Parveke on uusi kesämökki

”Meidän suosikkeja ovat saniaiset. Kotkansiipisaniainen on hieno tuolla nurkassa, se antaa sellaista taustaa muille. Se muistuttaa myös Irlannista, mikä on tärkeää, sillä puolisoni on irlantilainen. Tuo saniainen on mun äidin puutarhasta.

Kokeilen aina sellaisia, jotka ei ole tyypillisiä parvekekasveja, koska ne eivät ole niin herkkiä tuholaisille. Parasta puutarhanhoidossa ovat ne tulokset – se, että voit nauttia siitä tilasta, minkä oot luonut.

Parveke on meille semmoinen kesähuone, paikka missä voi rauhoittua ja nauttia ulkoilmasta ilman, että tarvitsee mennä ulos. Mä oon maalta kotoisin ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tulee halu työntää sormet multaan. Joka kevät tulee se uus ahaa-elämys, että nyt alkaa asiat kasvaa ja vihertää.”

”Rakastan tomaatteja. Minulla on kirsikkatomaatteja kolmea eri lajiketta. Ne ovat todella hyviä. Kasvit ovat upeita, suurikokoisia ja helppoja. Ei tarvitse stressata, kestävätkö ne kesän yli.

Myös auringonkukat ovat kauniita. Niitä pitää odottaa kauan, mutta ne ovat niin palkitsevia sitten, kun ne puhkeavat kukkaan! Se on vähän niin kun aarrearkku avautuisi, kun näet mitä siellä sitten on. On tosi palkitsevaa nähdä, kun tuonne alkaa tulla tomaatteja, kurkkuja, ruusupapuja ja mansikkaa. On ihanaa, kun lapset käyvät niitä tuolta napsimassa. He saavat tunteen, että kerrostaloasunnossakin voi tämän kokea!

Tämä on kuitenkin vähän niin kuin kesämökki. Sen tuntua tässä on vähän haettu näillä räsy­matoilla. Kutsun parvekettani Huvikummuksi. Sitä nimitystä käytän, jos joku jotain kysyy tästä. Kaikki ei ole täydellistä, mutta just siksi tämä on upea!

Parasta on ilo, mitä siitä saa. Olen puuhastelija ja tykkään myöskin jakaa tästä parvekkeesta muille. Olen pistokasihminen, otan pistokkaita kaikesta, mistä saan ja jaan niitä ihmisille. Tulee jaettua sitä iloa sitten muillekin.”

”Tämä on mulle semmonen rentoutumispaikka, mun oma juttu. Tuntuu, että muuten on elämässä niin paljon muuta – mulla on pieni lapsi ja mä oon kuvataiteilija – haluan vastapainoa siihen.

Täällä on muutamia hyötykasveja, mutta mä ite tykkään, että on monivuotisia, kauniita kasveja.

Kukkivista kasveista liljat on mun suosikkeja, ne on helppoja. Sen vaan istuttaa tuohon termoruukkuun ja kastelee ja lannottaa. Yleensä se sitten nousee siitä seuraavanakin keväänä.

Parasta tässä on helppohoitoisuus. Kasvit ovat isoissa ruukuissa ja monivuotisia. Ajatus on, että ne itsestään kasvaa siinä ja toivottavasti selviää talvesta. Keväällä voi sitten vaan ihmetellä sitä, kun kasvit lähtevät taas nousemaan.

Ehkä tässä on taustalla toive omasta pihasta ja puutarhasta vielä jossain vaiheessa. Näitä kasveja vois siirtää sinne sitten. Nämä ovat tavallaan esikasvatuksessa tässä!”

”Kasvatan hyötykasveja, yrttejä, juureksia, tyrniä ja vadelmaa sekä muuta jokapäiväistä keittiökamaa. Silloin tällöin saa jotain säilöttyäkin talven varalle. Parasta on se, mikä tulee siinä sivutuotteena, eli ulkonaolo ja puuhastelu.

Välillä voi kuunnella äänikirjaa ja sitten vaan olla omassa rauhassa ja kuplassa. Semmosen nykyarkipäivän vastakohta varsinkin kaupungissa.

Palsta-alueita on Helsingissä tosi vähän, valtaosa on vuokratontteja. Tämäkin on kaavoitettu ja menee jyrän alle. Tähän tulee kerrostaloja. Se on vähän vielä auki, kuinka kauan tässä saa olla.”

”Tämä on äitini palsta. Se on monipuolinen, viihtyisä ja hyödyllinen. Äiti saa tästä runsaasti sipulia, valkosipulia ja marjoja. Välillä on myös oman sadon perunoita. Syksyllä on tosi kiva syödä omaa satoa ja muistella lämpimiä kesäpäiviä. Vadelmatkin pakastetaan ja talvella laitetaan aamupuuroon. Se on tosi hyvää!

Viktor tykkää sipulista ja mansikoista, Maija pavuista ja vadelmista. Mä en ole niin kiinnostunut kasvien hoidosta, mutta se on äitini kesäelämää. Hän odottaa ja suunnittelee sitä koko talven. Äidistä sato ei ole parasta, hän tykkää istuttaa.”