Kaikkia naisia väsyttää – Hanne halusi tietää, mistä se johtuu

Miten voisi edes harkita perheen perustamista, kun pelkästään työelämä työntää uupumuksen reunalle?

Niin eräs someseuraaja kirjoitti Hanne Kettuselle. Viesti pysäytti.

Kettunen, 41, on somevaikuttaja, joka on kertonut perhe-elämästään Valeäiti-blogissaan ja sosiaalisessa mediassa yli kymmenen vuoden ajan.

Useimmiten väsymyksestä viestittelivät perheelliset naiset. He ihmettelivät, miten Kettunen vaikutti niin tarmokkaalta, vaikka tällä oli neljä lasta.

”Totta kai lapsiperhearki väsyttää. Moni kuitenkin ajattelee, ettei kuulu olla väsynyt. Emme aina tajua, miten hirveän paljon meillä on kannettavanamme”, Kettunen sanoo.

Sitä paitsi häntäkin väsytti.

Viestien innoittamana Kettunen alkoi kirjoittaa. Helmikuussa ilmestyvän Väsyneet naiset -kirjan piti alun perin käsitellä perheellisten naisten väsymistä.

Lapsettomalta saatu viesti sai Kettusen kuitenkin ymmärtämään, että kaikki naiset olivat poikki. Eivät vain perheenäidit.

Mikä ihme naisia väsyttää?

Ylisuorittaja alkoi kävellä hitaammin

Kolmekymppisenä Kettusella oli kaksi työtä, päätyö konsulttina ja blogi. Samaan aikaan jaloissa pyöri kaksi lasta. Kotona odotti toinen työpäivä kotitöineen.

”Olen aina ollut energinen ja toimelias ihminen. Hoidan asioita mielelläni.”

Samoihin aikoihin Kettunen havaitsi ensimmäistä kertaa olevansa todella väsynyt. Myöhemmin väsymys syveni uupumukseksi. Kun fyysiset oireet ilmaantuivat, Kettunen meni lääkärin pakeille. Lääkärin mukaan Kettusella oli elämäntilanneuupumus.

Jostain piti karsia. Kettunen muun muassa jätti päätyönsä ja ryhtyi yrittäjäksi.

Kiinnostava työ konsulttina oli tempaissut mukaansa, mutta ruokki myös ylisuorittamista. Aina saattoi olla vähän tehokkaampi ja vähän nopeampi.

”Konsultit kävelevätkin muita nopeammin. En pysy enää entisten kollegoiden kävelytahdissa”, Kettunen vitsailee.

Nykyään hän tekee konsulttikeikkoja valikoiden. Päätyönä on sosiaalinen media.

”Vaikka somessakin on vaativat puolensa, odotukset eivät ole yhtä kovat kuin konsultoinnissa.”

Työssä naisia ei kuitenkaan väsytä pelkkä suorittaminen. 2020-luvun työelämä on epävarmaa, osaamistaan saa koko ajan todistella ja työ on aiempaa näkymättömämpää.

”Millenniaalit ovat ensimmäinen isosti tietotyöhön tullut sukupolvi. Me teemme päivän aikana paljon, mutta tulokset eivät välttämättä konkreettisesti näy missään”, Kettunen sanoo.

Ihana ja kamalan väsyttävä perhe

Väsymys, kyynistyminen ja huonommuuden tunteet ovat tuttuja monille työuupuneille.

Kirjaa kirjoittaessaan Kettunen oivalsi, että työuupumuksen oirekirjo täsmäsi myös suomalaisvanhempiin.

Vanhemmat esimerkiksi ajautuvat herkästi samanlaiseen negatiivisuuden kierteeseen kuin työuupuneet.

”Silloin on vaikea nähdä vanhemmuuden hyvät puolet ja nauttia kivoista hetkistä.”

Väsymistä aiheuttavat myös arjen näkymättömät suunnittelutyöt, eli metatyöt. Ne kasautuvat yleensä naisille ja äideille.

”Roolit muodostuvat kuin itsestään, koska naisia painaa yhteiskunnassa hoivavastuu.”

Lapsen synnyttyä äidin hormonit ajavat hoivaamaan. Ensimmäisten lastensa pikkulapsivuosina Kettunen otti päävastuun lastenhoidosta, hankinnoista ja kotitöistä.

Hurahti siis äitiyteen, kuten monille käy.

Kun puoliso piti vanhempainvapaansa, hänellekin valkeni lapsiperheen metatyön määrä. Kettunen olikin vuorostaan se, joka ei tiennyt, mitä vaippakokoa lapsi käytti.

”Mielestäni paras keino lapsiperheen metatöiden taklaamiseen on, että molemmat vanhemmat jäävät vuorollaan lapsen kanssa kotiin.”

Kahden nuorimman lapsen synnyttyä pariskunta jakoi vanhempainvapaat pitkälti tasan.

Metatöiden ja kotitöiden jaossa voi Kettusen mielestä pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluaa tehdä ja mikä taas on roolien sanelemaa.

Haluaako nainen todella suunnitella perheen ruokalistan? Vai tahtoisiko hän mieluummin kilpailuttaa vakuutukset tai varata auton vuosihuollon?

”Jos vain ajautuu, saattaa katkeroitua, että taas minä täällä pyykkään, vaikka en edes pidä tästä.”

Väsymys, palkkio epäitsekkyydestä

Naisten väsymykseen on Kettusen mielestä hankala löytää yhtä selittävää syytä. Jos yksi syy pitäisi valita, se olisi naisten elämän lävistävä epäitsekkyys.

Läpi historian naisen on pitänyt olla hyödyllinen ja tunnollinen yhteiskunnan jäsen.

”On edelleen radikaalia olla avoimesti laiska nainen.”

Kettunen ajattelee, että naisilla on miehiä vähemmän tilaa olla itsekkäitä. Tällöin omia rajojaan venyttää herkemmin. Monien naisten on vaikea sanoa ei.

Kettusen mukaan epäitsekkyyden vaade luo arkeen jatkuvasti väsyttäviä tilanteita. Epäitsekäs ottaa tehtävät hoitaakseen ja vastuut kantaakseen.

Kun urheiluseuran vanhemmilta kysytään, kuka hoitaisi mokkapalabuffetin tai työpaikalla ryhdytään etsimään pikkujouluille järjestäjää, vapaaehtoinen saattaa vuodesta toiseen olla sama ihminen, ja hyvin usein nainen.

”Naiselta on mulkkua olla osallistumatta lapsensa joukkueen mokkapalabuffettiin. Mieheltä osallistumista ei odoteta.”

Yleensä lääkkeeksi tilanteeseen tarjotaan, että naisten täytyisi ottaa ohjat omiin käsiinsä. Pitäisi kieltäytyä useammin, pyytää parempaa palkkaa ja antaa itselleen armoa.

Kettusen mukaan tällainen puhe on vain yksi vastuu lisää naisten harteille.

”Myös jatkuva vaatiminen väsyttää.”

Muun yhteiskunnan ja toisten ihmisten täytyisi Kettusen mielestä tulla vastaan.

”Sanoa vastuunkantajille, että älä sinä hoida pikkujouluja nyt, kun olet hoitanut ne joka kerta.”

Entä jos en teekään?

Kettunen kysyi seuraajiltaan, mikä auttoi heitä palautumaan väsymyksestä. Moni mainitsi helposti saavutettavia asioita, kuten neulomisen, kävelylenkin ystävän kanssa tai lukemisen.

Harva kuitenkaan teki näitä asioita. Niille ei tuntunut riittävän kiireisessä arjessa aikaa.

”Aika paljon on kuitenkin golfaavia perheenisiä, eivätkä he tunne huonoa omaatuntoa. Myös perheenäideille pitäisi saada vapaa-aikaa”, Kettunen sanoo.

”Ja ilman sitä mainintaa, että sitten olet parempi äiti. Ihan vain vapaa-aikaa.”

Miten väsymysvyyhtiään voisi purkaa? Kettunen ei osaa eikä haluakaan antaa suoria vastauksia. Tärkeintä olisi tunnistaa niitä hetkiä, jolloin on jälleen ottamassa vastuuta hartioilleen, vaikkei jaksaisi.

”Kun meinaa huokaista, että taas on uusi asia hoidettavana, voi pysähtyä. Tarvitseeko minun tehdä tämä? Tai voisiko joku muu ottaa asian hoitaakseen?”

Ehkä voisi olla siis vähän itsekkäämpi ja laiskempi.

Hanne Kettunen: Väsyneet naiset – Kirja näkymättömän työn sankareille ilmestyy 12.2.