Ero voi tehdä elämästä kiinnostavaa – mutta katumuksesta vaietaan

"Kun on rakastunut, on ihan hullu. Rakastuminen on eräänlainen hulluuden tila", sanoo Anne Moilanen.

Pitkän linjan toimittaja ja viestintäalan ammattilainen on miettinyt viime aikoina hurmaantumista. Moilasen esikoiskirjassa Uhma (Johnny Kniga 2025) keski-ikäinen Maria eroaa pitkästä suhteesta ja rakastuu uudelleen, mutta tulee jätetyksi. Silti hän haluaa edelleen rakastaa.

Tällä viikolla julkaistu romaani on teemaltaan tuttu, mutta uutta on, että päähenkilön tarina sijoittuu keski-ikään, lähelle vaihdevuosia. Moilanen marssittaa lukijoiden eteen vahvasti seksuaalisen ja rohkean naisen, joka ei halua kadota näkyvistä.

Uhmassa rakastamisen vimma näkyy monin tavoin. Kahden eron jälkeen nainen kokee vapauden huuman: seuraa seksisuhteita, baarituttavuuksia ja lomaromanssi.

Elämä on sekoitus uutuudenviehätystä, kokeilunhalua ja karvaita takaiskuja. Sinkkuelämän pettymykset konkretisoituvat etenkin deittisovelluksissa.

"Viisikymppiset huonoryhtiset, harmaantuneet ja ylipainoiset miehet väijyivät minua aurinkolasiensa takaa hämärissä huoneissa, joissa heillä oli sälekaihtimet kiinni. Joillain oli profiilissaan myös kuva kalasta tai sylilapsesta, jonka naama oli peitetty tähdellä", Moilanen kirjoittaa Uhmassa humoristiseen sävyynsä.

Rakastuminen keski-iässä on erilaista kuin aiemmin

Kauniisti meikattu, vaalea Moilanen on ulkonäkönsä puolesta kuin Uhman Maria, mutta kirjailija kieltää suoran yhteyden. Hän sanoo, että kirja on autofiktiota, ja siinä on tapahtumia tuttavien elämästä, omasta elämästä ja mielikuvituksesta.

Oli Mariassa ja Anne Moilasessa samaa tai ei, elämänvimma on heille yhteistä. Moilanen kertoo olevansa 48-vuotiaana elämänsä iskussa.

"Ei tunnu yhtään siltä, että vauhti hiljenee. Nythän se vasta kiihtyy", hän sanoo ja hymyilee.

Kolmen lapsen äiti asuu Helsingin Maunulassa ja mökkeilee vapaa-ajallaan. Avioliitto lasten isän kanssa päättyi joitakin vuosia sitten. Moilanen on nykyään seurustelusuhteessa.

Rakastuminen keski-iässä on kuitenkin erilaista kuin nuorempana. Silloin Moilanen koki vaiheen, jolloin lisääntymisen halu väritti parisuhdetta voimakkaasti. Vauvakuume tuntui melkein fyysisenä kipuna. Kumppaninkin piti olla perhe-elämään sopiva.

Keski-iässä tilanne on toinen ja katse on siirtynyt enemmän siihen, mitä itse tarvitsee. Intohimo, yhteys ja seksuaalisuus nousevat parisuhteessa keskiöön.

Myös Uhmassa kuvaillaan, kuinka Maria yllättyy halustaan. Kuinka se voi olla viidenkympin kieppeillä voimakkaampaa kuin koskaan ennen? Eikö naisen pitänytkään tässä iässä hiipua? Hyvä seksi tuntuu syyltä elää.

"Seksuaalisuus on arvoitus. Kun nainen ei voi enää saada lapsia, miksi meillä on vielä senkin jälkeen seksuaalinen halu ja nautinto? Uskon, että se, miten paljon haluamme elää, on lopulta yhteydessä myös seksuaalisuuteen", Moilanen sanoo.

Eron katuminen on tabu

Aikuistumiseen liittyvän itsetuntemuksen luulisi helpottavan parinmuodosta. Mutta mitä vielä, keski-iässä rakastuva on yhä keskenkasvuinen kuin nuorempikin, Moilanen väittää.

"Aikuisuus on tietyllä tavalla myytti. Työelämässä opimme käyttäytymään asiallisesti, mutta kun on kyse tunne-elämästä, olemme aivan yhtä villejä kuin nuorempana."

Kun rakkaus päättyy, alkaa usein matka omaan itseen. Eronneet kokeilevat uusia rooleja, harrastuksia, tyylejä tai elämäntapoja, mikä voi näyttää ulkopuolisen silmin siltä, että koko identiteetti on kadoksissa.

Lopulta kyse on vain elämänvaiheeseen kytkeytyvästä peruskysymyksestä. Olenko saanut elämältäni kaiken, mitä siltä halusinkin?

"Omassa tuttavapiirissäni eroaminen on johtanut siihen, että on tehty muitakin elämänmuutoksia. On irtisanouduttu epämieluisasta työstä, tai alettu kyseenalaistaa omaa sukupuoli-identiteettiä", Moilanen kertoo.

Kaikki ratkaisut eivät ole erohuumassa onnistuneita. Kun rakkaus iskee pitkän liiton jälkeen, se saattaa olla aiempaakin sokeampi. Elämän kolhiessa mieleen voi nousta ajatus, oliko ero pitkästä liitosta järkevää.

Moilanen uskoo, että eron katuminen ainakin ajoittain on yleistä, mutta siitä ei uskalleta puhua ääneen. Itselleen ja muille on parempi selittää tarinaa siitä, että näin tämän pitikin mennä.

Myös omaa avioeroaan hän piti lopulta kovempana paikkana kuin miltä aluksi vaikutti. Moilanen kattoi pitkään ruokapöytään yhden ylimääräisen lautasen, eikä ymmärtänyt muutosta heti tunnetasollakaan.

"Eron jälkeiset tunteet yllättivät. Mietin, tulisiko elämään enää pysyvämpää rakkautta ja mitä tapahtuu, jos sairastun. Kuka pitää minusta huolta? Muutos oli iso myös taloudellisesti. Eroa ei todella tajua ennen kuin se oikeasti tapahtuu", hän sanoo.

Toisen kierroksen paineet

Ero, itsensä etsiminen ja kenties uusi, sitäkin ehompi rakkaussuhde.

Toisen kierroksen parisuhteita leimaa tietynlainen onnistumisen pakko. Moni toivoo, että tällä kertaa liitto kestäisi, mielellään loppuelämän.

Sitä samaa Moilanenkin toivoo, vaikka hän sanoo olevansa myös hämmentynyt.

"Nyt kun ei enää mennä naimisiin ja perusteta perhettä, niin mitä oikeastaan pitäisi tehdä?", Moilanen kysyy ja nauraa.

Intohimoista, syvällistä yhteyttä Moilanen kuitenkin toivoo. Yhtä tärkeää on keskittyä itseensä — toiveissa on uuden kirjan kirjoittaminen ja lisää haasteita työelämässä. Sen hän on jo oppinut, ettei meno rauhoitu, vaikka hän niin nuorempana ajatteli.

Elämässä ja rakkaudessa pelkkä hiillos ei riitä — ja juuri se tekee niistä niin erityisiä.

Kursivoitu kohta on ote Anne Moilasen esikoiskirjasta Uhma (Johnny Kniga 2025).

Oletko katunut eroasi? Kerro kokemuksistasi. Miksi olet katunut, kauanko erostasi on ja mikä on auttanut katumuksen vähenemiseen? Vastaa alla olevan kyselyn kautta.