Yhteishyvän suosittu kysymyspalsta vastasi lukijoiden pulmiin – yksi kysymys toistui vuodesta toiseen

Kotia koskevien tiedustelujen rinnalle alkoi nopeasti tulla yhä enemmän ammatinvalintaan ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä. Lukijat kysyivät, missä voi saada koulutusta opettajaksi, poliisiksi, sairaanhoitajaksi, kätilöksi, sotilassoittajaksi, vanginvartijaksi, merimieheksi, ompelijaksi, lukkariksi, kunnankirjuriksi, arkkitehdiksi, hierojaksi, taidemaalariksi, postivirkamieheksi, kotitalousneuvojaksi, valokuvaajaksi, muusikoksi, lastentarhanopettajaksi, insinööriksi tai veturinkuljettajaksi.

Tai miten voi päästä siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin? Nuoren itsenäistyneen Suomen uusi sukupolvi etsi omaa paikkaansa.

Yksi ammatinvalintakysymys toistuu palstalla vuodesta toiseen: naislukija kysyy mahdollisuuksistaan päästä poliisiksi.

Syyskuussa 1932 vastaus kuuluu: ”Kysymys naispoliisien asettamisesta ja valmistamisesta on vielä ratkaisematon. Siis: naisia ei oteta vastaan poliisikoulun oppilaiksi.”

Kymmenen vuotta myöhemmin lukija saa samaan kysymykseen vastauksen: ”Naispoliiseja varten on kyllä aikomus järjestää kursseja jonkin ajan kuluttua, mutta mitään varmaa siitä ei voi vielä sanoa.”

Huomattava osa 1920–1930-lukujen kysymyksistä koski laki- ja sopimusasioita: työntekijöiden oikeuksia, verotusta, maanvuokrausasioita sekä velka-, ulosotto- ja köyhäinhuoltoasioita.

Perheasioissa korostuvat perintöriidat, avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten asema sekä anopin elättämiseen liittyvät kysymykset.

1930-luvun alussa uusi avioliittolaki herätti paljon kysymyksiä, ja tällöin nimimerkki saattoi olla suorasukainen: ”Uusi vaimo tiedossa” tai ”Vapauteen”.

Varatuomari Anton Jotunin vastaukset ovat tarkkoja ja perusteellisia. Tavallisen kansalaisen oli vaikea saada lainopillista neuvontaa, joten palsta paransi yleistä oikeusturvaa.

Kansalaisilla ei ollut tietokanavia ja he arkailivat lähestyä viranomaisia. Vastauksista käy ilmi, että Yhteishyvän toimittajat ovat soittaneet virastoihin, ministeriöihin ja oppilaitoksiin ja tehneet tiedusteluja lukijoidensa puolesta.

Kansanvalistajalle tehtävä oli ihanteellinen, sillä Yhteishyvän levikin ansiosta vastaukset saivat valtavasti lukijoita.

Palsta oli varmasti erittäin luettu, sillä kysymykset olivat samantapaisia kuin mitä monet lukijat mielessään pyörittelivät. He tutkivat palstaa kuten nykyään luetaan verkkosivustojen Q&A-palstaa, suomalaisittain UKK:ta, ”usein kysyttyjä kysymyksiä”.

Sotavuosina korostuivat ajan haasteet: kysymykset koskivat usein pula-ajan pulmia ja säännöstelyä sekä sotainvalidien ja -leskien asemaa. Monet jäljittivät sodan myllerryksessä kadonneita omaisiaan ja tuttaviaan.

Heti sodan jälkeen ammatinvalinta oli jälleen tärkeä aihe, kun rintamalta palaavat nuoret miehet pohtivat tulevaisuuttaan.

Vastattujen kysymysten määrä nousi pelkästään sotienvälisenä aikana viisinumeroiseksi. Ennen sanomalehtitilausten ja puhelimien laajaa yleistymistä ja ammatinvalinnanohjausta – tietoyhteiskuntaa – palstan tarjoama asiallinen tieto ja neuvonta muuttivat lukemattomien suomalaisperheiden vaiheita.

Palsta palveli pitkään myös sodan jälkeisinä vuosina.

Ja kyllä, edelleen palattiin kysymykseen naispoliiseista: ”Naispuolisten poliisien vakansseja on melko vähän ja vain suurimmissa kaupungeissa”, palsta kertoi heinäkuussa 1957.

Lähteet: Yhteishyvän vuosikerrat 1919–1923, 1925, 1932–1933, 1939–1945, 1948–1950, 1956–1958, 1963–1964, 1970, 1975; Suomen lääkärit 1935. Toim. Gunnar Soininen. Helsinki 1935.