Seppo ja Duffy etsivät kadonneita lemmikkejä – ”Onnen määrä ei riipu siitä, onko eläin ollut karussa kaksi päivää vai puoli vuotta”

Kun lemmikki katoaa, omistajan hätä on valtava. Seppo Toivo auttaa etsimään kadonneita eläimiä etsijäkoira Duffyn kanssa. Kiinnostavana harrastuksena alkanut vapaaehtoistyö on vienyt kaksikon arvaamattomiin paikkoihin ja koskettanut syvästi.

Mies oranssissa huomioliivissä sylissään koira.
Teksti: Ida Valpas
Kuvat: Johanna Erjonsalo
22.11.2026 | Päivitetty 22.11.2026

Hyviä tekoja

Tässä juttusarjassa tutustumme ihmisiin, jotka tekevät arjesta parempaa toisille. Heidän tarinansa näyttävät, miten monella tavalla voi auttaa ja pitää huolta.

Yhdeksän vuotta sitten Seppo Toivo, 61, kuuli huolestuttavia uutisia: perheen länsiylämaanterrierin Macin velipuoli oli karannut. Seppo tapasi koiran omistajan, joka kertoi etsinnän vaiheista Facebookissa.

Seppo seurasi tapahtumia kiinnostuneena. Kadonneiden lemmikkien etsiminen vaikutti koiraharrastukselta, jossa olisi järkeä.

Valitettavasti Macin velipuoli, Toivo-niminen koira, löytyi kuolleena. Pian sen jälkeen Seppo osallistui Macin kanssa etsijäkoirien alkeiskurssille, jolla oli puolen tusinaa länsiylämaanterrieriä.

”Toivo aloitti pienen buumin”, Seppo sanoo ja hymyilee.

Mies lähikuvassa. Mies nostaa lippistä otsalta.

Sepon mukaan moni koira saataisiin palautettua nopeammin kotiin, jos omistajat käyttäisivät useammin paikantimia. ”Myös kissojen mikrosirutuksessa olisi edelleen parantamisen varaa.”

Koiraharrastuksesta auttamisen haluun

Mac ei lopulta innostunut harrastuksesta yhtä paljon kuin isäntänsä. Suoritettuaan jatkokurssin Seppo päätti hankkia toisenkin koiran. Cairnterrieri Duffy muutti perheeseen syksyllä 2020, ja neljä vuotta myöhemmin se valmistui etsijäkoiraksi.

Seppo toimii vapaaehtoisena Etsijäkoiraliitossa, jossa autetaan karanneiden lemmikkien omistajia. Neuvonnalla on toiminnassa tärkein rooli. Päivystävä vapaaehtoinen, kuten Seppo, ohjeistaa hätääntyneitä omistajia ja kertoo, mitä kadonneen eläimen löytämiseksi voi tehdä.

”Neuvonnan avulla palautetaan arvioni mukaan merkittävä määrä kadonneista eläimistä”, hän sanoo.

Vasta kun kotikonstit on kokeiltu, karkuria lähdetään etsimään koulutettujen vapaaehtoisten ja koirien voimin. Etsinnän aloittaminen vaatii kuitenkin tiedon karkauspaikasta tai tuoreen näköhavainnon, mikäli aikaa on kulunut karkaamisesta. Seppo ja Duffy ovat osallistuneet etsintöihin muutamia kymmeniä kertoja.

”Olemme saaneet kotiutettua karkureita hyvällä prosentilla liiton ohjeilla ja koirakoiden avulla”, Seppo kehuu.

Mies seisoo koiran kanssa puna-keltaisen rakennuksen edessä.

Tarkoitus ei ole saada tuntemattomia ihmisiä lähtemään etsimään eläintä huudellen sen nimeä. ”Muuten eläin oppii yhdistämään nimensä uhkaavaan tilanteeseen.”

Koira haistaa ihmisen ojentamaa pussia.

Etsijäkoiran kanssa ei lähdetä liikkeelle summanmutikassa. Yleensä tarvitaan esimerkiksi tuore näköhavainto, joka auttaa rajaamaan etsintäaluetta.

Suru-uutiset koskettavat

Vaikka Seppo lähti mukaan harrastaakseen koiran kanssa, taustalla on myös halu auttaa. Rankimpia tilanteita ovat omistajien hädän kohtaaminen. Erityisesti lasten suru koskettaa.

Etsinnöissä joutuu välillä kohtaamaan myös kuolemaa. Yksi Sepon ja Duffyn ensimmäisistä etsintätehtävistä päättyi karkurin löytymiseen elottomana.

”Se ravisteli vähän itseäkin, mutta ajattelen, että on silti tärkeämpää löytää eläin kuin että sen kohtalo jäisi epäselväksi. Se painaa perhettä kaikkein eniten.”

Vuosien varrella Seppo on opetellut ottamaan etäisyyttä etsintöjen herättämiin tunteisiin. Yksi keino on välttää kadonneen lemmikin nimen käyttämistä, kun hän puhuu omistajan kanssa.

Onnellisimpia hetkiä ovat tietysti ne, jolloin karannut eläin palautetaan elävänä omistajilleen.

”Onnen määrä ei riipu siitä, onko eläin ollut karussa kaksi päivää vai puoli vuotta.”

Vapaaehtoistyö on vahvistanut Sepon käsitystä siitä, miten tärkeä eläin voi omistajalleen olla. Kyse ei ole vain lemmikeistä.

”Tuotantoeläinkin voi olla tosi tärkeä omistajille. Olen nähnyt, mitä tuskaa esimerkiksi lehmän karkaaminen on tuottanut omistajalle.”

Cairnterrieri Duffy.

Cairnterrieri Duffy muutti perheeseen vuonna 2020 ja valmistui etsijäkoiraksi neljä vuotta myöhemmin.

Nainen kyykyssä heinien takana koiransa kanssa. Etualalla juoksee koira.

Sepon ja Duffyn apuna kuvauksissa avustamassa oli Laura Lindfors ja maalikoirana hänen koiransa Usva. ”Tässä lajissa ei yksin pärjää. Tämä on moneen suuntaan tiimityötä niin kouluttautumisen kuin muun toiminnan osalta”, Seppo kertoo kiitollisena.

Pitsa uunista ja pellolle

Karkureiden etsiminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Seppo muistelee rauhallista koti-iltaa Porvoossa. Hän oli laittamassa pitsaa uuniin, kun puhelin soi. Karkurikoirasta oli tehty havainto.

”Silloin en miettinyt, lähdenkö, vaan että milloin pääsen lähtemään. Tunnin päästä seisoin kaatosateessa uusimaalaisella pellolla.”

Tavallisesti vapaaehtoistyöhön kuluu ilta tai pari viikossa. Harrastus imaisee kuitenkin helposti mukaansa. Etsintöjen lisäksi Seppo kouluttaa uusia vapaaehtoisia ja koiria.

”Tämä on antanut todella mukavan sosiaalisen yhteisön ja uusia ystäviä, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä, mihin se viimeksi jäi.”

Seppo pitää lomaa pahimman helle- ja pakkaskauden aikana. Matkoillekin hän saattaa silti ottaa etsintävarusteet mukaan.

”Kyllä se aina loman voittaa, kun pääsee tekemään etsinnän. Se on niin kivaa.”

Mies ja koira junavarikolla.

Etsintätyössä Sepon ja Duffyn on osattava lukea toisiaan. Seppo on huomannut, että Duffy vaikuttaa suhtautuvan oikeisiin etsintöihin vakavammin kuin harjoituksiin.

Mies ja koira.

Seppo saattaa jatkaa kouluttajana vielä Duffyn etsintäuran jälkeenkin. ”Täytän 70 vuotta samana vuonna, kun Duffy täyttää 15. Jos vetoa vielä silloin riittää, saatan jäädä kouluttamaan uusia taimia.”

Ihmisen paras ystävä

Harrastus on lähentänyt Seppoa ja hänen koiriaan. Omistajan ja koiran täytyy osata lukea toisiaan, jotta yhteistyö sujuu. Yhdessä he ovat kokeneet niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin.

”On jännä seurata, miten erilainen koira on treeneissä ja etsinnöissä. Koirakin tuntuu ottavan etsintätilanteen vakavammin.”

Nyt kuusivuotiaalla Duffylla on arviolta neljästä viiteen vuotta etsintäuraa jäljellä. Seppo aikoo jatkaa harrastusta niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.

”Kun Duffy on liian vanha etsinnöille, saatan toimia kouluttajana, jos vetoa ja kuntoa riittää.”

Mies ja koira junaraiteilla.

Jos lemmikki katoaa, Seppo suosittelee tekemään siitä ilmoituksen esimerkiksi sosiaaliseen mediaan alueen karkuriryhmiin ja paikalliseen puskaradioon tai vastaavaan ryhmään. Eläimen nimeä ei kuitenkaan kannata julkaista.