Vilma kerää roskia – puskasta paljastui kerran odottamaton löytö

Turun Prismassa työskentelevällä Vilma Tannerilla, 20, on töiden ja opintojen ohella hieman tavallisesta poikkeava harrastus: roskien kerääminen.

Tapa on tarttunut mukaan jo lapsuudesta. Uudenkaupungin maaseudulta kotoisin olevan Vilman perheessä roskia oli tapana kerätä koko perheen voimin.

Eläinten turvallisuus herätti kiinnostuksen

Lapsuudessa roskien vaikutukset tulivat Vilmalle tutuiksi erityisesti eläinten kautta.

Taustalla on konkreettinen syy. Ennen kesää tienvarsia siistitään koneellisesti, ja esimerkiksi metalliroskat voivat pilkkoutua vaarallisen pieneksi silpuksi.

Vilman kodin naapurustossa oli monia eläimiä, kuten lehmiä, lampaita ja kanoja. Pahimmassa tapauksessa terävät roskat voivat päätyä eläinten elimistöön ja aiheuttaa vakavia vammoja.

”Keväisin käytiin keräämässä perheen kanssa erityisesti metalleja ja muuta roskaa pois. Ne voivat olla etenkin eläimille tosi vaarallisia”, Vilma kertoo.

Aihe tuli tutuksi myös koulussa. Vilman koulussa järjestettiin keväisin yhteinen roskienkeruupäivä, jolloin oppilaat siivosivat ympäristöä yhdessä. Ei siis ihme, että roskien kerääminen on jäänyt tavaksi.

Luonnosta voi tehdä yllättäviä löytöjä

Roskia kerätessä vastaan on tullut myös erikoisia löytöjä.

”Kerran kun siivosin roskia, puskasta paljastui ihan toimiva porakone akkuineen. Annoin sen sitten isälleni”, Vilma kertoo huvittuneena.

Useammin vastaan tulee kuitenkin tavallisempaa roskaa, kuten karkkipapereita. Myös vaatteita löytyy luonnosta yllättävän paljon.

Yksi asia on kuitenkin positiivista.

”Pulloja ja tölkkejä löytyy tosi vähän.”

Vilma suosittelee käyttämään käsineitä aina roskia kerätessä. Myös pihtien käyttäminen voi olla viisasta. Pihtejä voi saada lainaan kaupungilta, mutta ne voi ostaa myös omaksi.

”Ainakin täällä Turussa kirjastosta saa lainattua roskienpoimintaan tarkoitettuja pihtejä.”

Ympäristöajattelu näkyy arjessa

Ympäristöajattelu näkyy Vilman elämässä muutenkin. Vaatteet ja huonekalut hän pyrkii hankkimaan kierrätettyinä, ja lapsuudesta on tarttunut mukaan kodin jätteiden kierrätys.

Prismassa Vilma työskentelee pääosin heviosastolla ja pyrkii sielläkin vähentämään hävikkiä.

Vaikka Vilma on kerännyt roskia myös yksin, hän uskoo, että yhteisöllisyys voisi kannustaa useampia mukaan.

”Kyllä se voi joskus tuntua oudolta kerätä roskia yksinään jossakin katuojassa. Porukalla kynnys olisi varmasti matalampi.”

Hän onkin pohtinut, että esimerkiksi koulut tai harrastusryhmät voisivat järjestää yhteisiä roskienkeruuhetkiä.

”Etenkin lapsia olisi hyvä muistuttaa roskien keräämisen ja kierrätyksen tärkeydestä. Siksi tästä olisi tärkeää puhua esimerkiksi kouluissa.”

Yksi roska päivässä riittää

Töiden ja opintojen vuoksi Vilma ei ole ehtinyt keräämään roskia yhtä paljon kuin haluaisi. Hän kuitenkin painottaa, ettei roskien keräämisen tarvitse olla iso projekti.

”Roskien keräämiseen ei tarvitse käyttää tuntikausia tai etsiä roskia erikseen. Niitä voi kerätä vaikka omasta lähiympäristöstä, pihasta tai työpaikan läheltä.”

Vilman mukaan alkuun pääsee helposti. Yksikin roska päivässä tekee jo suuren eron.

”Sen voi aloittaa tosi pienestä. Kerää vaikka yksi roska päivässä. Jos jokainen suomalainen tekisi niin, se olisi noin viisi miljoonaa roskaa päivässä.”