollegoilta ja pidä se myös ajan tasalla.

Menestys yllätti

Janitan yrityksen liikevaihto oli 381 000 euroa vuonna 2024. Se on paljon enemmän, mistä hän olisi osannut koskaan unelmoida.

Tulot koostuvat pääosin kuvaamisesta, mutta myös sosiaalisen median kaupallisista yhteistöistä ja kumppanuuksista. Janita kuvaa artisteja, mainoksia ja yksityishenkilöitä, sekä myös yrityksille mainos- ja somekuvaa.

Yrittäjälle liikevaihto ei suinkaan ole sama kuin käteen jäävä summa.

“Kirjanpitäjä on kullanarvoinen. Hänen kanssaan käyn läpi, paljonko palkkaa minun kannattaa nostaa.”

Osan yrityksen varoista Janita sijoittaa rahastoihin. Ne ovat paitsi yrityksen kasvua myös tulevaisuuden turvaa varten.

“Yrittäjänä on epävarmaa, enkä koskaan tiedä tulevia töitä pitkälle eteenpäin.”

Kasvu on mahdollistanut studion sekä tiimiläisten hankkimisen. Hän pystyy palkkaamaan projektiluonteisesti kuvauksiin muun muassa valaisijan, kuvankäsittelijän ja assistentin.

“Se on ollut jonkinlainen käännekohta. Ei ole järkeä piipertää yksin, sillä tiiminä pääsee parempiin tuloksiin.”

Studio on luova tila, joka on myös auttanut erottamaan työ- ja vapaa-aikaa toisistaan.

Janitan vinkki: Hanki hyvä kirjanpitäjä. Älä jää yksin.

Sosiaalinen media leikkikenttänä

Kun Janita latasi Instagramin kymmenisen vuotta sitten, hän ei ymmärtänyt brändäämisestä mitään.

“Halusin vain dokumentoida elämääni. Haluan edelleen pitää sen itseni näköisenä sekasoppana, enkä miettiä liikaa, millainen minun pitäisi vaikuttajana olla.”

Janitalla on värikäs koti ja tyyli. Brändivärit ovat osittain tietoisia valintoja, mutta muuten hän menee fiilis edellä.

Etenkin Janitan värikäs pukeutumistyyli on herättänyt ihmisissä närää.

“Inhottavia kommentointia tulee onneksi suhteellisen harvoin. Värikästä tyyliäni on oudoksuttu. Yleensä kommentoijat hiljenevät, kun vastaan superkiltisti takaisin.”

Ennen Janita halusi kaikkien pitävän hänestä, mutta sittemmin hän on ymmärtänyt, ettei voi vaikuttaa siihen, mitä ihmiset hänestä ajattelevat.

“Ystäväni sanoi, että jos haluaa menestyä, ei voi olla kädenlämpöinen. On vain hyväksyttävä se, että menestykseni saattaa triggeröidä joissain jotakin. Kommentti kertoo aina enemmän itse kommentoijasta.”

Janitan vinkki: Ole aito itsesi ja tee omaa juttuasi. Et voi miellyttää kaikkia.

Verkkojen heittelyä

Verkostoitumisen suhteen Janita ei myöskään ole ollut suunnitelmallinen.

“Kun olen tavannut uusia ihmisiä, olen rohkeasti esitellyt itseni kuvaajana ja kehottanut laittamaan viestiä, jos kuvaajalle olisi tarvetta. Sillä tavoin verkkoja tulee heiteltyä sinne tänne, ja aina joskus joku tarttuu siihen.”

Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa kannattaa, sillä siellä voi saada yhteyden kehen vain. Jos Janita haluaa tehdä jonkin tietyn brändin kanssa töitä, hän ottaa suoraan yritykseen rohkeasti yhteyttä.

“Kun viestejä laittaa useammalle, ei ole niin iso pettymys, jos joku ei vastaa, ja silloin myös todennäköisemmin joku niistä poikii jotain.”

Janita uskoo, että on tärkeää puhua ääneen siitä, mitä tykkää tehdä tai mistä unelmoi. Myös asenne ratkaisee.

“Olen haastanut itseäni esimerkiksi menemällä tapahtumissa juttelemaan ventovieraille, vaikka on pelottanut. Mieluummin olen nolo kuin jättänyt tekemättä.”

Janita on päästänyt noloudesta irti sillä, että on ajatellut ihmisten kelailevan päässään samoja asioita itsestään. Kukaan tuskin jää pitkäksi aikaa miettimään, että olipa Janita nolo. Tai jos jää, se ei ole Janitan ongelma.

“Kaikki lähtee kehtaamisesta. Olen nyt kymmenen vuotta kehdannut, eikä sitä kuuluisaa valmista päivää tule.”

Janitan vinkki: Rohkeasti suu auki. Ole mieluummin vähän nolo, kuin jätät tarttumatta tilaisuuteen.

Omistusasunnosta sijoittajaksi

Nelisen vuotta sitten Janita osti ensimmäinen omistusasuntonsa Helsingistä.

“Tuntui hirveän aikuiselta ostaa asunto. Oli pelottavaa ottaa yksin iso laina, mutta en ole katunut päätöstä.”

Sittemmin hän alkoi sijoittaa yrityksen varallisuutta rahastoihin. Sitä ennen hän oli ajatellut, ettei sijoittaminen kuulu hänelle.

“Nyt ajattelen, että olisinpa sijoittanut aiemmin, vaikka muutaman kympin kuussa. Sijoittaminen ei ole vain hyvätuloisten ihmisten oikeus.”

Janita on aina ollut säästeliäs. Kun hän lukion jälkeen reissasi, isä neuvoi, että aina reissulta palatessa tilillä piti olla vähintään 100 euroa, jotta sai ostettua junalipun kotiin Pattijoelle. Koskaan ei saanut elää yli varojen. Sen opin mukaan Janita on elänyt.

“Nykyään olen edelleen tarkka rahan kanssa, mutta samaan aikaan ajattelen, että työn hedelmistä saa myös nauttia, jos siihen on mahdollisuus. Käytän rahaa järkevästi, mutta annan itselleni myös luvan hullutella.”

Kotoa Janita oppi työnteon mallin.

“Vanhimpana perheen 14 lapsesta olen aina tehnyt sikana töitä. Hoidin jo pienenä myös naapureiden lapsia. Ja kotitöitä piti totta kai tehdä.”

“Kotoa sain kovan työmoraalin enkä pelkää työntekoa. Minua myös kannustettiin menemään unelmien perässä. Siitä olen kiitollinen.”

Janitan vinkki: Älä elä yli varojesi äläkä makuuta rahoja pankkitilillä, vaan sijoita ne.

Ilman viiden vuoden suunnitelmia

Janita ei osaa suhtautua uraansa suunnitelmallisesti.

“Arvostan jos joku luovalla alalla pystyy tekemään viiden vuoden suunnitelman, mutta minun on ihan turha tehdä sellaista. Menen viikko ja kuukausi kerrallaan. Tilanteet elävät, ja se on mielestäni ihanaa.”

Tyhjä kalenteri voi olla yrittäjälle stressin paikka, mutta Janita on oppinut sietämään epävarmuutta.

“Haluan, että kalenterissa on tilaa hengittää. Se myös mahdollistaa sen, että voi ottaa kiinnostavia juttuja vastaan.”

Vaikka Janita ei suunnitelmallisesti mietikään tulevaa, häntä houkuttaisi lähteä katsastamaan mahdollisuuksia kuvata ulkomailla. Hän haaveilee valokuvaustöistä New Yorkissa, vaikka se jännittää yhtä kamalasti kuin ensimmäiset kuvaukset uran alkuvaiheilla.

“Elämä on mielestäni mieletön mahdollisuus mennä ja kokeilla. Haluan säilyttää niin elämässä kuin työssä luovuuden ja leikin.”

Janitan neuvo: Jätä kalenteriin tilaa yllättäville, kiinnostaville projekteille ja sattumalle.