Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Pakkasmarja

Pakkasmarjan päätuote on mansikka. Lisäksi pakastetaan vadelmaa, herukoita, tyrniä, mustikkaa ja puolukkaa.

Raikkaita marjoja ympäri vuoden – savolaisviljelijät keksivät loistavan yritysidean 40 vuotta sitten

Teksti:
Irene Pakkanen
Kuvat:
Päivi Ristell, Kristiina Kontoniemi
Julkaistu: 28.3.2022
Muokattu: 1.4.2022
Marjanviljelijöiden omistama Pakkasmarja säilöö kesän parhaat maut pakastamalla. Tutustuimme viime kesänä kahden sopimusviljelijän työhön ja seurasimme, miten marjat etenevät helteisiltä pelloilta pakastealtaaseen.

Oksana Zhezhuk irrottaa kypsän mansikan ja laskee sen varovasti punaiseen muovikoppaan. Suonenjokelaisen Soirion marjatilan nopeimpiin poimijoihin kuuluvan Oksanan kädet käyvät vikkelään. Kerättävänä on isoa ja makeaa Polkaa, suomalaisten kestosuosikkia.

Helle painaa niskaan. Neljättä viikkoa jatkunut kuumuus on saanut mansikan pääsadon kypsymään etuajassa. Kello näyttää kymmentä, lämpömittari 32 astetta. Kuumuuden takia keruu on aloitettu aamuviideltä.

”Enimmillään olen kerännyt noin 150 kiloa marjoja päivässä. Nyt on sellaisiin määriin aivan liian kuumaa”, Zhezhuk sanoo.

Yksi poimijoista pyytää työnjohtaja Oleg Kuzelinin katsomaan, miksi mansikoiden kasvustot kaatuvat.

”Normalno, kaikki on kunnossa. On vain niin kuuma”, Kuzelin vastaa.

Työnjohtajat ovat aamulla ohjeistaneet, missä järjestyksessä lohkot poimitaan.

”Myös huonot marjat kerätään, jotta ne eivät pilaa kukkavarressa kypsyviä marjoja”, marjanviljelijä Waltteri Soirio kertoo.

”Enimmillään olen kerännyt 150 kiloa marjoja päivässä.”

Soirion tilalla viljellään mansikkaa 30 hehtaarilla. Lisäksi kasvatetaan vadelmaa ja tarhahernettä, joka poimitaan torimyyntiin käsin. Satokaudella tila työllistää 150 poimijaa. Viljelmä koostuu kolmesta eri tilasta, joiden väliä poimijat kulkevat bussilla.

Kaikki tuotteet viljellään avomaalla. Välillä maa laitetaan lepäämään ja uudistumaan kasvattamalla siinä viherlannoitusnurmea ja viljaa. Jyvät myydään rehuksi karjatiloille, ja olki käytetään katteena mansikkarivien välissä.

Nuorena tilan ohjaksiin

Agrologiksi opiskellut Waltteri Soirio otti päävastuun tilasta vuosi sitten, vain 24-vuotiaana. Tilan perustivat 1960-luvulla hänen isovanhempansa Heikki ja Aili Balk. Viljelyä jatkoi tytär Merja puolisonsa Vesa Soirion kanssa. Vanhemmat omistavat edelleen osan tilasta ja tekevät siellä pitkää työpäivää. Kolmannen polven mansikanviljelijä kuvailee kasvaneensa ammattiinsa.

”Pienestä asti olin kesät töissä kotitilalla. Vanhemmat antoivat minulle lisää vastuuta pikkuhiljaa. Jo 15-vuotiaana olin vastuussa tilan pakkaamosta.”

Onnistumisen tunne työssä lähtee käsillä tekemisestä, siitä, että pellot tuottavat. Mutta vaikka tekisi kaiken oikein, luonto sanoo viljelyssä viimeisen sanan.

”Tänä kesänä pouta syö mansikkakiloja. Marjat jäävät pienemmiksi, eikä niitä yksinkertaisesti ennätetä keräämään samaa tahtia kuin ne kypsyvät”, Waltteri Soirio kuvaili olosuhteita viime heinäkuussa.

Suonenjoen pelloilla mansikkarivit jatkuvat silmän kantamattomiin, alhaalla kimmeltää Iisvesi. Paikalliset ovat tottuneet maisemaan, mutta satunnaisen kulkijan näkymä saa painamaan jarrua.

Avomaan mansikalle paikka on täydellinen, sillä rinne sulaa ja lämpiää aikaisin keväällä. Lisää lämpöä tehdään harsoilla, jotka laitetaan paikoilleen syksyllä. Kastelua ei tarvita, sillä pellon alla oleva kallio hohkaa kosteutta.

”Pääsemme poimimaan mansikkaa parhaimmillaan samaan aikaan kuin Etelä-Suomen pelloilla."

Viljelijöiden loistoidea

Soirion tilan sadosta noin neljännes myydään viljelijöiden omistamalle Pakkasmarjalle. Pakastettavat mansikat kerätään kannattomina ja kuljetetaan eteenpäin reiällisissä muovikoreissa. Pakkasmarjan vastaanotossa marjat tarkastetaan ja viedään saman tien jäädytettäviksi.

Pellon ja pakastamon välinen lämpötilaero voi olla yli 70 astetta, sillä marjat jäädytetään 40 pakkasasteessa. Pikapakastuksen ansiosta marjojen solurakenne kestää paremmin sulatusta, eivätkä ne lössähdä kuten kotipakastuksessa.

Ennen kuin sadosta on tietoakaan, sovitaan, montako kiloa marjaa viljelijät toimittavat kesän aikana Pakkasmarjalle.

”Sen ansiosta jo keväällä on sovittu osasta myyntiä. Sopimusviljelyllä pystytään tasaamaan sadon huippuja. Sitä vartenhan viljelijät yrityksen aikanaan perustivatkin. Ukkini on yksi Pakkasmarjan perustajista”, Soirio kertoo.

Suonenjoen seudun marjanviljelykeskittymä on Suomessa omaa luokkaansa. Tilakoot ovat keskimäärin pienempiä kuin Etelä-Suomessa, mutta viljelijöitä on paljon. Seudun varhain keväällä lämpiävät rinnepellot soveltuvat hyvin marjanviljelyyn.

Pakkasmarjan perustaneiden viljelijöiden ajatuksena oli, että taitavasti pakastettuna mansikkaa ja muuta marjaa riittää syötäväksi läpi vuoden. Idea oli kestävä, sillä yritys täyttää tänä vuonna 40 vuotta.

Tuotannossa juhlavuoden kruunaa laajennus, jossa marjojen vastaanotto, pakastus ja pakkaamo saadaan saman katon alle. Jatkojalosteiden tuotantolinjat uusitaan, ja varastolle saadaan lisää tilaa.

"Jatkossa Suonenjoen mansikoilla lämmitetään paikallisia taloja, kun jäähdyttämisestä kertyvä hukkalämpö ohjataan kaukolämpöverkkoon", toimitusjohtaja Matti Leinonen kertoo.

Pakkasmarja käsittelee vuodessa viisi miljoonaa kiloa marjaa, josta pakastetaan nelisen miljoonaa kiloa. Päätuote on edelleen mansikka. Puutarhamarjoista pakastetaan lisäksi vadelmaa, herukoita ja tyrniä, luonnonmarjoista mustikkaa ja puolukkaa.

Viljelijät ovat uusien makujen edelläkävijöitä. Leinosen mukaan kuluttajat oppivat uusiin makuihin hitaammin.

”Esimerkiksi viherherukka ei herkullisuudestaan huolimatta ole vielä löytänyt kuluttajien lautasille. Raparperin viljelyala on kasvussa, ja siltäkin odotamme paljon”, Leinonen ennakoi.

Yli kymmenen vuotta Pakkasmarjan ruorissa ollut Leinonen siirtyi uusiin tehtäviin helmikuun lopussa.

Boysenmarjaa tunnelista

Suonenjoella kokeillaan myös marjanviljelyn uudempia tapoja. Suvi-Niityn Marjamaat -tilalla viljellään tunneleissa vadelmaa ja uutuutena tummanliilaa boysenmarjaa. Viime satokaudella tila toimitti Pakkasmarjalle 50000 vadelmarasiaa.

Toisen polven marjanviljelijä, hortonomi Jarmo Röppänen rakensi ensimmäisen vadelmatunnelinsa Suonenjoen Lyytilänmäelle vuonna 2008. Hän haki oppia tunneleihin Hollannista.

Nykyään säiltä suojassa kasvaa kuusi hehtaaria vadelmaa ja vajaa hehtaari mansikkaa. Yritys työllistää myös Röppäsen puolison Annelin sekä pojat Tomin ja Teemun.

Heinäkuussa Suvi-Niityn tilalla poimittiin vadelman pääsatokauden lajiketta Glen amblea. Alina Tliamova on tullut töihin seitsemältä. Tieto poimittavista lohkoista on kilahtanut hänen kännykkäänsä työnjohtajalta edellisenä iltana.

Tliamova poimii vadelmat suoraan rasioihin ja laittaa ne työntökärryssä olevaan pahvilaatikkoon. Rasiat punnitaan ja jäädytetään samassa laatikossa, sillä vadelma on puutarhamarjoista herkkähipiäisin.

Mansikkapellot ovat Tliamovalle tuttuja, mutta tunneli on uusi kokemus.

”Tämä on niin paljon helpompaa”, hän toteaa ja osoittaa selkäänsä.

Kun kypsät marjat on kerätty, Tliamova vie poimimansa marjat punnitukseen. Tyhjät kärryt kolisevat rytmikkäästi, kun poimijat siirtyvät joukolla uuteen tunneliin.

Sato palkitsee tunnelissa

Suvi-Niityn kevät alkaa tunneleiden valmistelulla ja istutuksilla huhti-toukokuussa. Kevättyöt ovat Jarmo Röppäselle erityisen mieluisia.

”Tilan herääminen keväällä tuo odottavan, onnellisen tunteen. Saan seurata kasvuun lähtöä, sadon kehittymistä ja tilalle palaavien kausityöntekijöiden jälleennäkemisen riemua”, hän kuvailee.

Vadelmantaimet istutetaan kookosrouheeseen. Turpeeseen verrattuna kookos tiivistyy vähemmän, jolloin juurille jää ilmaa. Röppänen nostaa vadelman ruukustaan ja näyttää vahvoja, valkeita juuria.

”Hyvinvoiva juuristo on kasvin tärkein osa. Olemme kokeilleet kasvualustana myös rahkasammalta, mutta sillä ei päästy yhtä hyvään tulokseen.”

”Tilan herääminen keväällä tuo onnellisen tunteen.”

Säätelemällä tunneleiden lämpötilaa ja valoa erilaisilla muoveilla voidaan vaikuttaa marjojen kasvuun ja kypsymiseen.

”Viimeiset vadelmat kerätään syyskuussa. Sitten Suomesta loppuu valo.”

Tunneleissa tuulet eivät riepottele kasvustoja ja kosteudesta johtuvat hometaudit saadaan minimoitua. Käytössä on biologinen torjunta: petokirvat popsivat vihannespunkit ja kirvavainokaiset kirvat. Läheisestä lammesta pumpattavaa kasteluvettä kuluu noin 450 000 litraa vuodessa.

Syksyllä kasvustot raivataan ja kompostoidaan. Kun tunneleiden muovit lasketaan talveksi alas, viljelmästä jäljelle jäävät vain luurangot, teräksiset tukirakenteet.

Vaikka tunneliviljely on perinteistä kalliimpaa, ero sadossa palkitsee.

”Avomaalla 4000–5000 kilon hehtaarisato vadelmassa on hyvä. Tunnelissa kasvaa jopa viisinkertainen sato avomaahan verrattuna.”

Pakkaamossa luotetaan koneisiin

Kun siirrytään pellolta Pakkasmarjalle, lämpötila muuttuu huimasti. Pakkaamolla on kiskottava toppavaatteet ylle, sillä sisälämpötila on noin kymmenen astetta. Marjoja, tällä kertaa mustikkoita, näkyy kuljettimissa ja värikkäiden marjapakkausten kyljissä.

Marjankeruu työllistää paljon ihmisiä viljelmillä ja metsissä. Pakkaamolla luotetaan vähäväkiseen automaatioon. Vain muutamia vaiheita tehdään käsin, muun hoitavat linjastot.

Mustikan pussittaminen aloitetaan kippaamalla jäiset marjat 500 kilon pahvikontista isoon terässuppiloon. Tuotantotyöntekijä Aino Saastamoinen sekoittaa marjoja hetken. Kuljetin käynnistetään, ja pakkaaminen alkaa.

Marjoja ja erilaisia marjasekoituksia pussitetaan ruokakauppoihin ja isommissa erissä ammattikeittiöille läpi vuoden.

Parhaimmillaan kohmeisena

Jotta Pakkasmarjan marjat olisivat parhaimmillaan myös kotikeittiössä, kannattaa niiden säilytykseen ja käyttöön kiinnittää huomiota. Pakastemarjapussia ei ole viisasta laittaa ostoskassin alimmaiseksi eikä ainakaan kuuman grillituotteen viereen.

”Kylmätuotteiden kaverina pakastemarjapussi toimii näppärästi kylmäkallena”, Pakkasmarjan laatuasiantuntija Sari Torpström neuvoo.

Herkullisimmillaan pakastemarjat kestävät kotona, jos niitä ottaa sulamaan vain kerralla syötävän määrän. Marjat säilyvät sulaneina jääkaapissa 2–3 vuorokautta, mutta ovat parhaimmillaan hieman kohmeisina.

”Jääkaapissa marjat säilyvät parhaiten kannellisessa rasiassa. Silloin marjat eivät kuivu, eikä niihin tartu muita hajuja tai makuja.”

Marjoissa herkullisuus kohtaa terveysvaikutukset, mitä Pakkasmarjan väki mielellään nostaisi esille nykyistä enemmän.

”Monessa maassa voidaan markkinoinnissa kertoa, että mustikka lisää silmien hyvinvointia. Meillä ei. Suomessa on tosi tiukka lainsäädäntö.”

Pakkasmarja Oy

  • Suonenjoella toimiva Pakkasmarja toimittaa pakastettuja ja tuoreita marjoja vähittäiskauppoihin ja ammattikeittiöille.

  • Noin 60 viljelijän omistama yritys, jonka liikevaihto on 24,5 miljoonaa euroa.

  • Yrityksellä on noin 300 sopimusviljelijää. Työntekijöitä on noin 30, satokaudella noin 50.

  • 75 prosenttia käsiteltävistä marjoista tulee 150 kilometrin säteeltä.

  • Päätuote on mansikka. Pakastettavista marjoista sitä on kolmannes. Lisäksi pakastetaan vadelmaa, herukoita, tyrniä, mustikkaa ja puolukkaa.

Lue lisää Tuotteen takana -sarjan tarinoita

Lisää aiheesta