Kirjat
Kävipä hyvä vahinko! Tätä et tiennyt näistä viidestä arjen tuotteesta
Voisiko sinullakin olla se takataskussa – menestykseksi nouseva keksintö? Moni arkinen tuote on nimittäin syntynyt vahingossa.


Poika unohti limulasin kuistille, ja siksi saamme herkutella mehujäällä. Insinöörin taskusta löytyi sulanut patukka, ja siksi voimme lämmittää ruokaa mikroaaltouunissa.
Moni arkinen tuote on saanut alkunsa mokasta, sattumasta tai onnenkantamoisesta. Tietokirjailija Mari Koistinen kertoo lukuisten tällaisten keksintöjen tarinat kirjassaan Vahingossa keksityt.
Nämä viisi arkista asiaa olisivat saattaneet jäädä keksimättä, jos sattuma ei olisi puuttunut peliin.
Maissihiutaleet
Aamiaispöytien klassikko on lähtöisin uskonnollisesta parantolasta 1890-luvun Michiganista. Laitosta johti lääkäri John Kellogg. Parantolassa työskenteli myös hänen veljensä Will.
John Kellogg halusi tarjota parantolan asiakkaille mahdollisimman ravitsevaa ja terveellistä ruokaa. Kerran keittiössä kävi kuitenkin vahinko, sillä vehnästä ja marjasta koostuva taikina jäi pöydälle yön yli ja alkoi käydä.
Ei ole täyttä varmuutta siitä, kuka keksi kaulia ja paistaa taikinasta hiutaleita. Kokeilu kuitenkin onnistui. Myöhemmin samaa testattiin maissitaikinalla menestyksekkäästi.
Maissihiutaleet maistuivat asiakkaille hyvin. Kellogg haki keksinnölle patentin, jotta maissihiutaleita voitaisiin myydä myös parantolan ulkopuolelle.
Tunnetuksi maissihiutaleiksi tuotteen jalosti kuitenkin Will, joka veljeään uhmaten lisäsi hiutaleisiin muun muassa sokeria.
Mikroaaltouuni
Tutkija ja keksijä Percy Spencer työskenteli 1940-luvulla yhdysvaltalaisyhtiö Raytheonissa, joka kehitti tutkajärjestelmiä sotatantereille. Kehitystyön ytimessä olivat muun muassa nopeasti värähtelevät sähkömagneettiset aallot, eli mikroaallot.
Kun Spencer vuonna 1945 testasi erästä tutkalaitetta laboratoriossa, hän työnsi kätensä taskuun. Tutkija huomasi, että hänen maapähkinävoipatukkansa oli yllättäen sulanut.
Spencer alkoi tutkia mikroaaltojen aiheuttamaa ilmiötä tarkemmin. Hän teki kokeita muun muassa maissinjyvillä ja kananmunalla. Ensimmäisistä hän sai popcornia, jälkimmäisen kerrotaan räjähtäneen mikroaaltojen voimasta epäonnisen kollegan naamalle.
Testiensä innoittamana Spencer kehitti metallilaatikon, jossa saattoi lämmittää ruokaa mikroaaltojen avulla. Raytheon patentoi laitteen ja maksoi Spencerille kokonaiset kaksi dollaria bonusta, joka vastaa nykyrahassa noin 35:tä dollaria.
Ensimmäiset mikroaaltouunit olivat tehokkaita mutta kömpelöitä ja kalliita. 1960-luvulla niistä tuli näppärämpiä, mutta kunnolla mikroaaltouunit löysivät tiensä koteihin vasta 1980-luvulla.
Mehujää
Vuonna 1905 kalifornialainen Frank Epperson, 11, jätti vahingossa lasillisen limonadia kuistille yöksi. Poika oli sekoittanut juoman vedestä ja limonadijauheesta, kuten tuolloin oli tapana.
Yöpakkasten aikana juoma jäätyi. Sekoitustikku jäi jäätyneeseen limuun pystyyn. Aamulla neuvokas poika lämmitti lasia ja sai limun yhtenä jääkimpaleena ulos. Myös naapureiden lapset innostuivat herkullisesta keksinnöstä, ja Epperson antoi sille nimen Epsicle.
Epperson haki patentin mehujäälleen vasta 30-vuotiaana. Tuotteen nimeksi tuli Popsicle ja sitä sai herkutella seitsemässä eri maussa. Viisi vuotta myöhemmin Epperson joutui rahapulan vuoksi myymään patentin, mitä mies tiettävästi katui myöhemmin. Nykyään Popsicle-tavaramerkki kuuluu elintarvikeyhtiö Unileverille.
Kuplamuovi
Vuonna 1957 insinöörit Marc Chavannes ja Alfred Fielding alkoivat kehitellä muovitapettia. He liimasivat kaksi suihkuverhoa yhteen niin, että väliin muodostui ilmakuplia. Tuote ei kuitenkaan menestynyt tapettina, eikä myöskään kasvihuoneiden eristeenä, mihin tarkoitukseen insinöörit koettivat keksintöään kaupitella.
Kaksikko oli kuitenkin vakuuttunut, että keksinnölle löytyisi vielä käyttötarkoitus. He perustivat kuplamuovia valmistavan yrityksen ja palkkasivat markkinointiin Frederick Bowersin. Hän keksi, että kuplamuoviin voisi kääriä tavaroita. Se oli siistimpää ja käytännöllisempää kuin tuohon aikaan käytetty sanomalehtipaperi.
Kuplamuovin voittokulun sinetöi uusi teknologia. 1960-luvulla teknologiayritys IBM lanseerasi uusia tietokoneita. Bowers suositteli kuplamuovia pakkausmateriaaliksi herkille koneille. IBM alkoikin käyttää tuotetta pakkauksissaan laajasti. Kuplamuovi ja sen sormien välissä poksahtavat kuplat tulivat tutuiksi suurelle yleisölle.
Muoviin kääriminen ei enää nykyään ole se ekologisin pakkausvaihtoehto. Kuplamuovin sijasta pakkauksista löytääkin yhä useammin paperipohjaisia pehmusteita.
Vaseliini
Öljy oli uutuustuote vuonna 1859, kun kemisti Robert Chesebrough vieraili Pennsylvanian öljykentillä. Työntekijät kertoivat kemistille paitsi öljynporauksesta, myös ärsyttävästä vahasta, jota öljylähteet tuottivat.
Chesebrough kuuli kuitenkin mielenkiintoisen seikan. Vaikka vaha sotki öljynporauslaitteet, mönjästä oli yllättäen hyötyä, jos joku työntekijöistä sai viillon tai palovamman. Iho parani työntekijöiden mukaan vahan ansiosta nopeasti.
Chesebrough noukki paksua ja mustaa vahaa mukaansa laboratorioon ja jalosti siitä ohuempaa ja vaaleampaa.
Vuonna 1870 alkoi vaseliinin kaupallinen tuotanto. Nykyään vaseliini tunnetaan monitoimituotteena, joka poistaa meikin ja öljyää saranat.
Chesebrough kuoli 96-vuotiaana. Legendan mukaan hän oli niin hullaantunut vaseliinista, että jopa söi sitä lusikallisen joka päivä.
Mari Koistisen Vahingossa keksityt – Viagrasta kuplamuoviin ja maissihiutaleista tarranauhaan -kirja ilmestyi 4. helmikuuta.