Koira kannattaa kouluttaa ilman ei-sanaa: palkitseminen toimii paremmin

Eläinten käytösneuvoja, käyttäytymistieteen maisteri Jaana Pohjola haluaa oikaista seuraavan käsityksen: koiran palkitseminen ei ole turhaa hemmottelua, vaikka jotkut niin ajattelevat.

"Palkitseminen on ehto sille, että toisen lajin kanssa pystyy kommunikoimaan", Pohjola sanoo.

Palkitseminen on olennainen osa niin sanottua koiralähtöistä kasvatusta. Se on laajempi periaate kuin monille tuttu positiivinen vahvistaminen. Siinä huomioidaan koiran hyvinvointi, tunteet ja yksilölliset tarpeet — usein käyttäen positiivista vahvistamista, mutta ei rajoittuen siihen.

Suomen tunnetuimpiin koirankouluttajiin ja käytösneuvojiin kuuluva Pohjola tietää, että moni koiranomistaja vannoo Suomessakin positiivisen vahvistamisen tai koiralähtöisyyden nimiin, mutta todellisuudessa sorrumme kontrolloiviin menetelmiin — myös tahattomasti.

Kun koira moikkaa innokkaasti vieraita kotiovella, huudamme "eitä", riuhdomme koiraamme pannasta ja ihmettelemme, miksi tilanteesta tulee kaoottinen. Lenkillä saatamme huutaa kiukkuisena, kun oma lemmikki haukkuu ohi menevälle koiralle.

"Kontrollointi on meillä rakenteissa ja selkäytimessä", Pohjola kertoo.

Halumme kontrolloida koiraa eli keskittyä koiran rankaisemiseen ja negatiiviseen käytäkseen, voi olla ryhmäpaineen aiheuttamaa. Pelkäämme, mitä muut ihmiset ajattelevat, jos emme kiellä koiraamme äänekkäästi. Osa taas kuvittelee, että koiralähtöinen ajattelu on hyysäämistä.

"Jotkut ajattelevat, että koiralähtöinen kasvatus tarkoittaa sitä, että lemmikki saa päättää itse kaikesta. Tosiasiassa se tarkoittaa, että yhteiselosta tulee sujuvampaa, kun koira tekee ihmisen kanssa asioita innolla."

"Jos huomaa, että on monta kertaa viikossa koiralle vihainen..."

Koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maksimointi on koiralähtöisyydessä keskiössä. Palkitsemisella on siinä oma roolinsa.

Toisin kuin aiemmin ajateltiin, palkitsemisen keskiössä eivät ole pelkät namit. Pohjolan mukaan koiralle palkkioita voivat olla esimerkiksi muutama askel juoksua, haisteluhetki, lumihangessa pyöriminen, kepin tai lumipallon heitto, pois pääsy pelottavasta tilanteesta, ja jopa jäniksenpapanoiden syöminen, niin epätoivotulta kuin se ihmisestä tuntuukin.

"Monesti juuri nämä koiran mielestä aidosti motivoivat asiat ovat palkkioina tehokkaampia kuin ruoka", Pohjola muistuttaa.

Onnistunut palkitseminen perustuu siis koiran motivaatioon. Omistajan tulee ottaa selvää, mikä motivoi juuri omaa koiraa.

Jos koiraa rankaisee toivotun käytöksen toivossa palkitsemisen sijaan, vastassa voi olla ongelmavyyhti. Pahimmillaan koirasta tulee aggressiivinen.

Pohjola selittää, että koira on sosiaalinen eläin, joka hakee luonnostaan kontaktia ihmiseen. Hän ottaa esimerkiksi jo mainitun tervehtimistilanteen. Koirasta on hyvin hämmentävää, että haluamme sen seuraa, mutta karjumme sille, kun vieraita tulee taloon.

"Kieltäminen tuottaa harvoin toivottua lopputulosta. Kun tämä jatkuu pitkään, koira oppii, etteivät ihmiset olekaan kivoja. Asiat voivat mennä umpisolmuuun näinkin pienestä ongelmasta. Se on tosi surullista."

Koiralähtöinen tapa selvitä tervehtimistilanteista on heitellä makupaloja vieraiden jalkoihin. Vieraille voi myös etukäteen vinkata, että he voivat antaa koiralle jotain suuhun sen tullessa tervehtimään, esimerkiksi kengän, lelun tai pienen herkun. Se auttaa koiraa ohittamaan tilanteen hallitummin ja rauhallisemmin.

"Positiivisia tapoja katkaista tilanne olisi paljon, mutta niitä vältellään usein turhaan – vaikka juuri ne estäisivät ongelmaa paisumasta", Pohjola sanoo.

Vanhoista koulutusmalleista Jaana kumoaisi myös opin, että koira oppii hyvin kieltämällä ja kiittämällä. Tämä tarkoittaa vaikkapa tilannetta, jossa hyppivää koiraa ensin torutaan, ja sitten kehutaan, kun se poistuu tilanteesta.

"Tällainen rasittaa sekä ihmistä että koiraa. Lisäksi se ohjaa huomiota pelkkiin virheisiin."

Neuvot saattavat kuulostaa tutuilta myös lasten vanhemmista.

Nykykasvatuksessa korostetaan myönteistä ohjausta: vanhempia kannustetaan huomaamaan ja vahvistamaan lapsen toivottua käytöstä. Epätoivottuun toimintaan puolestaan reagoidaan mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman vähäeleisesti. Asiasta on kertonut muun muassa Helsingin Sanomat.

"Ei-sana on ihmisille tärkeä, ei koiralle"

Pohjola antaa koiranomistajille vinkin: jos huomaa olevansa koiralleen vihainen monta kertaa viikossa, kaikki ei ole kunnossa.

"Ei koiria hankita sitä varten, että niille huudetaan", Pohjola sanoo.

Joskus katse kannattaakin siirtää riehuvasta koirasta omiin tunteisiin. Kiihtyneessä tilassa saa harvoin mitään rakentavaa aikaiseksi. Omat tunteet myös tarttuvat koiraan.

On myös hyvä muistaa, että vaikka koiran kouluttaminen kontrolloivilla menetelmillä näyttäisi antavan tuloksia nopeasti, lopputulos ei välttämättä ole hyvä. Kontrolloitu koira kyllä oppii, mutta se saattaa myös olla ahdistunut. Tämä ei kasvata koiran hyvinvointia, eikä lisää koiran koulutettavuutta pitkällä aikavälillä.

Koiralähtöisen kasvatuksen tavoitteena on monella tavalla hyvinvoiva koira.

"Se, kuinka pitkään ihminen jaksaa odottaa palkkiota koirankoulutuksessa, on aika ratkaisevaa", Pohjola sanoo.

Ja kyllä. Koiran voi kouluttaa kokonaan ilman ei-sanaa. Siihen kannattaa itse asiassa pyrkiä.

"Ei-sana on ihmiselle tärkeä, ei koiralle. En keksi omasta arjestani tilannetta, jossa tarvitsisin sitä. Tilanteen voi keskeyttää monella muulla tavalla ilman vihaa tai kieltoja."