Renkaat kiljuvat ja kumi palaa – tällaista on pikkukaupunkien nuorten autokulttuuri

Tuuli Palovaara ja Reidar Hangasvaara, Rovaniemi

Istuin Tuulin ja Reidarin Nissan Bluebirdin takapenkillä, kun ajoimme ympäri Rovaniemeä. Reidar oli saanut kortin ja ajanut vuoden aikana 40 000 kilometriä. Ei minnekään pois, vaan koko ajan takaisin samaan kaupunkiin. Maapallon ympäri, Rovaniemellä.

Bluebird kulki tutut reitit yhä uudelleen. Takapenkiltä katsottuna ajaminen ei ollut liikkumista paikasta toiseen vaan tapa olla olemassa: kierroksia, pysähdyksiä, uusia iltoja samoilla teillä. Auto oli liikkeessä, mutta maailma pysyi paikallaan.

Raksilan marketeilla ovi ei ole enää vain ovi vaan äänentoistojärjestelmä: neljä bassoa ja torvi pultattuna suoraan peltiin. Ääni leviää asfaltin yli ja tuntuu kehossa asti. Äänentoisto on auton kallein yksittäinen osa. Auto on paikallaan, ovi auki ja musiikki ulkona.

Auto toimii vapaa-ajan ja yhteisöllisyyden tilana. Äänentoisto on rajapinta auton, ympäristön ja porukan välillä – se kertoo, mihin tässä autossa ja tässä hetkessä on todella investoitu.

Rasmus Kerimaa, Rovaniemi

Rasmus oli liikkeellä yöttömässä yössä kaverinsa kanssa vanhalla Toyotalla. Auton katolle oli pultattu kaljakori. Se kuului varustukseen. Aluksi Rasmus ei ollut erityisen innostunut kuvaajasta. Hetken päästä hän kuitenkin hyppäsi auton konepellille ja alkoi poseerata. Tilanne muuttui nopeasti ilman suurempaa selitystä. Auto, kaljakori katolla ja yö ilman pimeää muodostivat tilanteen, joka oli täysin normaali.

Kauhajoen kuusikko

Etsin Pohjanmaalla traktorirallia, jossa traktori on nuorisolle kulkupeli ja kokoontumisen syy. Mutta monessa paikassa traktorit olivat jo vaihtuneet koppimönkijöihin: nopeampiin, pienempiin ja helpompiin.

Sitten Kauhajoen S-marketin parkkipaikalle ilmestyi traktori. Sen kyydissä ja ympärillä olivat Michael Lautamäki, Mikko Mäki-Tarkka, Konsta Kiprianoff, Alex Korpi, Tomi Luopakka ja Aatu Virtanen. He parkkeerasivat traktorin ruutujen väliin kuin minkä tahansa ajoneuvon. Traktori ei ollut nostalgiaa eikä vitsi, vaan tapa tulla paikalle porukalla.

Lari Peltoketo ja Atte, Raahe

Lari Peltoketo ja Atte – ilman sukunimeä, koska Atte ei halunnut sitä julkisuuteen – olivat Raahessa parkissa, kuten niin monena muunakin iltana.

Kun he lähtivät, se ei tapahtunut huomaamattomasti. Auto kääntyi pois parkkipaikalta ja oikaisi suoraan lumipenkkojen kautta. Pohja raapi, puskuri otti osumaa ja kylki sai lisää jälkiä. Kukaan ei pysähtynyt tarkistamaan. Kolhut olivat osa kokonaisuutta, merkkejä käytöstä eivätkä vahinkoja.

Raahessa Ruotsista rantautunut raggare-kulttuuri elää juuri tällaisissa hetkissä. Auto on tarkoituksella rosoinen, äänekäs ja vähän liikaa kaikkea. Se ei ole viimeistelty esine, vaan jatkuvassa käytössä oleva kulkuneuvo ja julistus.

Matti Päkkilä, Oulu

Matti oli käynyt hakemassa alleen uuden auton – suunnilleen renkaiden hinnalla – ja ajoi sen suoraan Raksilan marketeille. Parkkipaikan laidalla kone huusi, renkaat kiljuivat ja kumi paloi, kun Matti näytti kaikille, että nyt ei ajella mitään kauppareissua, vaan tullaan tekemään numero.