Sonja Salomäki tekee käsitöitä, joilla ottaa kantaa maailmaan
Sonja Salomäki tekee ilmastotyötä sekä taiteilijana että tutkijana. Hän järjestää tiedettä ja luovuutta yhdistäviä craftivismi-työpajoja – ja hoivaa pihallaan sammalia.
Vanhan rintamamiestalon pihalla, kuusen juurella, on kasa vanhoja autonosia. Kyse ei kuitenkaan ole romusta, vaan elävästä taiteesta. Metalliosien päällä kasvatetaan sammalta.
”Alkuun ravitsin sitä esimerkiksi piimällä ja kaljalla”, kertoo tekstiilitaiteilija ja tutkija Sonja Salomäki.
Sonjaa kiinnostaa etenkin ihmisen luoman rakennetun maailman ja luonnon kohtaaminen, ja sammal on osa tulevaa teosta. Sammaleessa taiteilijaa keihtoo erityisesti sen hitaus ja sitkeys.
Hitaus, sitkeys ja yllättävyys ovat käsityövaikuttamisen keinoja. Ristipistojen, ryijyjen, neulegraffitien ja esimerkiksi posliinimaalauksen keinoin kädentaitojen harrastajat ottavat kantaa, kertovat minkä haluaisivat maailmassa muuttuvan.
Sonja Salomäkeä kiinnostaa etenkin ihmisen luoman rakennetun maailman ja luonnon kohtaaminen. Autonosien päällä kasvava sammal on osa tulevaa teosta.
Käsityövaikuttamista kutsutaan craftivismiksi – sana on napattu Englannista.
Sonjan vetämissä työpajoissa luova tekeminen liittyy planeetan rajoihin ja ilmastonmuutokseen.
Tärkeät työpajat
Vallitsevia rakenteita Sonja tuo esiin paitsi taiteilijana ja väitöskirjatutkijana, myös projektityössään. Hän työskentelee Planetbic ja planetaariset työpajat -hankkeessa, jonka yhteistyökumppani on Jyväskylän yliopisto.
Sonja vetää Luovia tekoja planeetan puolesta -työpajoja. Työpajoihin kokoonnutaan kolme tai neljä kertaa tekemään luovia tekoja, joiden pohjana ovat tieteelliset faktat.
”Ajattelen, että tieteestä inspiroitunut luova työskentely voi herätellä ajattelua ja lisätä luottamusta ihmisten välillä”, Sonja kuvailee.
”Luova työ ja keskustelu saattavat viedä hyvinkin syvälle, perimmäisten kysymysten ja arvojen äärelle. Välillä työpajoissa ollaan hiljaa, mutta lörpöttelykin on sallittua.”
Hankkeen puitteissa on syntynyt craftivismia, piirtämistä, kollaasirunoja, maalausta, rap-musiikkia, liikettä, videoita ja tanssia.
”Palautteen mukaan työpajat ovat kehittäneet osallistujien ajattelua ja syventäneet ymmärrystä planeetan rajoista.”
Vanhemmuus herätti
Sonja viihtyy niin taiteen maailmassa kuin tutkijana akateemisissa ympyröissäkin. Yhteiskunnalliset epäkohdat kiinnostivat Sonjaa aikanaan jo nuorena kuvataidelukiolaisena ja opiskeluaikana Taideteollisessa korkeakoulussa.
Varsinaisen herätyksen erityisesti ilmastoasioihin Sonja sai lastensa synnyttyä vuosina 2007 ja 2008.
”Nuorena harrastin muodostelmaluistelua. Lapsena luistelin paljon ulkojäillä. Ilmaston lämpenemisen myötä omat lapseni saivat nauttia samasta paljon harvemmin.”
Sonja liittyi Ilmastovanhemmat-yhdistykseen, jossa tehdään vaikuttamistyötä, jonka kohteena ovat erityisesti päättäjät.
Termit kuten ilmastonmuutos ja luontokato sekä niiden yhteys – ja laajemmin planeetan rajat – ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi.
”Kunpa maailma säilyisi elinkelpoisena myös seuraaville sukupolville. Mielestäni esimerkiksi poliitikot eivät tee kylliksi tämän tavoitteen eteen.”
Ei ehdottomuudelle
Sonja kertoo elävänsä monen suomalaistaiteilijan tavoin ikuista pätkätyöläisen arkea, apurahasta ja projektista toiseen. Sonja myöntää, että varmasti on helpompiakin tapoja elää.
”Koen eri tavoin tapahtuvan taiteellisen työskentelyn ja kestävyysmurrostavoitteen niin merkitykselliseksi, että se on kaiken arvoista.”
”En usko ehdottomuuteen. Teen sen, mihin yhden ihmisen voimin pystyn.”
Sonjaa kiinnostaa nyt vahvimmin sammaltaide ja ryijyjen tuftaaminen. Hän on tehnyt taidetta kierrätysmateriaaleista ja maalannut räsymatoille ja vaatekollaaseille.
Välillä kädet ovat olleet kovilla.
”Joskus olen deadlinen paineessa uurastanut niin, että olen saanut pieniä haavoja. Olen joutunut miettimään, millä veren saa pois materiaalista.”
