Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Banaaniplantaasi on iso työllistäjä Nogalissa.

Vierailimme banaaniviljelmillä Costa Ricassa seuraamassa, miten suomalaisten suosikkihedelmää kasvatetaan

Teksti:
Minna Perovuo
Kuvat:
Minna Perovuo
Julkaistu: 21.3.2024
|
Muokattu: 22.3.2024
Suomalaisten suosikkituotteen viljeleminen vaikuttaa trooppisten alueiden eläimiin. Costa Ricassa banaaniplantaasin ympärille istutetaan ekologinen käytävä, joka yhdistää sademetsiä yhtenäisiksi verkostoiksi.

”Tästä kulkee paljon hämähäkkiapinoita. Maassa ne ovat hitaita ja etenkin poikaset joutuvat silloin tällöin koirien hampaisiin.”

Breinier Prado, 33, viittilöi eri suuntiin Costa Rican Nogalissa sijaitsevalla maatilallaan.

Lihakarjaa kasvattavan Pradon jaloissa pyörii Prinsessa, pieni mustaharmaa koira, joka on pääsyyllinen tihutöihin.

Kaikkialla on vihreää ja vehreää, sillä nyt ollaan trooppisella sademetsävyöhykkeellä lähellä Karibianmerta. Alueella on laajoja banaaniviljelmiä, joiden yhteys luonnonmukaisiin metsiin on paikoin katkennut. Siksi apinoiden on laskeuduttava maahan siirtyessään paikasta toiseen.

Yksi taimi antaa elämän monelle eläimelle

Muutaman vuoden kuluttua apinat voivat ylittää Pradon laitumen esimerkiksi albitsia- ja saippuamarjapuita pitkin, sillä hän on vuokrannut osan maastaan Chiquitan ja S-ryhmän yhteisprojektiin. Tavoitteena on metsittää banaaniviljelmiä ympäröivää aluetta ja liittää se osaksi laajaa suojeltujen sademetsien verkostoa sekä parantaa alueen eläinten elinolosuhteita ja luonnon monimuotoisuutta.

Istutetut puut houkuttelevat nisäkkäitä ja lintuja, jotka ruokaillessaan levittävät eri lajien siemeniä ja auttavat monimuotoisen, kerroksellisen sademetsän kehittymistä. Yksi istutettavista avainlajeista on tonkapuu, joka on erittäin uhanalaisen, ison ja vihreän panamanara-papukaijan pesimispaikka.

Myös Pradon naapuri Cirilo Gutierez haluaa olla mukana projektissa. Hän esittelee laidunmaata pitkä viidakkoveitsi kädessään ja katkoo sillä tottunein ottein heinää ja oksia edestään. Lehmät seuraavat laiskalla katseella Gutierezin kulkua. Vanha isäntä on kasvattanut lihakarjaa yli 30 vuoden ajan.

Gutierezin poika on töissä läheisessä luonnonpuistossa, ja tämä on kertonut isälleen ympäristönsuojelun tärkeydestä. Cirilo on huomannut itsekin puiden vähenemisen alueella ja kaipaa etenkin hedelmäpuissa viihtyviä eloisia, pieniä papukaijoja.

Tapiirin paluu on merkki onnistumisesta

Chiquitan ja S-ryhmän yhteisprojektin ensimmäiset taimet istutettiin maanomistajien tiloille marraskuussa 2023. Chiquita on kuitenkin aloittanut jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten samalla alueella mittavamman plantaaseja kiertävän metsityksen.

Sademetsien yhdistymisestä on saatu jo todisteita, kun Nogalissa nähtiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Keski-Amerikan kotoperäinen nisäkäs, kasveja syövä kärsäkuonoinen tapiiri.

Gutierez heilauttaa viidakkoveistä hyvästiksi ja suuntaa kohtia kotia. Tropiikille tyypillinen sade on pian alkamassa ja antaa vettä uusien taimien kasvuun. Ulko-ovella ujosti kurkkiva pikkupoika odottaa jo isoisää.

Lue myös