Jos sinulla on tämä harvinainen maljakko, voit onnitella itseäsi

Vanhasta Aalto-maljakosta voi saada isonkin summan: jopa 55 000 euroa.

Lasinen Aalto-maljakko sinisellä vedellä, varjo venyy oikealle.
Teksti: Maarit Rasi
Kuvat: Sami Piskonen
25.8.2026 | Päivitetty 25.8.2026

Liian modernia! Missä koristeelliset yksityiskohdat?

Kansainvälisissä taide- ja muotoilupiireissä Alvar Aallon suunnitteleman maljakon arvo ymmärrettiin heti, mutta tavallinen kansa suhtautui uutuuteen epäillen.

Nykyisin koko kansan rakastama design-ikoni ei siis ollut hitti alusta lähtien.

“Varsinainen Aalto-maljakoiden suosio kodeissa alkoi vasta 1980-luvulla, kun tuotantomenetelmät kehittyivät ja valmistusmäärät kasvoivat”, kertoo Suomen lasimuseon intendentti Elina Karila.

Lasiklassikko pysyi pitkään tuotannossa vain Maire Gullichsenin ansiosta. Hän oli yksi Artekin perustajista, Aaltojen ystävä ja taidemesenaatti.

”Kun Iittalan markkinointiosasto ymmärsi vielä tehdä maljakosta suomalaisen muotoilun ikonisen matkamuiston, suosio kasvoi”, Huutokauppa Bukowskis Helsingin designista vastaava asiantuntija Anna Rosenius kertoo.

Aalto-maljakosta voi saada tuhansia euroja

Alvar Aallon orgaanisen muodon omaavien maljakoiden ensiesiintyminen oli 1937 Pariisin maailmannäyttelyssä. Lasiesineet pohjautuivat Alvar Aallon kilpailuehdotukseen, jolla Aalto voitti 1936 Karhula-Iittala lasitehtaan lasisuunnittelukilpailun.

Kilpailuehdotuksen hengessä syntyi myös Aallon maljakoiden suosituin versio, joka tunnetaan myös nimellä Savoy-maljakko. Savoy-maljakko tuli osaksi ravintola Savoyn sisustusta, josta arkkitehdit Alvar ja Aino Aalto vastasivat. Ravintola Savoyssa Aallon suunnittelemia maljakoita ja -maljoja käytettiin sekä pöydissä kukkavaaseina että astioina ruoan tarjoilemiseen.

“Karhulan aikaisia Aalto-maljakoita on 12 erilaista. Tyypillisimmillään niistä maksetaan huutokaupassa 1 000–5 000 euroa."

Samana vuonna Aalto-maljakkoja alettiin valmistaa Karhulan lasitehtaalla Kotkassa. Tuolloin maljakot tehtiin puumuotteihin, minkä takia jokainen yksilö oli omanlaisensa.

Juuri nämä, Karhulan aikaiset mallit, joita valmistettiin vuosina 1937–1949, kiinnostavat nyt keräilijäkuntaa.

“Karhulan aikaisia Aalto-maljakoita on 12 erilaista. Tyypillisimmillään niistä maksetaan huutokaupassa 1 000–5 000 euroa”, Rosenius kertoo.

Osa keräilijöistä on erikoistunut Iittalassa valmistettuihin Aalto-maljakoihin. Iittalan PR- ja viestintäpäällikkö Heidi Valkola kertoo, että keräilyarvoa on erityisesti rajoitetuilla erikoiserillä, numeroiduilla ja suljetuilla sarjoilla, puumuottiin puhalletuilla malleilla sekä historiallisia muotoja uudelleentulkitsevilla erillä.

“Suureen suosioon nousivat esimerkiksi Iittalan 140-vuotisjuhlavuoden yhteydessä lanseeratut Aalto-mallit, jotka valmistettiin suljettuina, numeroituina sarjoina. Niiden muoto perustui 1930-luvulla Savoy-ravintolassa käytettyyn malliin. Seuraavana vuonna samasta mallista valmistettiin suosittu, 200 kappaleen numeroitu erä, jonka sävy pohjautui 1930-luvun vihertävään kirkkaaseen lasiväriin.”

Nämä merkit voivat paljastaa arvokkaan vanhan maljakon

Vanhan Aalto-maljakon erottaa uudemmasta, Iittalan aikaisesta maljakosta tarkastelemalla saumoja ja lasimassaa.

Ensimmäinen vihje löytyy saumoista. Karhulan lasitehtaan varhaisissa maljakoissa ei ole muotista syntyvää saumaa, sillä ne puhallettiin puumuotteihin. Tämä tekee pinnasta hieman epätasaisemman ja lasimassasta ohuempaa.

“Varhaiset yksilöt voivat sisältää myös lasimassan luonnollisia epäpuhtauksia, jotka näkyvät pieninä värivaihteluina”, Rosenius sanoo.

Myös reuna kertoo paljon. Valmistustekniikka vaikutti esineen yläreunaan. Karhulan aikaisissa maljakoissa reuna on usein hieman epätasainen, sillä lasinpuhaltajat eivät sahanneet sitä suoraksi, vaan katkaisivat työn vasaralla. Lopuksi reuna hiottiin metallipöytää vasten, mikä teki viimeistelystä omaleimaisen. Kun tuotanto siirtyi 1950-luvun alussa Iittalaan, alettiin vähitellen käyttää metallimuotteja. Aluksi metallimuotilla valmistetuissa maljakoissa oli saumoja, sillä muotit koostuivat useammasta osasta.

“Aalto-maljakoiden valmistusmenetelmiä on kehitetty vuosien varrella. Nykyisin metallimuoteilla valmistetut maljakot tehdään saumattomilla muoteilla”, Valkola kertoo.

Myös puumuotit ovat edelleen käytössä Iittalassa, sillä niitä hyödynnetään joidenkin maljakoiden valmistuksessa. Tätä varten lasitehtaalla työskentelee kaksi puuseppää.

Arvo ja huutokaupat

Osa vanhoista Aalto-maljakoista on todellisia keräilyhelmiä.

Jos kotoa löytyy Aalto-maljakko, jossa on tavallista vähemmän mutkia ja joka on signeerattu 22.9.1937, on syytä onnitella itseään.

Kyseessä on yksi halutuimmista keräilyharvinaisuuksista. Lehdistömaljakon nimi juontaa juurensa Kotkan teollisuuspäiviin, joihin kutsuttiin vuonna 1937 joukko sanomalehtimiehiä. Heille annettiin päivän päätteeksi lahjaksi Aalto-maljakko.

Maljakon moderni muoto ei kuitenkaan viehättänyt toimittajia, ja tarinan mukaan osa lehdistömaljakoista viskattiin junan ikkunasta ulos.

“Keltainen Karhulan Savoy-maljakko, joka oli bumerangin muotoinen, on tähän mennessä kallein. Siitä maksettiin huutokaupassa 55 000 euroa."

Nykyään arvostus on aivan toista luokkaa.

”Vuonna 2022 eräs lehdistömaljakko myytiin kuluineen 9 439 eurolla. Lehdistömaljakossa pieniä kolhujakaan ei pidetä pahoina, sillä historia lisää sen arvoa”, Rosenius sanoo.

Lehdistömaljakkoa arvokkaampia ovat Savoy-maljakot, jotka Alvar Aalto suunnitteli Savoy-ravintolaa varten.

“Keltainen Karhulan Savoy-maljakko, joka oli bumerangin muotoinen, on tähän mennessä kallein. Siitä maksettiin huutokaupassa 55 000 euroa”, Rosenius kertoo.

Halutuimpien Aalto-maljakoiden joukkoon kuuluvat myös Alvar Aallon omista kokoelmista peräisin olevat maljakot. Varhaismallit ovat saaneet maastavientikiellon, mikä on osaltaan hillinnyt hintojen nousua.

“Erään vihreän varhaismallin vasarahinta oli huutokaupassa 23 200 euroa ja kuluineen noin 25 000 euroa. Toinen vastaava maljakko myytiin noin 15 000 eurolla”, Rosenius kertoo.

Aalto-maljakko 90 vuotta

Alvar Aalto suunnitteli Aalto-maljakon 90 vuotta sitten. Iittalan juhlavuoden kunniaksi nykytaiteilijat tulkitsevat Aallon henkeä ja muotokieltä omissa teoksissaan.

Juhlavuoden avasi videotaiteilija Irene Suosalo teoksellaan Echo of Aalto, joka esitettiin osana LUX Helsinki -tapahtumaa. Seuraavat taiteilijayhteistyöt julkistetaan myöhemmin keväällä, ja mukana on useita kansainvälisiä taiteilijoita.