Niko Saarinen on myös keräilijä – Tätä kokoelmaa moni kadehtisi

Juontaja Niko Saarisella on muumimukikokoelma, josta moni olisi kateellinen. Mukeja on keittiön kaapissa ja saarekkeen isossa vetolaatikossa. Ikkunalautaa koristaa rivi pikkuruisia muumikuppeja. Harvinaisimmat erikoismukit ovat pakkauksissaan, eivätkä tule koskaan käyttöön. Yhteensä erilaisia muumimukeja on yli sata.

Nikon muumimuki-innostus tuli kaiken kansan tietoisuuteen viimeistään viime marraskuussa. Hän kommentoi tuolloin Ylen Kovan viikon ilta -ohjelmassa presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubbin saamaa keräilymukia. Innes-Stubb oli toinen kahdesta ihmisestä, joka sai automaattisesti käsinmaalatun Koti-muumimukin, jota valmistettiin vain 8000 kappaletta. Loput muumien 80-vuotistaivalta juhlistavat mukit menivät myyntiin arvonnan kautta, mikä oli Nikon mielestä väärin.

Nikon mukikeräily sai alkunsa sattumasta. Hän tunnustaa, ettei oikeastaan edes pidä muumeista, vaikka mukikokoelman perusteella voisi niin luulla. Lapsenakaan hän ei koskaan katsonut Muumilaakson tarinoita, kuten muut ikäpolvensa lapset.

Ystävältä saatu Nipsu-muki sai kuitenkin ihastumaan muumimukeihin. Kaksikymppinen Niko oli muuttanut Uudestakaupungista Keravalle, ja hänen ystävänsä kotipaikkakunnalta tulivat kylään. He toivat mukin mukanaan Nikolle.

”Se oli varmaan ostettu huoltoasemalta matkalla”, Niko arvelee.

Pian Niko jo osti toisenkin mukin. Sitten hän sai lahjaksi kolmannen. Pian hän jo huomasi, että mukeja oli kertynyt melkoinen määrä.

Kunnioitettavan mukimäärän haaliminen ei oikeastaan ole suurikaan ihme. Niko on aina ollut luonteeltaan keräilijä. Lapsena hän keräili Nasu-tavaraa, mutta myös kaikenlaista pientä: pullonkorkkeja, kolikoita, postimerkkejä, tarroja, julisteita, Kinder-yllätyksiä… Hänellä oli jopa jauhamiaan purukumeja Piltti-purkeissa, kunnes touhu kiellettiin koulussa.

Nykyään Nikolla on muumimukien lisäksi paljon esimerkiksi erilaisia kasseja. Hän sanoo olevansa ylipäänsä kova hamstraamaan ja ostelemaan uutta. Valtavasta muumitavaratarjonnasta häntä kuitenkin kiinnostavat mukien lisäksi vain keräilykortit.

Hamstraustaipumus on perintöä mummilta. Äidinäiti Sirkka oli lapsuudessa Nikolle tärkeä ihminen. Kesällä julkaistussa kirjassa Niko – Kaikki mitä en ole kertonut (Mari Koppinen, Otava) kerrotaan, kuinka mummilla oli tapana antaa Nikolle aina jotain tavaraa kotiin viemisiksi. Sitä mukaan, kun Niko kantoi kotiin vanhoja Valittuja paloja ja muuta mummin lahjoittamaa rompetta, hänen äitinsä heitti sitä roskiin.

”Veikkaan, että jos mummini olisi elossa, hän olisi aivan yhtä hulluna muumimukeihin kuin minä. Ainakin hän ostelisi niitä minulle tosi paljon”, Niko arvelee.

Lue lisää: Kylässä Niko Saarisella – Selvisi, miksi hän pelkää omassa kodissaan

Yli sadan muumimukin kokoelma on varmasti poikkeuksellinen myös arvoltaan. Niko sanoo kuitenkin keräilevänsä mukeja omaksi ilokseen, ei sijoitusmielessä.

”Voihan toki olla, että jos jossain kohtaa tulee taloudellinen ahdinko, niin soitan huutokauppakeisarin hakemaan mukit. Tai en ehkä häntä, koska hän on pihi mies.”

Niko sanoo saavansa paljon kritiikkiä kuluttamisestaan. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että jokaisella on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rahat haluamallaan tavalla.

”En ymmärrä, miksi minun pitäisi olla jatkuvan arvostelun kohteena, vaikka olen julkisuudessa. Jos ostan uusia tavaroita, niin näytän sen somessa, enkä edes häpeä.”

Mari Koppisen Niko – Kaikki mitä en ole kertonut (Otava) ilmestyi 13.8.2025.