Normaalista elämästä on muodostunut minulle kirosana, ja se ruokkii onnettomuuttani

Jos kutsuisit minua tavalliseksi, loukkaantuisin. Myös sanassa keskinkertainen on negatiivinen klangi. Miksi? Koska olemme rakentaneet maailman, jossa normaali elämä ei enää riitä.

Tunnen olevani muista jäljessä. Sosiaalisesti sekä taloudellisesti. Voisin tehdä enemmän ja paremmin, olla parempi versio itsestäni. Kärsin monen muun millenniaalin tavoin jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta. Useat meistä rinnastavat tavallisuuden merkityksettömään, paikallaan junnaavaan ja tylsään elämään. Moni tuntee olonsa tyhjäksi ja tyytymättömäksi, aivan kuin jotain puuttuisi. Paradoksaalisesti edellisiin sukupolviin verrattuna meiltä ei puutu juuri mitään. Kaikkea on liikaa ja samanaikaisesti liian vähän.

Z-sukupolvi eli parikymppiset ja sitä nuoremmat vasta kusessa ovatkin. Markkinoimme heille jatkuvalla syötöllä poikkeuksellisuutta ja erityisyyttä. Massaan hukkuminen on synti. Ollaksesi jotain tässä maailmassa sinun pitää positoitua keskiverron yläpuolelle. Lehdistö hehkuttaa L-suoran kirjoittaneita ylioppilaita ja toisaalta kauhistelee nuorisorikollisuutta. Rikkoaksesi uutiskynnyksen sinun on oltava huippumenestyjä tai pudottava kelkasta. Keskivertonuoresta ei uutisoi kukaan.

Myös some markkinoi meille kestämätöntä illuusiota. Nopeita voittoja, räjähtävää menestystä. Työtä, joka on tekijänsä ”suurin intohimo”, irtaantumista oravanpyörästä. Olemme toki aina vertailleet itseämme omaan ikäluokkaamme, mutta nykypäivänä sosiaalinen vertailuleikki on saanut poikkeukselliset mittasuhteet. Jos minulla olisi teini-ikäinen lapsi, kävisin kotona keskusteluja siitä, mitä algoritmi jälkikasvulleni syöttää ja painottaisin, ettei hän ole jäljessä yhtikäs mistään.

Z-sukupolvea haukutaan laiskaksi ja lyhytjänteiseksi, mutta mitä jos tulkitsemme heidän sukupolvikokemustaan totaalisen väärin? Poikkeuksellisen ylisuorittamisen ollessa uusi normaali, nuorempi painos lamaantuu. Paine ja stressi valuvat yhä nuorempien opiskelijoiden harteille. Tulevan urapolun pitäisi olla selvillä jo lukion alkutaipaleilla, ja vääristynyt menestyskäsitys saa oman arjen tuntumaan pieneltä. Samanikäinen tai itseä nuorempi sometähti takoo tähtitieteellisiä tuloja, ja kalliit merkkivaatteet alkavat olla arkipäivää katukuvassa.

Lievittääkseni elämäntuskaani hyppäsin YouTubeen ja eksyin parikymppisten kuvaamiin videoihin siitä, kuinka he ovat tietoisesti valinneet elää ”tylsää keskivertoelämää” ja olivat tyytyväisiä päätökseensä. Myös TikTokin puolella trendasi ”underconsumption”-trendi, joka alleviivasi, että on ok omistaa vain yhdet tennarit ja ajaa vanhalla autolla. Nerokasta!

Viisasta veljeäni Topia lainatakseni: ”Ihmiset eivät arvosta tylsyyttä niin paljon kuin pitäisi. Tylsä arki, joka ei koskaan muutu, on siunauksista suurin.”

Keskiverto, ”tavalliseen elämään” tyytyväinen ihminen onkin ehkä nykypäivän voittaja.

Lue myös