Omakotitalo olikin virhe – Ronja myi tavaraa 10 000 euron edestä ja muutti kerrostaloon

“Omakotitalounelma osoittautui virheeksi", sanoo Ronja Roms.

Rahavaikuttaja Ronja oli muuttanut Porvooseen 2017. Siellä oli vanha hirsitalo, jonka Ronja ja hänen miehensä olivat remontoineet lattiasta kattoon.

Vuosien jälkeen päätös alkoi tuntua väärältä. Porvoo oli kyllä kaunis, ja siellä asuivat lasten isovanhemmat, mutta paikka ei tuntunut omalta. Kahden lapsen äiti ymmärsi, ettei halua käyttää vapaa-aikansa nurmikkoa leikaten tai ison talon ikkunoita pesten.

Ajatuksistaan hän ei kuitenkaan kehdannut sanoa aluksi muille mitään.

”Ymmärsin, että meihin suomalaisiin on iskostettu jo äidinmaidossa ajatus siitä, että isoin unelmamme on omakotitalo. Minun unelmieni sielunmaisema sijaitsi kuitenkin opiskelukaupungissani Turussa. Huomasin, että aina kun ajan moottoritieltä Turun Skanssin kohdalle, hartiani laskeutuvat kymmenen senttiä.”

Oivalluksen taustalla vaikutti Ronjan vastikään kokema burnout. Sen myötä hän oli alkanut miettiä, mitä elämältään oikeasti halusi.

Miksi tavaraa kertyi liikaa? Minimalismi alkoi kiinnostaa

Perhe teki päätöksen Turkuun palaamisesta. Ronja oli vihdoin uskaltanut puhua haaveestaan myös miehelleen, joka suhtautui ideaan suopeasti. Pariskunnan 9- ja 11-vuotiaat lapset kypsyttelivät ajatusta pidempään, mutta hekin innostuivat lopulta. Ajatus helpottui, kun uusi arki ja kaupunki tulivat heille tutuiksi.

Porvoolainen omakotitalo vaihtui 70-neliöiseen vuokra-asuntoon kerrostalossa.

Turkuun muuton lisäksi Ronja Roms halusi tehdä elämässään toisenkin ison elämänmuutoksen. Entinen hamstraaja halusi nimittäin muuttaa elämänsä selkeämmäksi.

Omakotitalo ja suuri tavaramäärä olivat alkaneet kuormittaa. Omakotitalossa asuminen vaati huoltamista ja puuhastelua, joka tuntui vievän energiaa muulta elämältä. Valtavasta tavaramäärästä olisi päästävä eroon.

"Aloin miettiä, miksi minulla on niin paljon lautasia, mukeja ja kuppeja. Jokainen kaappi oli täytetty. Pannujakin oli laidasta laitaan: oli valurautaa ja wokkipannua", Ronja muistelee.

Hän ymmärsi, että oli hamstrannut tavaraa luodakseen itsestään itselleen ja vähän muillekin tietynlaisen kuvan.

"Olin halunnut olla tyyppi, joka ostaa tietynlaisia kirjoja tai vaatteita - mutta loppujen lopuksi en muuttunutkaan sellaiseksi ihmiseksi, vaikka ostinkin näitä tavaroita."

Viisi karsintakierrosta per huone

Perhe muutti Turkuun toukokuussa 2026, mutta sitä edellytti puolentoista vuoden valtava karsintaurakka. Omakotitalossa oli 200 asuinneliötä ja sata neliötä kellaritilaa. Tulevassa kodissa neliöitä oli 230 neliötä vähemmän.

Ronja aloitti karsimisen pienin askelin, huone kerrallaan. Aluksi työ tuntui liki mahdottomalta.

"Keksin jokaiselle tavaralle perustelun, miksi tarvitsisin sitä vielä vuoden päästä. Siksi prosessi vaati aikaa ja toistoja. Tein karsinnan lopulta jokaisen huoneen kohdalla viisi kertaa."

Tunteja Ronja ei laskenut. Kun mies lähti sijoitusasunnon remonttityömaalla viikonloppuisin, Ronja jäi lasten kanssa kotiin ja käytti ajan hyödyksi. Omakotitalo tyhjeni turhasta, ja samalla Ronjan mieli keveni.

"Olin niin tehokas, että mieheni alkoi vitsailla, että luovunko seuraavaksi hänestä. Karsiessa menivät vahingossa myös lapsen seuraavan kauden monot. Ne tulee siis hankkia uudelleen", Ronja sanoo ja nauraa.

Vuodessa perhe myi tavaraa 10 000 euron edestä netti- ja sosiaalisen median kirppiksillä.

Myyminen sujui, sillä perhe asetti hinnat heti riittävän alhaalle. Tämä kannatti, sillä ostajat eivät peruneet ostoksiaan, vaan kaikki tulivat paikalle silloin, kun oli tarkoituskin.

“Tavaroiden kuvaaminen, ilmoitusten tekeminen, pakkaaminen ja kuljettaminen postiin vei valtavasti aikaa. Jos vertaa tehtyä työmäärää ja sitä noin 10 000 euroa, jonka saimme, ne eivät kohdanneet lainkaan."

Omakotitalosta kerrostaloon – mikä muuttui?

Kokemus opetti, että tavaroita ei jää lopulta kaipaamaan, vaikka luopuminen tuntuu alussa vaikealta. Ronja tyhjensi varastonsakin kokonaan. Hän säästi vain yhden suosikkilipaston, jolla oli tunnearvoa. Muut tavarat joutivat uusille omistajille, eikä Roms niitä enää kaipaa.

Muille kotinsa tavaroiden karsijoille Ronjalla on kokemuksen tuomat vinkit:

• Ole itsellesi rehellinen: tarvitsetko tätä oikeasti? Älä päästä itseäsi liian helpolla, vaan pysähdy oikeasti miettimään, tarvitsetko tavaraa. Me keksimme itsellemme helposti selityksiä, miksi jokin pitäisi säilyttää.

• Määritä ostamiselle selkeät periaatteet. Mieti etukäteen, millä logiikalla tuot uutta tavaraa kotiin, jotta et päädy täyttämään jokaista nurkkaa uudelleen.

• Yksi sisään, kaksi ulos. Kun hankit uutta, luovu samalla vähintään kahdesta vanhasta.

• Tavaran säilyttäminen maksaa. Ylimääräisen tavaran varastointi kotona on myös kustannus – maksat tavallaan siitä, että säilytät sitä.

• Pidä puhelimessa ostoslistaa, jossa on harkinta-aika. Kirjaa hankinnat ylös ja anna niiden “muhia” hetki ennen päätöstä. Toisinaan huomaat harkinta-ajan jälkeen, ettet tarvitsekaan tavaraa.

Minimalistisempi elämä on tuonut Ronjalle mielenrauhan. Jatkossakin perhe aikoo ostaa vain sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Kun turhat kotityöt pihatöineen ja valtavien neliöiden siivouksineen jäävät pois, energiaa jää enemmän siihen, mikä on itselle aidosti tärkeää. Nyt perheellä on aikaa käydä ravintoloissa ja käyttää rahaa matkustamiseen.

Vuokra-asuntoon muuttaminen on välivaihe. Perhe etsii parhaillaan omistusasuntoa. Yksi asia on kuitenkin selvä — satoja neliöitä ei tarvita. Kolme huonetta ja keittiö tai 80 neliötä riittää.

Ja mikä parasta, toukokuusta lähtien Ronja on asunut jälleen unelmiensa kaupungissa.

"Olemme kaivanneet Turun sykettä. Turussa on ihmisen hyvä olla."