Nyt puhuvat eroaan katuvat suomalaiset: "Väärin tuli tehtyä"

Annoimme Yhteishyvän lukijoille puheenvuoron vaietusta aiheesta. Tältä tuntuu, kun ero parisuhteesta kaduttaa.

Mies ja nainen istuvat toisiaan vastapäätä ja pitelevät päätään.
Mies ja nainen istuvat toisiaan vastapäätä ja pitelevät päätään.
Teksti: Maarit Rasi
Kuvat: Getty Images
16.9.2025 | Päivitetty 16.9.2025

Eroaminen on yleistä, sillä lähes neljä kymmenestä ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon. Helppoa parisuhteen päättyminen ei ole, vaikka eroaminen tapahtuisi myös avosuhteesta.

Yleensä elämä kuitenkin kannattelee, eikä ero jonkin ajan päästä enää kirpaise. Ero voi tuoda mukanaan myös uuden jännittävän elämänvaiheen: deittisovellusten avaaminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen kutkuttavat.

Erohehkua voi kuitenkin seurata romahdus. Osa kokee eron jälkeen deittiväsymystä, toiset tuntevat itsensä sinkkuna yksinäiseksi.

Jotkut katuvat eroaan, vaikka aloitteen siihen olisi tehnyt itse.

Ilmiöstä kertoi taannoin Yhteishyvälle toimittaja, viestintäalan ammattilainen Anne Moilanen. Hän uskoo, että eron katuminen ainakin ajoittain saattaa olla yleistä, mutta siitä ei uskalleta puhua ääneen. Itselleen ja muille on parempi selittää tarinaa siitä, että näin tämän pitikin mennä.

Samasta syystä annoimme Yhteishyvän lukijoille mahdollisuuden avautua erosta nimettömänä. Kysyimme suoraan, kaduttaako ero?

Näin lukijat vastasivat:

Ero kaduttaa yhä

Hetken huumaa voi seurata katumus. Jos hyvästä pitkästä suhteesta lähtee uuden ihastuksen takia, voi joskus käydä niin, ettei olekaan onnellinen. Arki tulee vastaan kaikissa ihmissuhteissa.

"Kadun. Erosin 30-vuotisesta liitosta, koska koin itsenäisyyden kaipuuta ja ihastuin toiseen naiseen. Luulin, että tylsä arki johtuu väärästä naisesta, ja oikea rakkaus on ilotulitusta ja himoa. Nopeasti se ilotulituskin muuttui tasaiseksi arjeksi toisen naisen kanssa. Silloin tajusin, että vaimoni oli ollut minulle se täydellinen. Toinen suhde loppui — ja kolmas sekä neljäs. En ole enää löytänyt rauhaa, jota kaipaan ja joka vaimoni kanssa oli. Olen hukuttanut itseäni harrastuksiin ja töihin, mutta ne vähentävät katumusta vain hetkittäin."

"Olen hukuttanut itseäni harrastuksiin ja töihin, mutta ne vähentävät katumusta vain hetkittäin."

"Luulin sivusuhteen pelastavan liittoni, koska sitä tapahtui ympärilläni niin paljon. No, ei pelastanut. Pettäminen teki vain kaikesta likaista. Tunnen yhä 20 vuoden jälkeen syvää häpeää. Eikö minusta todella ollut parempaan? Miksi en osannut toimia toisin? Miksi en yrittänyt liitossani enemmän? Miten pystyin jättämään mieheni tyhjän päälle ja särkemään lapsilta kodin? En ole löytänyt parempaa suhdetta, mutta itseni olen löytänyt pala palalta. Nuorena olin sitä mieltä, että jos ei ole hyvä olla, niin eroa. Nyt ajattelen, että pitäisi ensin selvittää juurisyyt, miksei ole hyvä olla."

"Olen todellakin katunut syvästi avioeroani lähes 20 vuotta kestäneestä avioliitosta. Olihan siinä haasteitakin, mutta ne olisi pitänyt silloin puhua halki, hakea ehkä ulkopuolista apua. Ero oli hirvittävä, mutta ystävystyimme uudelleen syvästi vuosia eron jälkeen. Ex-puolisoni menehtyi odottamattomasti viime vuoden lokakuussa, enkä tunnu pääsevän siitä yli ollenkaan, vaikka olen ollut jo 11 vuotta uusissa naimisissa. Mutta pakko sanoa, että väärin tuli tehtyä, kun päätin erota. Rakkaus katosi joksikin ajaksi, kunnes nousi uudelleen. Uskon että tunne oli molemminpuolinen."

"Vuodet vierivät, ja jotain tärkeää puuttuu elämästä edelleen."

"Erostani on lähes kymmenen vuotta. Olimme yhdessä kolmekymmentä vuotta. Eron ensihuuman jälkeen alkoi juhliminen ja satunnaiset irtosuhteet. Etsin kuitenkin samalla seuraavaa oikeaa, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni. Lapset aikuistuivat ja toteuttavat elämäänsä tahoillaan. Samalla alkoi identiteettikriisi: kuka olen ilman puolisoani ja perhettä? Sopeuduin uuteen parisuhteeseen useammaksi vuodeksi, vaikka se ei vastaa odotuksiani. Olen katunut, etten panostanut avioliittoon ruuhkavuosina. Kaipaan paljon sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta mitä avioliitossa oli. Nyt kadun, että olen tyytynyt parisuhteeseen, joka ei vastaa odotuksiani. Olen uskonut, että aika auttaa, mutta paljon sitä on jo kulunut. Vuodet vierivät, ja jotain tärkeää puuttuu elämästä edelleen."

Ero kaduttaa lasten vuoksi

Osa ei kadu eroaan, mutta eron vaikutus lapsiin mietityttää.

"Olen katunut, mutta en itseni enkä ex-puolisoni vuoksi, vaan lasten vuoksi. He joutuivat kokemaan perusturvan hajoamisen ja kahdet kodit meidän aikuisten vuoksi. Erosta on kahdeksan vuotta aikaa, lapset aikuistuvat ja pärjäävät. Se helpottaa katumusta."

"Nyt vuosien jälkeen minuun iskee silloin tällöin kaihoisa mieli, mutta muistaessani entisen mieheni toimet ja puheet eron ajalta, tulen taas järkiini."

Eron tapa jäi vaivaamaan

Aina ero ei kaduta, mutta tapa, jolla se tapahtui, voi harmittaa vuosienkin päästä.

"En kadu eroa, mutta kadun tapaa, jolla se tapahtui. Minä en enää jaksanut puhua suhteen ongelmista, sillä olin yrittänyt sitä jo vuosia siinä onnistumatta. Entinen mies taas olisi halunnut pelastaa liiton hinnalla millä hyvänsä. Riidoilta ei vältytty, ja ero meni lopulta lakimiesten kautta. Nyt vuosien jälkeen minuun iskee silloin tällöin kaihoisa mieli, mutta muistaessani entisen mieheni toimet ja puheet eron ajalta, tulen taas järkiini, onneksi. Nyt olen vain onnellinen, että se parisuhde on ohitse."

Ero kadutti, mutta ei enää

Mukavat muistot tulvivat mieleen. Ero kaduttaa — mutta vain hetken. Kun muistot kirkastuvat, moni muistaa, miksi ero tuli syystä.

"Minut jätettiin, koska vaimoni löysi toisen. Olin pitkään hyvin surullinen ja alakuloinen, mutta nyt tuntuu, että ehkä on parempi näin. Aika antaa perspektiiviä. Vaikka minulla on hyvä suhde entiseen vaimooni, suhteemme ei ehkä ollutkaan ihan terveellä pohjalla. Vuosi eron jälkeen löysin yllättävän uuden rakkauden, ja elämä on taas aivan eri mallilla. Rakastuminen keski-iässä todellakin on erilaista. En olisi löytänyt tätä tunnetta ilman eroa."

"Olen katunut. Jossain vaiheessa unohtui, miten vaikea avioliittomme oli. Kadehdin muita pariskuntia kaupassa, konserteissa, missä vain heitä näkyi. Oli mentävä yksin, jos ei halunnut jäädä neljän seinän sisälle. Erostani on kahdeksan vuotta. Kun kohtaan eksäni, tajuan että avioliittomme oli katastrofi. Jos palaisimme yhteen, sama painajainen jatkuisi."

"Halusin itse erota. Puoliso vastusti. Kun ero tuli, hän löysi heti uuden. Kaduin suuresti, menin hetkeksi oikeastaan jopa sekaisin. Aika auttoi. Kunhan olin edellisestä suhteesta ja katumuksesta toipunut, löysin uuden kumppanin. Nyt, monta vuotta myöhemmin, pidän itsestään selvänä, että erota piti. Kannattaa luottaa vaistoonsa. Kyllä sen tietää, haluaako erota. Syitä yleensä on. Katumus on jokin harha, joka saattaa iskeä heti eron jälkeen, jos on kurjaa muutenkin."

Oletko katunut päinvastaista: siis sitä, että olet jäänyt parisuhteeseen? Miksi olet jäänyt suhteeseen? Miten lopulta sait lähdettyä, jos lähdit? Vastaa alla olevan kyselyn kautta.

Ennen kuin voit käyttää tätä sisältöä, sinun on hyväksyttävä kaikki evästeet