Jenni Rotonen: Ystävän voi menettää elämäntavan vuoksi
Erilaiset elämäntavat voivat viedä ystävät erilleen. Sosiaalisen median vaikuttaja Jenni Rotonen kertoo havainnoistaan.
Jenni Rotonen tietää, että erilaiset elämäntavat voivat aiheuttaa närää kaveripiirissä.
Ystäväporukka lentää lomalle, mutta haluaisit matkustaa maata pitkin. Lasten syntymäpäiväjuhlat ahdistavat — täytyykö syntymäpäiväsankarille ostaa tavaralahja, joka päätyy luultavasti roskiin pian synttäreiden jälkeen?
Yhtenäiskulttuurin aika on ohi, ja myös kulutustottumuksemme ovat erilaisia. Ystävyyssuhteet ovat koetuksella, kun yksi kuluttaa kuin viimeistä päivää ja toista liikakulutus ahdistaa. Aiheesta puhuminen kaveriporukassa ei ole helppoa. Kulutuksen järkevöittämisen puolesta puhuja voidaan leimata ankeuttajaksi.
Sosiaalisen median vaikuttaja Jenni Rotonen on huomannut, kuinka erilaiset kulutustottumukset ajavat ihmisiä kauemmas toisistaan. Siksi hän perusti Instagramiinsa kaverihaun, jossa uusia ystäviä voi etsiä samanhenkisistä ihmisistä. Postaukseen on kertynyt useita kymmeniä kommentteja, joissa ihmiset etsivät seuraa tai jakavat ajatuksia aiheesta.
”Sain idean Niklas Kaskealan Instagram-postauksesta, jossa hän turhautui siihen, ettei ilmastokriisi näy kavereiden arjessa. Kun jaoin Niklaksen päivityksen, sain valtavasti viestejä ihmisiltä, jotka jakoivat tämän tunteen. Päällimmäisenä niistä jäi mieleen pettymys siitä, että arvot eivät ilmastokriisin äärellä monien läheisten kanssa enää kohtaa”, Jenni Rotonen kertoo.
Käytännössä erilaiset elämänarvot voivat näkyä vaikkapa siinä, miten ystäväporukan kanssa vietetään vapaa-aikaa. Lennetäänkö yhdessä lomalle? Kulutetaanko aikaa shoppailuun, vai keksitäänkö aineetonta tekemistä?
Kulutustutkija, sosiologian professori Terhi-Anna Wilska kertoi aiemmin Yhteishyvälle, että kuluttajat jakautuvat nyt ja tulevaisuudessa kahtia siinä, miten he suhtautuvat kestävään elämäntapaan.
”On ihmisiä, jotka pyrkivät vilpittömästi kestävyyteen ja ovat tiedostavia. Sitten on niitä, jotka ajattelevat, että ostan, kun halvalla saa. He alkavat kuluttaa kestävästi vasta, kun se on yhtä halpaa kuin ei-kestävä kulutus.”
Vastuullisempia kulutusvalintoja pala palalta
Kuluttamista säätelee Wilskan mukaan ryhmäpaine. Hänen mukaansa sosiaalinen normisto edellyttää, että meillä on oltava koko ajan jotakin uutta – myös silloin, kun todellista tarvetta ei ole.
Jennin kaveriporukassa kulutuspaineita ei ole, sillä ystävät jakavat pääpiirteittäin samat arvot: turhaa kuluttamista ei kaveriporukassa ihannoida, päinvastoin. Sosiaalisessa mediassa vastaanotto on sen sijaan joskus kriittistä, kun Jenni puhuu vastuullisuudesta.
”Olen huomannut, että vastuullisten arvojen ja valintojen esiin nostaminen hiertää joitakin ihmisiä. Jotkut tuntuvat ajattelevan, että kuvitteleeko tuo nyt olevansa jotenkin parempi kuin me muut? Vaikka siitähän tässä ei ole ollenkaan kyse.”
Sosiaalisen median vaikuttajana Jenni joutuu myös tekemään arvovalintoja, millaisten yritysten kanssa tekee kaupallisia yhteistöitä. Mieluisimpia yhteistyökumppaneita ovat taidemuseot ja muut toimijat, jotka kannustavat tavaran kuluttamisen sijaan elämysten pariin.
”Olen huomannut, että vastuullisten arvojen ja valintojen esiin nostaminen hiertää joitakin ihmisiä. Jotkut tuntuvat ajattelevan, että kuvitteleeko tuo nyt olevansa jotenkin parempi kuin me muut?”
Myös Jennin on pitänyt opetella kuluttajana kohtuuteen. Blogin alkuaikoina vuonna 2007 shoppailuun suhtauduttiin kuin harrastukseen, vaikka jo tuolloin Jenni osti mielellään second handia.
Ajat olivat erilaiset, hän huomauttaa. Kuvaavaa oli, kuinka moni katsoi tuohon aikaan Sinkkuelämää-sarjaa, ja sarjan parissa kasvaneille päähenkilöiden yletön shoppailu näyttäytyi pitkään unelmaelämänä, jollaista haluttiin itsekin tavoitella.
”Kun tein ensimmäisen kerran Sitran elämäntapatestin, hiilijalanjälkeni oli huima — suomalaisen keskiarvon tuntumassa, eli jossain 7 000–10 000 hiilidioksidiekvivalentin välillä”, hän muistelee.
Sitten ajat muuttuivat. Vuonna 2018 IPCC:n eli kansainvälisen ilmastopaneelin niin sanottu 1,5 asteen raportti käänsi ilmastokeskustelun ja ilmastotoimien suunnan. Vaikka Jenni oli kiinnittänyt kulutukseensa huomiota jo aiemmin, tehtävää oli vielä.
Hän oli syönyt koko aikuisikänsä pääasiassa kasvisruokaa, mutta päätti siirtyä kohti vegaanista ruokavaliota. Vaikeinta oli luopua lentomatkailusta.
”Sain siitä palautetta lukijoiltani vielä joskus vuoden 2016 paikkeilla. Enää en ole lentänyt vuosiin, en työ- enkä lomamatkoja.”
Jenni Rotonen suosittelee Sitran elämäntapatestiä. Sen avulla voi testata, miten omia kulutusvalintojaan muuttamalla voi pienentää hiilijalanjälkeään.
Ystävien ja tuttavien esimerkillä on väliä
Olisiko Jenni lopettanut lentomatkailua, jos hän ei olisi saanut asiasta suoraa palautetta? Luultavasti, mutta ulkopuolinen paine pakotti ajattelemaan asiaa aktiivisemmin ja vauhditti prosessia.
Siksi Jenni uskoo, että ilmastonmuutoksen torjunnassa myös ympärillä olevia ihmisiä on lupa herätellä toimintaan. Aikaa ei ole hukattavana. Skenaarioiden mukaan 1,5 asteen lämpenemisen taso ylitetään todennäköisesti viimeistään 2030-luvun alkupuolella.
Jyväskylän yliopiston tuore selvitys myös muistuttaa, että mikäli kaikki maailmassa söisivät, asuisivat, liikkuisivat ja kuluttaisivat kuin suomalaiset, ainakin viidennes maailman lajeista olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon.
”En usko, että yhteiskunta muuttuu ilman yksilötason muutosta, vaikka ne eivät yksinään riitä. Me kaikki olemme vaikuttamassa normeihin. Valitsemme myös päättäjät. He eivät tee päätöksiä tyhjiössä.”
Jenni toivoisi avoimempaa keskustelua kulutuksesta myös ystävien kesken. Hän ei yritä esiintyä täydellisenä ihmisenä, mutta pohtii, että itselle tärkeiden arvojen kohtaaminen tekee ystävyyssuhteista helpompia.
”Vastuullisuusloikka harvoin tapahtuu hetkessä, ja muutokset voivat tuntua suurilta ja vaikeilta. Voi tuntua helpommalta luopua lentomatkailusta puoleksi vuodeksi tai vuodeksi kerrallaan, ja arvioida päätöstä sitten myöhemmin taas uudelleen.”
Keskustelun voi avata vaikkapa niin, että voisiko yhdessä tekeminen olla jotakin muuta kuin kuluttamiseen liittyvää. Armollisuudelle pitää kuitenkin antaa sijaa.
”Vastuullisuusloikka harvoin tapahtuu hetkessä, ja muutokset voivat tuntua suurilta ja vaikeilta. Mutta kuten sanotaan, että elefanttikin pitää syödä pala kerrallaan, myös tämän muutoksen voi nähdä prosessina. Voi tuntua helpommalta luopua lentomatkailusta puoleksi vuodeksi tai vuodeksi kerrallaan, ja arvioida päätöstä sitten myöhemmin taas uudelleen.”
Kulutusvalinnoista keskusteleminen ystäväpiirissä ei tietenkään ole helppoa. On tavallista, että ihmiset syyllistyvät niin, että tunne kääntyy vastareaktioksi. Kulutustutkija Wilska kertoi aiemmin Yhteishyvälle, että jotkut alkavat jopa kostokuluttaa.
”Silloin ihminen kokee, että yksilön syyllistäminen ei ole oikein, ja yritysten pitäisi tehdä enemmän”, hän kertoi.
Jenni Rotosen mielestä syyllistyminen ei välttämättä ole kuitenkaan aina huono tunne.
”Syyllisyydentunne kertoo usein jonkinlaisesta sisäisestä ristiriidasta. Silloin ehkä jo tiedät toimivasi arvojesi vastaisesti. Jos syyllinen olo tulee tilastofaktoista, syyllisyydentunnetta voi käyttää itsetutkiskelun tai itsereflektion välineenä.”
"Jos syyllinen olo tulee tilastofaktoista, syyllisyydentunnetta voi käyttää itsetutkiskelun tai itsereflektion välineenä", Jenni sanoo.
Etsi ystävien kanssa kestäviä harrastuksia
Vastuullisempien valintojen tekeminen helpottaa esimerkin voimalla.
Jennille iloa tuottavat gallerioissa käyminen, keramiikan teko, luonnossa liikkuminen ja musiikki. Hän haluaa näyttää, ettei vastuullisempi elämä tarkoita kaikesta hauskasta luopumista, vaan sitä, että saa muuta tilalle.
Jennin vinkki: Näin vähennät kulutusta helposti
Jenni Rotonen suosittelee Sitran elämäntapatestiä, jossa voi kokeilla eri valintoja ja nähdä niiden vaikutuksen hiilijalanjälkeen.
"Jos käyttäisin maitotuotteita, voisin katsoa, miten paljon niistä luopuminen merkitsisi. Kerran tein testin, kuinka paljon pienempi hiilijalanjälkeni olisi, jos asuisin taloyhtiössä, joka käyttää ekokaukolämpöä. Ero oli merkittävä."
Lopulta kävi onnekkaasti. Jenni otti yhteyttä taloyhtiöönsä – ja sattumalta selvisi, että se oli juuri siirtymässä ekokaukolämpöön.
Siksi Jenni haluaa näyttää, että planetaarisesti kestävä elämä voi olla myös kaunista. Uuden ostamisen sijaan hyviä löytöjä voi tehdä myös second handina – tai joskus omasta vaatekaapistakin.
Eikä lentomatkoista luopuminen tarkoita paikoilleen jäämistä: läheltä löytyy paljon kiinnostavia kohteita. Pari vuotta sitten Jenni lähti Euroopan reissulle raiteita pitkin. Vinkkejä maata pitkin matkailuun voi löytää esimerkiksi Riina Malhotran ja Tomi Viian Junamatkailijan käsikirjasta.
Oleellista on, että vauhti hidastuu. Hän uskoo, että se edistää kestävämpää elämää.
Joskus pienikin muutos on lopulta iso.
Kun Jenni teki ensimmäisen kerran Sitran elämäntapatestin, hän kauhistui hiilijalanjälkensä suuruutta. Testitulos kuitenkin motivoi muutokseen. Elämäntapamuutosten, kuten lentomatkailusta luopumisen myötä hän on saanut hiilijalanjälkensä tutkijoiden suosittamalle tasolle, noin 2 500 hiilidioksidiekvivalenttiin vuodessa.
Pala palalta tehdyillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus.
Uusimmat jutut sähköpostiisi