Miehet tykkäävät koneista, naiset shoppailusta – Näitä asenteita vastaan Milja Köpsi taistelee

Naisia ei kiinnosta teknologia.  

”Tätä hoetaan minulle koko ajan, vaikka se on paskapuhetta. Kyllä kiinnostaa!”  

Näin sanoo Milja Köpsi, 48, Mimmit koodaa -ohjelman perustaja. Ohjelman koodaamista ja ohjelmistokehittämistä esitteleviin tapahtumiin ja työpajoihin osallistuu useampi tuhat kiinnostunutta vuosittain. 

”Saamme jatkuvasti eri-ikäisiltä naisilta viestejä siitä, miten he törmäävät ennakkoluuloihin ja miten tyttöjä ja naisia yhä ohjataan kiinnostumaan muusta.”  

Vuonna 2018 syntynyt Software Finland ry:n Mimmit koodaa -ohjelma on tehnyt teknologia-alan epätasa-arvoa näkyväksi ja tuonut konkreettisesti naisia ja tyttöjä ohjelmistokehittämisen ääreen.

Ohjelma sai juuri Planin tyttöpalkinnon, joka myönnetään tyttöjen oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa edistäneelle henkilölle tai taholle. S-ryhmä on yksi kilpailun sponsoreista. 

Mutta miten tasa-arvo ja digitaalisuus liittyvät yhteen?  

Digitalisoituvassa maailmassa teknologia on joka toimialan moottori, Milja sanoo.  

Siksi on olennaista, kuka ohjelmistoja ja palveluja suunnittelee – ja kenen ehdoilla. Miljan mukaan erilaiset vähemmistöt usein unohtuvat ja ohjelmistot muistuttavat lopulta vain suunnittelijoita itseään. 

”Jotta digitaaliset tuotteet ja palvelut toimivat kaikille, niiden pitää huomioida erilaisten käyttäjien tarpeet.” 

Muuten voi käydä niin, että älykellon mielestä kuukautisten aikana vaihteleva ruumiinlämpö kertoo sairaudesta tai kasvojentunnistusohjelma ei tunnista tummaihoisen kasvoja. 

”Ei ole kyse siitä, että tytöille tehdään pinkkejä tietokoneita. Pahimmillaan epätasa-arvoinen suunnittelu voi maksaa ihmishenkiä.”  

Miljan mielestä teknologia-alalla ymmärretään jo, että monimuotoisella suunnittelulla tuotteista ja palveluista tulee parempia. Tasa-arvon tulppana ovat silti vielä yhteiskunnan valtarakenteet ja se, etteivät päättäjät, johtajat ja opettajat ymmärrä teknologian merkitystä.  

Naisten verkostoissa on voimaa 

Mimmit koodaa suuntaa toimintansa aikuisille naisille, sillä heistä monet ovat jääneet vaille mahdollisuutta tutustua teknologiaan, saati rakentaa siitä omaa uraa. Milja kuuluu heihin itsekin.  

Kun 14-vuotias Milja valitsi koulussa atk:n, mutta luokka täyttyi, opettaja ohjasi Miljan konekirjoitukseen. Paikka atk-luokassa piti säästää pojalle.   

Milja oppikin hyväksi konekirjoittajaksi, mutta innostui seuraavan kerran tietokoneista vasta vuosikausia myöhemmin.  

”Naisia ei ole ohjattu perinteisesti teknologia-alalle ja tarjottu mahdollisuuksia, koska opettajat ja vanhemmatkaan eivät ole teknologian merkitystä ymmärtäneet.”  

”Jotta digitaaliset tuotteet ja palvelut toimivat kaikille, niiden pitää huomioida erilaisten käyttäjien tarpeet”, Milja Köpsi sanoo.

Mimmit koodaa auttaa naisia kasvattamaan teknologiaosaamista ja etenemään uralla. Naisten verkostot tavoittavat valtavasti tyttöjä, sillä naiset vaikuttavat heihin paitsi äiteinä, myös muun muassa opettajina ja opoina.  

”Jonkun täytyy osata sanoa visuaalisesti lahjakkaalle tytölle, että oletko ajatellut, että sinusta voisi tulla UX-suunnittelija, tai matematiikasta kiinnostuneelle, että kiinnostaisiko ohjelmistosuunnittelu.” 

Suomalainen työelämä on erittäin jakautunut miesten ja naisten ammatteihin.  

”Stereotypiat elävät. Miehet ovat miehekkäitä, tykkäävät kaikenlaisista koneista ja rakentamisesta, naiset lasten ja kodin hoitamisesta sekä shoppailusta. Se vaikuttaa yhä siihen, mihin ohjaamme nuoria.”

Mielikuvat nörteistä elävät vahvoina, vaikka ohjelmistokehittäminen on tiimityötä.  

”Olemme kasvaneet siihen, että koodari on erikoishahmo. Elokuvissa ja sarjoissa hän on aina poika, joka istuu kellarissa, syö pizzaa ja tekee ihmeitä. Tuomme esille uusia esikuvia, jotka ovat aivan tavallisia ihmisiä eri aloilta. Heihin on helpompi samastua.”    

Miljan mielestä nuorten pitäisi saada vapaasti tutkia sitä, missä he ovat hyviä. Kaikista ei tietenkään tule koodareita, mutta kenestä tahansa voi tulla ohjelmistokehityksen ammattilainen.  

”Jokainen suunnatkoon lopulta minne haluaa, mutta päätöksen pitää olla syntynyt siitä ymmärryksestä, että kaikki vaihtoehdot ovat avoimia. Ei saa olla niin, että kymmenestä ovesta naisille avataan vain kaksi.”   

Milja uskoo tasa-arvotyössä konkretiaan. Siksi Mimmit koodaa -yhteisön idea on hyvin käytännönläheinen – annetaan naisille mahdollisuus kokeilla ja innostua.  

Ensimmäisiin workshoppeihin tavoiteltiin yhteensä noin sataa naista. Nopeasti naisia oli jonossa moninkertainen määrä.  

Tausta motivoi 

Milja kasvoi uskonnollisessa perheessä, jossa häntä ei kannustettu opiskelemaan. Hän sai kaksi poikaa jo parikymppisenä.  

Teknologiaa Milja ei ole opiskellut, eikä muutakaan. Hän on tehnyt töitä muun muassa S-marketissa ja logistiikkakeskuksessa, asiakaspalvelijana ja markkinoijana.

”Kun menin emoyhdistykseemme Software Finlandiin töihin tekemään somea, en ymmärtänyt yhtään mitään. Yritin pöydän alla googlata, mitä asiat tarkoittavat. Olen kohderyhmämme kaltainen ihminen.”  

Oma tausta antaa Miljalle motivaatiota työhön.  

”Olen vasta nelikymppisenä ymmärtänyt, että kykenen tekemään isoja asioita. Mihin olisin pystynyt, jos olisin saanut sen mahdollisuuden jo nuorena?”   

”Toiveeni on, että sukupuolesta tai mistä tahansa riippumatta kaikilla olisi mahdollisuus löytää omat vahvuutensa. Yhdessä voimme löytää ratkaisuja monenlaisiin ongelmiin. Teknologia on työkalu, jolla saa ihania asioita aikaan.”  

Lue myös