Oletko tullut ajatelleeksi, että joku siivoaa Linnanmäen laitteet ja Kiasman teokset? Johanna Erjonsalo valokuvasi erikoisten tilojen siistijöitä.
Konservaattori Liisa Vesa, 40
Kiasmassa teosten siistiminen on viikoittainen osa konservaattorin työtä. Siivoustekniikan pitää olla mitoitettu oikein suhteessa teoksen materiaaleihin ja herkkyyteen.
Tarik Kiswansonin teoksesta Father Form siivotaan lähinnä sormenjälkiä mikrokuituliinalla, vaikka teoksen koskeminen on kielletty.
”Teoksia myös suudellaan. Olen putsannut niin huulipunaa kuin kengänjälkiä, ja eilen oli epäilys, että eräässä teoksessä olisi ollut räkää. Sitä ei kuitenkaan löytynyt”, kertoo konservaattori Liisa Vesa.
Laitoshuoltaja Minna Sepponen, 44
Eduskunnassa työskentelee 28 laitoshuoltajaa, sillä siivottavaa pinta-alaa on 50 000 neliömetriä. Päivittäin pidetään huolta yleissiisteydestä eli mopataan lattiat, pyyhitään pinnat ja viedään roskat. Kerran viikossa ajetaan yhdistelmäkoneella, ja kesälomien aikaan tehdään perusteellisempi siivous, johon kuuluu ikkunoiden pesua ja huonekalujen imurointia. Työalue vaihtuu puolen vuoden välein.
”Tykkään työskennellä eduskunnassa. Tämä on niin itsenäistä ja fyysistä työtä. Työalueista eniten pidän tästä päärakennuksesta, koska miljöö on niin kaunis”, sanoo laitoshuoltaja Minna Sepponen.
Laitoshuoltajat saavat eduskunnassa myös positiivista huomiota.
”Ilkka Kanerva oli oikein lupsakka, aina kyseli, miten päivä on mennyt. Samoin Ben Zyskowicz kyselee usein kuulumisia. Jotkin puolueryhmät laittavat joulunaikaan muistamisiakin. Viime vuonna konvehtirasioita tuli Kokoomukselta ja SDP:ltä”, kertoo Sepponen.
Puhtaanapidon vuoroesihenkilö Lilli Lauri, 21
Linnanmäen laitteita pestään päivittäin ennen puiston aukeamista. Samalla siistitään laitetyöntekijöiden ajokopit ja kerätään roskat.
”Pidän eniten Rumpukarusellin pesemisestä, koska kun rumpuja pyörittelee, voi itse seistä vain paikallaan ja antaa siivousliinan hoitaa homman. Rinkelin pesu vie eniten aikaa gondolien liikuttelun takia”, kertoo puhtaanapidon vuoroesihenkilö Lilli Lauri.
Siistimisen lisäksi työtehtäviin kuuluu neuvontaa ja löytötavaroiden etsimistä. Asiakkailta tippuu laitteiden kyydistä esimerkiksi lippalakkeja, silmälaseja ja tekokynsiä. Linnanmäellä työskentelee noin 20 siistijää.
”Minulle on jäänyt pysyvästi mieleen oma Lintsi-reissuni vuosien takaa. Olimme kavereiden kanssa Lintsiburgerissa syömässä, kun kaadoin limut lattialle ja pyysin avuksi siistijää. Kohtaloa, että olen täällä nyt itse siistijänä”, sanoo Lauri.
Siivousteknikot Jyrki Luomajärvi, 55, ja Petri Yli-Jaakkola, 56
Solo Sokos Hotel Torni Tampereen ikkunat pestään kaksi kertaa vuodessa. Urakka vie säästä riippuen pari päivää, yhden ikkunan pesemiseen kuluu alle minuutti.
”Tuulta saa olla maksimissaan neljä metriä sekunnissa, muuten vaijerit ja kelkka heiluvat liikaa. Mitään vaarallista ei ole koskaan sattunut, mutta toisinaan työ keskeytyy, jos kelkka jää jumiin, sähkökaapeli irtoaa tai sulake palaa. Joskus ollaan odoteltu huoltomiestä ylhäällä tuntikin”, sanoo siivousteknikko Jyrki Luomajärvi.
Ikkunan toisella puolella ikkunanpesijöihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti iloisesti.
”Osa haluaa vetää verhot kiinni, mutta aika paljon otetaan kuvia ja aina moikataan takaisin, jos vilkutetaan. Kerran työ jouduttiin keskeyttämään katolle pesiytyneen lokkiparven takia”, kertoo siivousteknikko Petri Yli-Jaakkola.
Palvelutyöntekijä Miia Pulkkinen, 47
”Jo työhaastattelussa kysyttiin, miten kokisin oikeuslääketieteellisen työympäristönä. Sanoin, että pidän erikoisista kohteista”, kertoo palvelutyöntekjiä Miia Pulkkinen.
Ruumiinavaussalit pestään päivittäin matalapainepesurilla. Ensin tehdään esipesu, jos vainajan jäljiltä salissa on esimerkiksi hiuksia tai eritetahroja. Sitten ruiskutetaan desinfioiva vaahtopuhdistusaine, ja lopuksi sali huuhdellaan vedellä. Suojavarusteisiin kuuluvat muun muassa raitisilmapuhallin ja pitkävartiset käsineet.
Pulkkinen viihtyy työssä omien sanojensa mukaan liiankin hyvin.
”Meillä on loistava työyhteisö, ja meidän työtä arvostetaan. Se on tärkeää, sillä työ vaatii kanttia. Näen päivittäin vainajia. Joskus mietin, miksi hän on täällä ja mitä on tapahtunut, mutta en koskaan kysy mitään. Tieto ei kuulu minulle. Toisinaan työ tulee kyllä uniin. Kerran näin unta, että olin yksin uimassa ja vedessä oli kaksi vaatekasaa, jotka paljastuivat vainajiksi. Yritin uida niitä pakoon, mutta en päässyt mihinkään.”
Johanna Erjonsalo
Helsinkiläinen 34-vuotias kuvajournalisti, joka on julkaissut kaksi ihmisoikeuksia käsittelevää tietokirjaa.
Vuoden lehtikuva -palkinto vuonna 2023.
Kiinnostunut erityisesti aiheista ja ihmisistä, joista ei etukäteen tiedä mitään. Pitää työtään erityisen onnistuneena silloin, kun se aiheuttaa katsojassa reaktion.
Uusimmat jutut sähköpostiisi