Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Historia kysymyspalsta

Poliisiksi kouluttautuminen kiinnosti monia Yhteishyvän lukijoita 1920–1940-luvuilla. Kuvassa poliisimies Valokuvaamo Säteen kuvassa 1930-luvulla.

Yhteishyvän suosittu kysymyspalsta vastasi lukijoiden pulmiin – yksi kysymys toistui vuodesta toiseen

Teksti:
Anna Kortelainen
Kuvat:
Museovirasto
Julkaistu: 7.9.2021
Muokattu: 7.9.2021
Miten tietoa haettiin silloin, kun tarvittiin nopeasti ajantasaista faktaa, jota ei ollut tietosanakirjoissa? Mistä saatiin apua, neuvoja ja yhteystietoja, kun ei vielä ollut internetiä eikä hakukoneita? Tietenkin Yhteishyvän kysymyspalstalta.

Helmikuussa 1923 Yhteishyvä-lehdessä aloitettiin uusi palsta. Toimitus rohkaisi lukijoita lähettämään tiedusteluja mieltään vaivaavista pulmista. Kysymys- ja vastauspalstan toivottiin hyödyttävän lukijoita ”heidän moninaisissa edesottamuksissaan”. Palsta sai nimekseen Kysyvä ei tieltä eksy. Palstalla esiinnyttiin aina nimimerkillä, ja kysyjän nimi ja osoite jäivät vain toimituksen tietoon. Toimitus etsi tietoa ja laati vastauksia tai rekrytoi asiantuntijoita vastaamaan. Palstasta tuli heti valtavan suosittu.

Alkuun palstalla selviteltiin kotitalouteen liittyviä käytännön asioita, kuten siivousta, tahranpoistoa ja käsitöitä, mutta myös rakennus- ja korjausasioita sekä tapakulttuuria. Palstan kyljessä julkaistiin Pieniä kotitalousneuvoja ja -keksintöjä eli lukijoiden käteviä käytännön niksejä.

Palstasta tuli heti valtavan suosittu.

Kuinka kouluttautua hierojaksi?

Kotia koskevien tiedustelujen rinnalle alkoi nopeasti tulla yhä enemmän ammatinvalintaan ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä. Lukijat kysyivät, missä voi saada koulutusta opettajaksi, poliisiksi, sairaanhoitajaksi, kätilöksi, sotilassoittajaksi, vanginvartijaksi, merimieheksi, ompelijaksi, lukkariksi, kunnankirjuriksi, arkkitehdiksi, hierojaksi, taidemaalariksi, postivirkamieheksi, kotitalousneuvojaksi, valokuvaajaksi, muusikoksi, lastentarhanopettajaksi, insinööriksi tai veturinkuljettajaksi.

Tai miten voi päästä siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin? Nuoren itsenäistyneen Suomen uusi sukupolvi etsi omaa paikkaansa.

Yksi ammatinvalintakysymys toistuu palstalla vuodesta toiseen: naislukija kysyy mahdollisuuksistaan päästä poliisiksi.

Syyskuussa 1932 vastaus kuuluu: ”Kysymys naispoliisien asettamisesta ja valmistamisesta on vielä ratkaisematon. Siis: naisia ei oteta vastaan poliisikoulun oppilaiksi.”

Kymmenen vuotta myöhemmin lukija saa samaan kysymykseen vastauksen: ”Naispoliiseja varten on kyllä aikomus järjestää kursseja jonkin ajan kuluttua, mutta mitään varmaa siitä ei voi vielä sanoa.”

Ihanteellinen tehtävä kansanvalistajalle

Huomattava osa 1920–1930-lukujen kysymyksistä koski laki- ja sopimusasioita: työntekijöiden oikeuksia, verotusta, maanvuokrausasioita sekä velka-, ulosotto- ja köyhäinhuoltoasioita.

Perheasioissa korostuvat perintöriidat, avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten asema sekä anopin elättämiseen liittyvät kysymykset.

1930-luvun alussa uusi avioliittolaki herätti paljon kysymyksiä, ja tällöin nimimerkki saattoi olla suorasukainen: ”Uusi vaimo tiedossa” tai ”Vapauteen”.

Varatuomari Anton Jotunin vastaukset ovat tarkkoja ja perusteellisia. Tavallisen kansalaisen oli vaikea saada lainopillista neuvontaa, joten palsta paransi yleistä oikeusturvaa.

Kansalaisilla ei ollut tietokanavia ja he arkailivat lähestyä viranomaisia. Vastauksista käy ilmi, että Yhteishyvän toimittajat ovat soittaneet virastoihin, ministeriöihin ja oppilaitoksiin ja tehneet tiedusteluja lukijoidensa puolesta.

Kansanvalistajalle tehtävä oli ihanteellinen, sillä Yhteishyvän levikin ansiosta vastaukset saivat valtavasti lukijoita.

Palsta oli varmasti erittäin luettu, sillä kysymykset olivat samantapaisia kuin mitä monet lukijat mielessään pyörittelivät. He tutkivat palstaa kuten nykyään luetaan verkkosivustojen Q&A-palstaa, suomalaisittain UKK:ta, ”usein kysyttyjä kysymyksiä”.

Sotien jälkeen pohdittiin jälleen ammatinvalintaa

Sotavuosina korostuivat ajan haasteet: kysymykset koskivat usein pula-ajan pulmia ja säännöstelyä sekä sotainvalidien ja -leskien asemaa. Monet jäljittivät sodan myllerryksessä kadonneita omaisiaan ja tuttaviaan.

Heti sodan jälkeen ammatinvalinta oli jälleen tärkeä aihe, kun rintamalta palaavat nuoret miehet pohtivat tulevaisuuttaan.

Vastattujen kysymysten määrä nousi pelkästään sotienvälisenä aikana viisinumeroiseksi. Ennen sanomalehtitilausten ja puhelimien laajaa yleistymistä ja ammatinvalinnanohjausta – tietoyhteiskuntaa – palstan tarjoama asiallinen tieto ja neuvonta muuttivat lukemattomien suomalaisperheiden vaiheita.

Palsta palveli pitkään myös sodan jälkeisinä vuosina.

Ja kyllä, edelleen palattiin kysymykseen naispoliiseista: ”Naispuolisten poliisien vakansseja on melko vähän ja vain suurimmissa kaupungeissa”, palsta kertoi heinäkuussa 1957.

Lähteet: Yhteishyvän vuosikerrat 1919–1923, 1925, 1932–1933, 1939–1945, 1948–1950, 1956–1958, 1963–1964, 1970, 1975; Suomen lääkärit 1935. Toim. Gunnar Soininen. Helsinki 1935.

Lääkäri vastaa

  • Yhteishyvässä alkoi jo vuonna 1919 ilmestyä kysymys- ja vastauspalsta nimeltään Terveydenhoito. Siinä julkaistiin lukijoiden kysymyksiä ja lääkärin vastauksia. Alusta alkaen palstaa piti ”TW” eli satakuntalainen tohtori Toivo Vanhatalo.

  • Kysymykset koskivat enimmäkseen selkäkipuja, vatsa- ja suolisto-ongelmia, hammasvaivoja, loisia, ihottumia, ulkonäköön liittyviä suruja, gynekologisia vaivoja, lapsuudessa sairastettujen tautien tai koettujen tapaturmien jälkivaivoja, raskauteen ja synnytykseen liittyviä huolia sekä pikkulasten hoito- ja käytösongelmia. Vaimot pohtivat, miten he saisivat miehensä lääkäriin, teinit kysyivät komplekseistaan. Köyhät perheet tiedustelivat, mistä he voisivat saada huokeaa hoitoa perheenjäsenelleen, jolla oli keuhkotuberkuloosi tai vaikeita mielenterveys- tai päihdeongelmia. Lastentauteihin liittyvät kysymykset muistuttavat, miten tärkeitä nykyinen suomalainen neuvolajärjestelmä ja kansallinen rokotusohjelma ovat.

  • Viikkolehti pystyi vastaamaan kysymyksiin nopeasti, ja laajalevikkisyys takasi valistuksen saavuttavan suuria massoja. Ennen terveyskeskuksia tällä oli tuntuvaa kansanterveydellistä merkitystä. Yhteishyvä painotti, että sen kaikkien kysymyspalstojen vastaukset olivat maksuttomia.

  • Kysyjän oli kehdattava kuvailla oireensa suorasukaisesti, samoin lääkärin oli vastattava kiertelemättä ja yksiselitteisesti. Vanhatalon vastaukset ovat hienotunteisia ja rohkaisevia. Hän ei tuomitse eikä kauhistele. Ajoittain välähtää huumori. Keväällä 1925 lukija kysyy parannuskonstia kaljuuntumiseen, ja tohtori vastaa: ”Mitenkä voi toinen sokea toista taluttaa! Yhteishyvän lääkäri on myöskin itse kaljupäinen. Yhtä ja toista on koetettu, mutta mikään ei ole auttanut.”

  • Vanhatalon jälkeenkin palsta palveli pitkään sodanjälkeisinä vuosikymmeninä. 1970-luvun edistyksellisyyttä kuvaa se, että palstalla auttoi myös psykiatri.

Lue lisää Muistatko tämän? -sarjan osia

Lisää aiheesta