Tuntematon mies lähetti viestin Ellalle – Se muutti koko elämän

Juhannus on perinteen mukaisesti otollista aikaa tulevasta kumppanista haaveiluun. Mutta voiko rakkauden oikeasti löytää?

Ellalle kävi niin.

Juhannuksena 2015 Ella Nurhonen näki ravintolan baaritiskillä vaalean, urheilullisen miehen. Hän kuitenkin ajatteli, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia ja jatkoi iltaa tyttökavereidensa kanssa. Kotimatkalla Facebookiin kilahti viesti.

”Moikka moi! Kerkesitte juuri lähteä, kun olisin avannut suuni”, siinä luki.

Ella ihmetteli, että keneltä viesti on. Kaverit tiesivät miehen olevan kiltti portsari tunnetun ravintolan ovelta ja kiljuivat, että se on se samainen mies ravintolan tiskiltä. Ella päätti vastata ja loppu on historiaa.

Nyt Ella, 32, ja Jari Piepponen, 38, asuvat Ruokolahdella Jarin vanhassa lapsuudenkodissa. Heillä on 8- ja 7-vuotiaat lapset sekä kultainennoutaja.

Vastakohdat vetosivat

Kohtalokkaana iltana Ella lähti viettämään perinteistä tyttöjen juhannusreissua Puumalaan ravintola Hoviin. Jarilla puolestaan oli mökki Puumalassa. Myös hän oli lähtenyt kavereidensa kanssa juhlimaan samaiseen ravintolaan.

Jarikin näki Ellan, muttei uskaltanut mennä juttelemaan. Hänen kerätessään rohkeutta Ella ehti jo lähteä. Niinpä Jari päätti etsiä naisen käsiinsä somen kautta.

Tapaamisen aikaan Jari asui Kirkkonummella, mutta sai sitten oppisopimuspaikan Stora Ensolta Imatralta, jossa Ella asui. Viikko juhannuksen jälkeen Jari tuli Imatralle tapaamaan Ellaa. Hän toi mukanaan kaksi isoa ruusua, viinirypäleitä ja karkkia. Yhdessä he katsoivat elokuvaa ja tutustuivat.

”Aika nopeasti tuli hyvä fiilis Jarista. Hän oli luotettavan ja rehellisen oloinen ja turvallisen tuntuinen mies, jolla oli jalat maassa”, Ella muistelee.

Jari taas kiinnitti huomiota Ellan räväkkyyteen.

”Olimme toistemme vastakohtia. Ellan sanavalmius teki vaikutuksen”, Jari kertoo.

Ella kuvaa kauniisti parin välistä yhteyttä:

”Minä olen kuin ilmapallo ja Jari tasapainottava kivi. Olemme ehkä vastakohtia, mutta jaamme samat elämänarvot.”

Saman vuoden syyskuussa pari muutti yhteen. Ennen kuin Ella irtisanoi kaupunkikämppänsä, hän kävi ystävänsä kanssa katsomassa tulevaa kotiaan peltojen keskellä.

”Minulla meni monta vuotta sopeutua erityisesti pimeyteen, mutta tästä on tullut tärkeä maadoittumispaikka ja vastapaino sosiaaliselle työlle. Lähikauppaankin on 11 kilometriä”, Ella kertoo.

Vauvavuodet koettelivat

Yhteinen arki lähti soljumaan omalla painollaan. Molemmille oli selvää, että toinen oli se, kenen kanssa haluaisi perustaa perheen. Tammikuussa 2017 syntyi esikoinen ja vuotta myöhemmin kuopus.

Kaksi vauvavuotta putkeen koetteli paria. Esikoinen heräsi jopa 10–15 kertaa yössä 3-vuotiaaksi saakka. Väsymys painoi. Teki mieli luovuttaa.

"Kyllä siinä mietittiin, että laitetaanko lusikat jakoon. Jos olisimme olleet eri osoitteissa, olisi ainakin ollut omaa aikaa. Mutta sisulla selvittiin”, Ella kertoo.

Lapset ovat perineet isänsä ulkonäön ja äitinsä luonteen.

”Toisinpäin voisi ehkä olla helpompaa ja seesteisempää”, Ella nauraa.

Tällä hetkellä perhe elää poikkeuksellista vaihetta, kun Jari on arkipäivät Oulussa Stora Enson tehtaalla työkomennuksella ja Ella käy töissä Imatran kylpylän ryhmämyyntineuvottelijana sekä pyörittää perheen arkea.

”Arkemme on muuten melko rauhallista ja pyörii pitkälti perheen ympärillä.”

Kahdenkeskinen aika on edelleen harvinaista, mutta Ella ja Jari ovat asennoituneet niin, että sille tulee tilaa myöhemmin. He vaalivat arjen pieniä, yhteisiä hetkiä. Enää ei tarvitse lykkiä tuplavaunuja hiekkatiellä, vaan he voivat lähteä kahdestaan lenkille.

Ja illat ovat Jarin ja Ellan. He syövät jäätelöä suoraan purkista ja katsovat elokuvia.

”Teemme samaa kuin kymmenen vuotta sitten.”

Isot lihakset jäivät mieleen

Perniöläiset Tiia Fagerström, 40, ja Klaus Fagerström, 42, tapasivat vuonna 2007 Raumanmeren juhannuksessa. Kolme kuukautta ensikohtaamisen jälkeen Tiia oli raskaana.

Molemmat olivat olleet vuoden verran sinkkuina, eivätkä varsinaisesti etsineet rakkautta. Klaus oli alkanut rakentaa itselleen poikamiesboksiksi ensimmäistä omakotitaloaan. Sinne kuitenkin muuttivat hänen kanssaan Tiia ja parin esikoispoika.

Tiia oli lähtenyt juhannusfestareille ystävänsä ja tämän miehen kanssa. Matkalla miehelle soitti hänen serkkunsa, joka kysyi, oliko hänen kanssaan ”hyvännäköisiä naisia”.

”Kyllä täällä yksi olisi”, mies vastasi.

Vielä samana iltana Tiia ja Klaus tapasivat ja roihu syttyi. Ensimmäisenä molemmat kiinnittivät huomiota toistensa ulkonäköön. Klaus pisti merkille hiljaisen, kauniin naisen.

”Klaus oli treenattu ja hänellä oli isot lihakset, se jäi mieleen”, Tiia naurahtaa.

Hänestä Klaus vaikutti ”järjettömän puheliaalta”. Keskustelu lähti luontevasti liikkeelle, ja juhannusjuhlinta päättyi yhteiseen telttaan.

Kaksikko vaihtoi puhelinnumeroita ja tapasi seuraavan kerran jo pari päivää festareiden jälkeen.

Tässä on se oikea

Suhde eteni nopeasti. Kuukausi tapaamisen jälkeen he sopivat Viron-lomareissulla seurustelevansa. Molemmilla oli tunne, että tässä voisi olla nyt se oikea. He päättivät, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen, mutta eivät olleen varautuneet siihen, kuinka vikkelästi lapsi saisi alkunsa.

”Olimme tunteneet kolme kuukautta, kun olinkin jo raskaana. Olin kauhuissani, koska emme olleet ajatelleet, että se ihan niin nopeasti tulee, mutta kauhu muuttui onneksi”, Tiia kertoo.

”Kyllähän se aluksi pysäytti, mutta pian oli jo onnellinen fiilis”, Klaus kommentoi.

Suhteen vaikeimmat hetket tulivat vuosi esikoisen syntymän jälkeen, kun hänen terveydestään oli huolta.

”Se oli stressaavaa, pelottavaa aikaa. Jouduimme olemaan vuoden varuillamme, mutta suhteemme oli senkin ajan tuki ja turva”, Tiia kertoo.

Kolme vuotta myöhemmin syntyi kuopus.

Kuopuksen vauvavuonna Klaus rakensi perheen nykyistä omakotitaloa, ja Tiia oli pitkälti yksin. Tavatessa Klaus oli vitsaillut, että kymmeneen vuoteen ei mennä naimisiin. Mutta kun parisuhde oli kestänyt kahden omakotitalon rakentamisen ja pikkulapsiajan, pari tiesi suhteen olevan vahvalla pohjalla. Häitä vietettiin elokuussa 2013.

Sopuisa pari

Tiia ja Klaus ovat molemmat yrittäjiä. Tiia työskentelee personal trainerina sekä hyvinvointivalmentajana ja Klausilla on rakennusliike. Arki kuluu töissä, mutta viikonloppuisin parilla on kahdenkeskistä aikaa, koska 17- ja 14-vuotiailla lapsilla on jo omat menonsa. Pari tykkää käydä ravintoloissa, kävelyillä, istuskella omalla pihalla viinilasi ja olut kädessä.

18 vuoden yhteisen matkan jälkeen Tiia yhä ihastelee komeaa miestään – ja niitä lihaksia. Vaikka Klausin mukaan kilometrit alkavat näkyä hänen kasvoillaan, Tiiasta harmaat partahaivenet ovat ihanat.

Klausin silmissä Tiia on yhä täydellinen pakkaus. Hän tykkää kehua vaimonsa ulkonäköä, mikä tuntuu Tiiasta hyvältä.

Molemmat ovat luonteeltaan, rytmiltään ja tarpeiltaan samanlaisia, sopuisia ihmisiä, joille ei tule erimielisyyksiä mistään. Suhteessa on kepeyttä ja huumoria.

”Joo, ei me kauhean syvällisiä jutella”, Klaus nauraa.

Suhteen vahvuutena hän pitää sitä, että molemmat saavat elää omaa elämäänsä. Toisen menoista ei olla mustasukkaisia.

”Olen luonteeltani tuuliviiri enkä olisi kestänyt rajoittamista”, Klaus sanoo.

He rakastavat ja kunnioittavat toisiaan sellaisina kuin he ovat hyvine ja huonoine puolineen. Toista ei pidä muuttaa.