Sami Sykkö: Juhlapuhuja, näin vältyt myötähäpeältä

Kohta se koittaa. Pääruoka on syöty. Sydän takoo ja kädet hikoavat – on aika pitää puhe!

Olen kuullut lukemattoman määrän puheita, hyviä ja huonoja. Myötähäpeän välttämiseksi koostin vinkkilistan tulevan kesän juhlapuhujille.

Mieti ensin, kenelle puhut. Eräissä juhlissa puheen pitäjä ei lausunut sanaakaan juhlakalusta vaan keskittyi kertomaan itsestään. Yleisö kiemurteli myötähäpeästä. Ja kerran häissä vakavasti sairas vieras kertoi perusteellisesti sairaudestaan – muttei mitään hääparista.

Toisekseen: huomioi tilaisuuden luonne. Eräissä syntymäpäiväjuhlissa vieraana ollut lääkäri nousi pitämään puhetta. Hän aloitti viittaamalla ystäväni vanhenemiseen ja piti sitten 45 minuutin luennon, joka keskittyi geriatrisiin teemoihin, kuten virtsankarkailuun. Puhe olisi sopinut lääkäripäiville, muttei syntymäpäiville.

Nykyaikainen juhlapuhuja voi toki käyttää tekoälyä apunaan, mutta tuotos kannattaa tarkastaa. Eräillä syntymäpäivillä tytär piti isälleen koskettavan puheen, muttei puhunut äidistään nimellä vaan viileästi puolisona. Jälkikäteen, kun puhetta kiiteltiin, tytär paljasti, että se oli tekoälyn kirjoittama. Eikä tytär ollut yksinkertaisesti älynnyt kertoa tekoälylle äitinsä nimeä.

Millainen puhe sitten kerää aidot aplodit? Jos alku tempaa mukaansa ja lopusta jää makea muistijälki, puhuja voi onnitella itseään.

Ja pituus – eli lyhyys – on olennainen tekijä! Monesti riittää muutama lause. Joskus parin minuutin porina. Kymmenen minuuttia on puhemaailmassa ikuisuus.

Henkilökohtaisuus toimii lähes aina. Olen monesti liikuttunut, kun äidit tai isät ovat lastensa hääpuheissa kertoneet näiden luonteesta ja lapsuudesta. Vaikkei puhe säkenöisi, aitous ja vilpittömyys koskettavat.

Mutta jos on vaarana, että puhuja herkistyy liikaa omista sanoistaan ja puhe menee nyyhkimiseksi, liikuttavat kohdat kannattaa korvata huumorilla tai harjoitella puhetta niin monta kertaa, että asiansa saa sanottua ilman kyyneleitä.

Tässä vielä vinkki vapaaseen käyttöön: ulkoista puheesi! Kun puhuu yhdessä muiden vieraiden kanssa, jännitys katoaa ja puheenpidosta tulee hauskaa. Isäni syntymäpäivillä pidimme sisareni kanssa hyvin lyhyen puheen, ja sitten pyysimme jokaista vierasta sanomaan kivan lauseen synttärisankarista. Siitä tuli ihana hetki, kun perheen nuorimmatkin nousivat vuorollaan ylös ja kehuivat vaaria – joka kyynelehti vuolaasti.

Lopuksi lohdun sana kaikille teille tulevien kesäjuhlien puhujille: jos ääni vapisee ja paras vitsi unohtuu, ei väliä. Kuulija on aina puheenpitäjän puolella! Ja vaikkei olisikaan synnynnäistä puheen lahjaa, jokainen puhe on sen kohteelle lahja.