Minimalistin säästövinkit! Tanjalla menee rahaa alle 900 e kuussa

Tamperelainen Tanja Mikkola kulutti viime vuonna vain 10 400 euroa. Se on alle 1000 euroa kuukaudessa.

Miten se on mahdollista?

Kelataanpa ensin ajassa taaksepäin.

Minimaattori-blogia pitävä Tanja Mikkola teki jo nuorena päätöksen, että hän asuu pienissä neliöissä ja omistaa mahdollisimman vähän tavaraa. Sellainen elämäntyyli mahdollistaisi koska vain muuton ulkomaille.

Yhdeksän vuotta sitten Tanja lähti puolisonsa kanssa puolen vuoden reppureissulle. Lopulta hän oli reissussa kahdeksan vuotta.

Kun matka alkoi, Tanjaa vaivasi uupumus. Vuosien ajan hän oli keikkaillut valokuvaajana ulkomailla ja tehnyt 60–100-tuntista työviikkoa.

Pankkitilikin oli matkan alkaessa tyhjä.

”Meillä ei ollut säästöjä, ja niskassa oli kahdet asuntolainat. Reissu oli kuitenkin elämän tilaisuus, ja ajattelimme, että eletään hetki tiukemmin.”

Ensimmäiseksi he suuntasivat Balille.

”Kaipasimme molemmat lomaa töistä, joten lähdimme Eat Pray Love -henkisesti ja hyvin kliseisesti chillaamaan Balille pariksi kuukaudeksi.”

Nomadielämää 700 eurolla kuussa

Kun pariskunta päätti jäädä maailmalle, he myivät Helsingin-asuntonsa ja saivat siitä jonkin verran voittoa. He sijoittivat omat osuutensa. Sijoittaminen oli Tanjalle tuttua.

”Olin aloittanut sijoittamisen vuonna 2000, kun perustin yhden hengen yritykseni. Ajattelin, että sijoittaminen on yrittäjän ainoa eläketurva.”

Samoihin aikoihin Tanja myös hankki eläketurvaksi Tampereelta yksiön, jonka hän omistaa edelleen.

Kahdeksan vuoden aikana Tanja reissasi puolisonsa kanssa pääasiassa Aasiassa ja Euroopassa. Molemmat ovat media-alalla, ja työt onnistuivat etänä.

Keskimäärin nomadielämä maksoi 700 euroa kuussa henkilöltä, sisältäen majoitukset, liikkumisen ja elämisen kaikkinensa.

Pariskunta harjoitti hidasta matkailua ja pysytteli yhdessä kohteessa kuukaudesta kolmeen tai pidempäänkin. Viimeiseksi ennen Suomeen paluuta he asettuivat pidemmäksi aikaa Serbiaan Belgradiin.

Näin voi elää edullisesti Suomessa

Reilu vuosi sitten pariskunta palasi Suomeen.

”Meitä huolestutti menojen kasvaminen. Olimme lukeneet, miten Suomessa kaikki kallistuu ja ruuan hinta vain nousee.”

He ostivat kodikseen Tampereelta uudiskohteen, 27-neliöisen yksiön. Selvää oli, että ainakin asumiskulut nousisivat.

Mutta yllättävää oli, etteivät ruokakulut nousseet. Siitä kohta lisää.

Miten kulut sitten pysyvät kurissa? Tanja kannustaa budjetoimaan. Se on yksinkertainen tapa selvittää, mihin rahat kuluvat.

”Laskin, että viime vuonna omaan kulutukseeni meni 10 400 euroa, mikä tekee alle 1000 euroa kuukaudessa. Se yllätti, että Suomessakin pystyy elämään pienellä.”

Pakolliset kulut kuten asuminen, ruoka, vakuutukset, puhelin, kosmetiikka ja vaatteet veivät 650 euroa kuussa. Loput kulut koostuivat ravintoloista, alkoholista ja matkakuluista.

Vaateostosten kanssa Tanja on tarkka.

”Ostoslistallani on pitkään ollut kaksi vaatetta, jotka nyt löysin yhteensä 200 eurolla. Ne ovat suomalaisen yrityksen ja eettisesti tuotettuja. Merinovillamekko on ollut päälläni melkein joka päivä. En kaipaa vaihtelua.”

Tanja suosii hidastamista kaikissa päätöksissä. Hän vinkkaa kirjaamaan ostostarpeet ylös ja palaamaan niihin vaikka kuukauden päästä. Halu tai tarve voi olla siihen mennessä tiessään.

Serbian eli maan, jossa pariskunta viimeksi asui, kulttuuriin kuului ulkona syöminen ja kahviloissa istuminen. Tanja teki lupauksen käydä Suomessa kerran kuussa ravintolassa.

”Odotettua huonomman työtilanteen vuoksi olen joutunut tinkimään ulkona syömisestä. Vuoden aikana kävimme kuitenkin ravintolassa keskimäärin joka toinen kuukausi."

Tanja ei käytä suoratoistopalveluja ja kulkee kävellen tai raitiovaunulla.

”Minulla ei ole onneksi säännöllisiä lääkityksiä, mikä helposti vie rahaa.”

Siksi hän myös ajattelee, ettei hyvästä terveellisestä ruuasta kannata ensimmäisenä tinkiä. Tanja suosii minimalistista elämäntyyliä, ja siihen kuuluu hyvinvointi. Pihistely ei ole itseisarvo vaan se, mihin rahaa käyttää.

”Joskus mielenterveyden kannalta voi olla tarpeellista ostaa huulipuna tai shoppailla kirpparilla. Ihmisellä pitää olla nautintoja, kunhan muistaa kohtuuden.”

Miten säästää ruokakuluissa?

Miten Tanja sitten säästää ruokakuluissa?

Ensinnäkin jotkut asiat ovat Tanjan mukaan Suomessa jopa halvempia kuin Belgradissa.

”Kahvi maksaa Serbiassa noin puolitoista kertaa sen mitä Suomessa. Luulimme, ettei meillä olisi varaa kahviin, mutta vaikka suosimamme turkkilainen kahvi maksaa suomalaista kahvia enemmän, on se halvempaa kuin Belgradissa.”

Tanja hyödyntää punalaputettuja tuotteita, jos niitä on kaupassa jäljellä. Ruokakauppaan heillä menee yhteensä 350 euroa kuussa.

Tästä ruuan osuus on noin 250–300 euroa, sillä kokonaissumma sisältää kaikki ruokakaupasta tehdyt ostokset, kuten kissanruoat, vessapaperit ja tiskiaineet.

Kaupassa he käyvät kaksi kertaa viikossa, ja ostoslistan he suunnittelevat etukäteen.

Eineksiä tai muita valmisruokia pariskunta ei osta.

"Tölkkihernekeittoa lukuun ottamatta. Teemme ruuat alusta asti, ja se säästää paljon rahaa.”

Pitkään haudutettavia ruokia kuten patoja ja keittoja he tekevät usein isomman satsin, josta riittää kahdeksi tai kolmeksi päiväksi.

”Talvisin teemme usein chili sin carnea eli lihatonta papupataa. Perinteinen perunasoppa on myös talvinen suosikki. Siihen tulee erilaisia juureksia, ja tykkäämme maustaa sen suomalaisversiota tulisemmin esimerkiksi chilillä ja inkiväärillä.”

Ruoanlaitossa he käyttävät paljon yrttejä. Istuttamalla kaupan ruukkuyrtit niitä saa hyödynnytettyä pidemmän aikaa.

”Emme osta juuri koskaan leikkeleitä. Olemme sekasyöjiä, mutta liha on meillä enemmän viikonloppuruoka.”

Myöskään niin sanottuja herkkuja he eivät juuri osta, sillä kumpikaan ei erityisemmin välitä makeasta.

”Kala on kallista, joten ostamme sitä aina tarjouksesta ja laitamme pakastimeen, vaikka sitä ei olisi juuri silloin ostoslistalla.”

Tanja on avannut yhteisen ruokatilin, jonne kumpikin laittaa 50 euroa viikossa.

”Jos kuun lopussa rahaa jää yli, se laitetaan erilliselle matkasäästötilille."

Tanja suosii lähituotantoa, missä päin maailmaa onkin.

”Kotimaista tärkeämpää on lähellä tuotettu, ettei tavaraa kuljeteta pitkiä matkoja. Ostamme myös luomua mahdollisuuksien mukaan. Se ei välttämättä edes ole kovin paljon kalliimpaa.”

He myös suosivat tuotteita, joissa on mahdollisimman vähän pakkausmateriaalia. Ruokaostoksilla ei siis sanele pelkästään raha, vaan ympäristötekijät.

Mukana kulkee aina kestokassi, mikä säästää sekä ympäristöä että kukkaroa. Tanjalla on käsilaukussa aina pari kangaskassia.

Pieni koti on hyvä tapa säästää

Pienissä neliöissä asuminen on ollut Tanjalle aina järkiratkaisu.

”Ihminen ei tarvitse paljon tilaa, vaan useimmiten ne ovat tavarat, jotka vaativat tilaa.”

Tanjalle riittää yksiössä puolisonsa kanssa yhteinen vaatekaappi.

”Minimalismi ei tarkoita, että kodin täytyy olla askeettinen. Kyllä minullakin on tauluja ja kauniita esineitä, jotka eivät ole tarpeellisia.”

Tanja myös huomauttaa, ettei minimalismissa ole ajatuksena, että kaikesta pitäisi luopua.

”Olennaista on se, mikä on itselle tärkeää. Itse olen valinnut asua pienissä neliöissä, jotta voin pienituloisena matkustaa.”

Asumiskuluja helpottaa se, että on toinen jakamassa ne. Tanjan osuus asuntolainasta sisältäen vastikkeet, sähkön, veden ja kotivakuutuksen on 430–440 euroa kuukaudessa.

”Asumiskuluihin menee tuplasti enemmän mitä maailmalla. Mutta täällä maksamme omaa asuntoa.”