Kävimme Minka Kuustosen kotona – Näin ihana se on

Kotiasu päälle ja villasukat jalkaan. Se on ensimmäinen asia, jonka näyttelijä Minka Kuustonen, 39, tekee saapuessaan kotiin. Nyt hän valitsee ylleen suosikkinsa eli liilat collegehousut, jotka ovat samaa sarjaa kuin iso huppari.

Kuustonen esittelee housujen kahvitahraa. Oma pesukone on ollut viikon rikki, ja hän on taloyhtiön pyykkituvan varassa.

Kuustosen ja hänen 7-vuotiaan poikansa koti on iso kerrostalokaksio Helsingin Kalliossa. Satavuotiaan talon huoneet ovat yli kolme metriä korkeat, ja se on yksi Kuustosen lempiasioista kodissaan. Kuustonen muutti tähän kotiin 15 vuotta sitten Tampereelta, missä hän opiskeli näyttelijäksi.

”Tampereella vaihdoin kolme kertaa pikkuluukkuja. Tämä on ensimmäinen omistusasuntoni, ja rakastan tätä kotia. Siskoni asui tässä talossa ensin, ja halusin hänen naapuriinsa. Kun kuulin tämän tulevan myyntiin, olin suoraan yhteydessä omistajaan. Kulmatkin olivat tutut jo Kallion lukio -vuosiltani.”

Unelmana oma piha

Kodissa on kaksi suurta huonetta ja tilava keittiö. Olohuoneen ikkunasta näkyy vanhoja puita. Kalliossa Kuustonen rakastaa sitä, että kaikki on lähellä: puistot, meri, ravintolat, kulttuuri. Autoa hän ei omista.

Viihtymistä lisää hyvä naapurusto: talossa on pitkäaikaisia asukkaita ja monta Kuustosen kaveria. Samassa rapussa asuvilta ystäviltään Kuustonen saa apua nikkarointia vaativiin asioihin ja opetusta kitaransoittoon. Pihaa taloyhtiöllä ei ole, joten sen virkaa ajavat lähipuistot.

”Kerrostaloasumisen hyvä puoli on helppous. Haaveilen kyllä omasta pihasta ihan tosissani, mutten tiedä, milloin se toteutuu”, Kuustonen kertoo.

”Omaan pihaan liittyy vapaus. Näen tosin painajaisia siitä, että olen muuttanut jonnekin. Niissä unissa haluaisin takaisin tähän kotiin.”

Jos Kuustosella olisi oma piha, hän viljelisi siellä ruokaa. Lapsuudenkodissaan hän oli perheen puutarhavastaava: pihassa kasvoi herneitä, yrttejä ja perunoita.

Kuustonen asui 8-vuotiaasta täysi-ikäiseksi omakotitalossa Espoon Lintuvaarassa. Kotikadun päästä pääsi metsään, jossa oli puro. Siellä hän kävi päivittäin kirjoittamassa ja haaveili, että julkaisisi joskus oman kirjan.

Nyt haave toteutui: Tammen kustantama lastenkirja Oili Pupunen ja rihmastonmuutos ilmestyi juuri.

Työpisteenä sohvannurkka

Kirjasta välittyvät Kuustosen arvot: ympäristön kunnioittaminen ja kaupunkiluonnon merkitys. Kuustonen sanoo, että hänen oma huolensa ympäristöstä paisuu joskus äärimmäisyyksiin, mutta kirja käsittelee teemaa vekkulisti kaatamatta huolta lasten niskaan.

Ympäristöarvot näkyvät myös Kuustosen kodissa: iso osa tavaroista on kierrätettyjä. Esimerkiksi olohuoneen pyöreä ruokapöytä on isän ja sohva siskon vanha. Sohvan yläpuolella oleva suuri, pyöreä Carolina Grunérin maalaus on kodin harvoja hankintoja.

”Oli tärkeää löytää oikea voimataulu, joka tuo hyvää energiaa. Muuten sisustaminen ei ole sellainen asia, johon satsaan.”

Täällä, omassa kodissaan sohvannurkassa, voimataulunsa alla Kuustonen kirjankin kirjoitti.

”Oli minulla hetken työhuone vuokralla, mutta ei siitä mitään tullut. Jotenkin tämä vain on semmoinen paikka, missä on hyvä olla.”

Vieraita käy harvoin

Koti on Kuustoselle turvapaikka, johon voi vetäytyä olemaan rauhassa. Etenkin kuvausjaksoilla arki on kiireistä ja sosiaalista, joten hän kaipaa paljon palautumisaikaa. Parhaillaan käynnissä ovat Hildur-sarjan kuvaukset, jotka vaativat reissaamista Islantiin.

Yksin ollessaan hän soittaa kitaraa ja pianoa ja tekee omia lauluja. Lapsen kanssa aika kuluu leikkien, pelaillen ja lukien.

Olohuoneen nurkassa legopoliisiaseman vieressä on pino äänimaljoja. Kuustonen valmistui tänä keväänä yin-joogaohjaajaksi ja äänimaljahoitajaksi, ja hän soittelee maljoja usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Vieraita heillä kävi viimeksi maaliskuussa lapsen synttäreillä.

”Perheenjäsenet poikkeavat joskus, mutta kavereita näen yleensä muualla kuin kotona.”

Silloin kun vieraita on tulossa, Kuustonen toimii niin kuin äiti aikoinaan opetti: jos ei muuta niin vessa on ainakin siivottava.

”Lapsuudenkodissa vessan siivous oli minun vastuullani. Sen ansiosta sain ensimmäisen kesätyönikin yläasteella, jäätelöbaarista. Kerroin, että olen tosi hyvä pesemään vessoja.”

Kaaoskaappi kätkee roinat

Lapsuudenkodin tavat nousevat esiin myös, kun Kuustonen puhuu kaapeistaan. Hän kutsuu niitä kaaoskaapeiksi. Jos kotiin tulee vieraita, hän siivoaa roinat kaappeihin. Niin tehtiin lapsuudenkodissakin. Kuustonen muistelee, miten hän sitten esitteli vieraille kaapit ja varastot, että tämmöistä täällä oikeasti on.

Kuustosen oma lapsi ei ole esitellyt kaappeja kyläilijöille, mutta niiden siivoamisesta äiti ja poika kävivät taannoin keskustelun. Kun Kuustonen yritti etsiä täyteen sullotusta kaapista lelua, hän totesi lapselleen, että kaapit eivät kyllä ole äidin vahvuus. Lapsi kysyi, että mikä sitten on.

”Pyysin häntä kertomaan, ja hän vastasi, että rakkaus”, Kuustonen kertoo.

”Ja olen ihan samaa mieltä. On se vähän tärkeämpää kuin kaapit. Siivosin kyllä sen kaapin parin päivän jälkeen.”