Tällainen loma Sointu Borgia odottaa: "Tällä kertaa en aio astua siihen ansaan"

Monenako kesänä olet tuntenut syyllisyyttä siitä, ettet ottanut lomastasi kaikkea irti? Piiskaat itseäsi siitä, ettet ulkoillut tarpeeksi tai yksinkertaisesti nauttinut enemmän ympärillä olevasta kauneudesta. Kuulostaako tutulta?

Tuleva kesä on ensimmäinen yli kymmeneen vuoteen, kun pidän kunnollisen kesäloman. Koska kevääni on ollut henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen kuormittava, huomaan ajattelevani, että minun täytyy maksimoida hyvinvointini kesäkuukausina. Akut on ladattava, hauskaa on pidettävä, kerrankin minulla on vapaus tehdä kaikkea mitä haluan!

Kokemuksesta tiedän, että kyseinen ajatusmalli ampuu itseään jalkaan. Kun yritän pakottaa itseni rentoutumaan, en voi kuin epäonnistua.

Tällä kertaa en aio astua siihen ansaan, että päätän tästä kesästä tulevan “elämäni kesä”. Olen tehnyt saman virheen joka vuosi. Kohdistanut kesäkuukausille epärealistisia odotuksia. Todennut elokuussa, etten ottanut vuoden parhaasta vuodenajasta kaikkea irti. Mielikuvani siitä, miltä kesäni tulee näyttämään, on harvoin vastannut todellisuutta.

Tuntuu, että Suomen kesään sitoutuu pinnan alla piilevää paniikkia ja sosiaalista painetta. Jos jumitut aurinkoisena päivänä sohvan nurkkaan ja kurkkaat ulos ikkunasta, tunnet kuinka kello tikittää. Se johtuu siitä, että tiedostat auringon ja vehreyden katoavan muutamassa hassussa viikossa.

Moni meistä pilaakin omat kesäviikonloppunsa selatessaan ystäviensä ja tuikituntemattomien julkaisuja sosiaalisesta mediasta. FOMO, fear of missing out, eli “pelko paitsi jäämisestä” nostaa päätään erityisesti heinäkuussa. Silloin ihmiset pakkautuvat tamppamaan festareille, perheet suuntaavat prameille kesämökeilleen ja päivittyneet lomailijat istuvat terasseilla ilman huolta huomisesta.

Moni meistä tunnistaa ne drinksu- ja rantakuvat, jotka herättävät tunteen siitä, että onni on jossain muualla. Elämä on olohuoneen seinien ulkopuolella.

Viime kesänä muistan maanneeni lauantai-iltana sängyllä ja selanneeni somea. Tuolloin koin kaikkien muiden tekevän jotain hauskaa ja ainutlaatuista. Olimme ostaneet uuden asunnon, stressasin remonttikuluista ja tunsin, että kaikki muut elivät hetkessä, paitsi minä.

Minunkin olisi pitänyt rahastressistä ja väsymyksestä huolimatta lähteä piknikille, ulkomaanmatkalle tai raahata itseni edes läheiselle terassille, mutta en yksinkertaisesti jaksanut.

Tänä kesänä päästän itseni helpommalla. En kasaa vapaapäiviini minkäänlaista painetta.

Saatan käydä juhannuksena mökillä tai maata kotona. En aio kehittää itseäni ja annan itselleni luvan jäädä sisälle murjottamaan, vaikka ulkona olisi ihana ja helteinen kesäpäivä. En aio täyttää kalenteriani kissanristiäisillä ja viini-illoilla.

Aion tuottaa monelle pettymyksen toteamalla, että haluan viettää aikaa itseni kanssa. Minun ei myöskään tarvitse olla kesällä elämäni kunnossa. Piru vie, minulla on lomasta huolimatta lupa olla välillä jopa pahalla tuulella!

Kyllä, kauniit kesäillat ovat rajallisia, ja juuri siksi meidän ei pitäisi kasata niihin liiallisia odotuksia.

Ainut, miten voin viettää FOMO-vapaan kesän, on rajoittaa somen selailua ja todeta, että tylsistyminen on merkki palautumisesta.

Todeta, etten ole ihmistyyppiä joka voi bailata aamun pikkutunneille ja olla silti aamulla pirteänä puistojoogassa.

Sinullakin on lupa vain olla – myös kesällä.