Vasemmalla: Kotitalousvaunu on saapunut Nilsiän maatalousnäyttelyyn elokuussa 1953, ja esityksiä valmistelee talousopettaja Irma Jokimäki. Keskellä: Kotitalousvaunun yleisö suojautuu Vakiopuun viesti -mainoslehden varjoon 1953. Lahtelainen Vakiopuu Oy valmisti SOK:lle huonekaluja. Oikealla: Suvena 1952 SOK:n makeisjuna kiersi Suomea. Kesäkuussa 1953 se puksutti Linnanmäelle.

Muistatko tämän? Kotitalousvaunu oli 1950-luvulla virkistävä tuulahdus kaupungista ja modernista elämästä

Teksti:

Anna Kortelainen

Kuvat:

SOK

Julkaistu: 15.2.2022

Muokattu: 17.3.2023

Suomen kesä ja 1950-luku: Hanuri soi, sauna lämpiää ja kotitalousvaunu kaartaa kirkonkylän osuuskaupan edustalle. Väki kertyy uteliaana vaunun ympärille. Konsulentti tervehtii yleisöä ja alkaa kertoa uusista keittiökoneista.

Sotien välisenä aikana kotitalous-alan neuvonta- ja valistustoiminta eli nousukauttaan. Se tuki ja modernisoi kodinhoitoa ja ruokataloutta sekä auttoi kuluttamisen uusissa haasteissa.

Osuustoiminnan voimanainen, sosiaalipoliitikko, kansanedustaja Hedvig Gebhard (1867–1961) oli kehittämässä kotitalouskoulutusta jo 1910-luvulla. Tarvittiin kotitalousopettajia ja -neuvojia ja heidän kauttaan valistuneita perheenemäntiä.

Koulutuksen avulla osuuskauppojen naistoimikunnat pystyivät 1920–1930-luvuilla järjestämään valistustilaisuuksia, kodinhoitokursseja ja kilpailuja. Perheenäitien opastamiseksi ja jokapäiväisen työn helpottamiseksi julkaistiin valistusmateriaalia. Teemoina olivat terveellisyys, säästäväisyys ja hygienia. Kaiken avain oli havainnollisuus: malliateriat, -keittiöt ja -käsityöt antoivat konkreettisia esikuvia ja konsulentit esittelivät työtapoja havainto-esityksinä.

1950-luku oli valistusnäyttelyiden kulta-aikaa. Niissä esiteltiin uutuuksia: kotitalouden koneistamiseen ja tehostamiseen liittyviä laitteita, keksintöjä, välineitä ja työtapoja. Näyttelyitä järjestettiin sekä suurtapahtumina Helsingin Messuhallissa että pienempinä paikallisina tapahtumina ja maatalousnäyttelyiden yhteydessä. Tavoitteena oli kotitaloustyön järkiperäistäminen ja kotimaisten tuotteiden suosiminen.

Makaroneja ja nauloja esittelyssä

Kesällä 1953 Suomea kiersi ensi kertaa SOK:n kotitalousvaunu. Se oli lavetille rakennettu, pyörille nostettu parakki, jota traktori veti pitäjästä toiseen. Kun toinen sivuseinä laskettiin alas, saatiin 40 neliömetrin kokoinen näyttelytila. Tilan toisessa päässä oli sähköistetty mallikeittiö, toisessa päässä esiteltiin SOK:n tuotteita, kuten leipiä, makaroneja, kahvia, nauloja, siveltimiä ja harjoja.

Konsulentti järjesti esityksiä: miten käytetään keittiön yleiskonetta, miten Ritva-vaahtopesu suoritetaan ja miten Ryhti-paita silitetään amerikkalaisittain? Jaossa oli maistiaisina sisaruskakkua, vehnäsiä ja kermavohveleita.

Traktori kiskoi iloisenvärikästä vaunua juhannuksesta syyskuun alkuun, kaikkiaan 2500 kilometrin taipaleen. Kuljettaja Ole Mäkelää hirvitti, kun ajoneuvo punnersi pitkin kapeita, kiharaisia maanteitä, ylitti vanhoja siltarumpuja ja ajoi pienille, kiikkerille losseille, mutta kaikki meni hyvin. Jarrumies Rainer Ruhkanen hillitsi vauhtia alamäissä.

Kiertue oli valtaisa menestys. SOK:n kotitalousneuvojat Esteri Nieminen, Irma Jokimäki, Sirkka-Ilona Ruotsalainen, Aila Kaukinen ja Maija-Liisa Leskinen vakuuttivat ammattitaidollaan ja esiintymiskyvyillään. Yhteishyvä luonnehti esitystapaa ”sujuvaksi ja selväpiirteiseksi sanonnaksi, jota pieni leikinlasku sopivasti piristi”.

Traktori kiskoi vaunua juhannuksesta syyskuun alkuun.

Yleisömäärä nousi 75000:een. Kahden kesän kiertueet ulottuivat maantieteellisesti Lohjalta Kemijärvelle.

Kotitalousvaunu ei ollut pelkkä kiertävä tietoisku. Maatalousnäyttelyiden kylkeen ilmestyviin meluisiin tivoleihin ja markkinakojuihin verrattuna kotitalousvaunu oli säädyllinen ja suositeltava ohjelmanumero, johon ei liittynyt mitään arveluttavaa. Vaunu oli virkistävä tuulahdus kaupungista ja modernista elämästä, viehättävästä kotielämästä ja sen ajanmukaisesta hengettärestä. Se oli kuin mukaansatempaava näytelmä, jota voi katsoa yhdessä naapurien ja tuttavien kanssa. Puheenaihetta riitti pitkäksi aikaa.

Myös nuoriso oli tärkeä kohderyhmä. Seuraavina vuosikymmeninä nuorten taloustaidot kytkeytyivät kaupungistumiseen ja perheenäitien työssäkäyntiin. Peruskouluissa alettiin tarjota kaikille oppilaille kotitalousopetusta eli ”köksää” eli ”kotsaa”, monien lempiainetta.

”Vaunu oli virkistävä tuulahdus kaupungista ja modernista elämästä.”

Vuonna 1965 aloittanut Tänään kotona -ohjelma oli eräänlainen televisiovastaanottimiin siirretty joka kotiin karauttava kotitalousvaunu. Yhtä lailla television nykyiset ruoanlaitto-ohjelmat jatkavat kotitalousvaunujen viihdyttävän tiedon perinnettä.

1950-luvulla vaunun lavalla oli nähtävillä haave ihanteellisesta naisesta, nykyaikaisesta perheenäidistä. Kenties vaikutelma on verrattavissa 2020-luvun koti-elämää käsitteleviin blogeihin ja sosiaalisen median sisällöntuottajiin, jotka julkaisevat vinkkejä parempaan arkeen ja terveellisempään elämään.

LÄHTEET: Timo Herranen: Yhdessä eteenpäin. SOK sata vuotta. Edita 2004; Makeisjuna maantiellä. Mainoselokuva, SOK 1953; Iris Olavinen: Osuuskaupallista valistusta perheenemännille. Talous- ja sosiaalihistorian pro gradu, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta 2013; Oma väki 1953; Suomalaisen arjen historia. Modernin Suomen synty. Weilin+Göös 2007; Suomen Kuvalehti 31.3.1951; Yhteishyvä 1.7.1953, 15.7.1953, 12.8.1953, 16.9.1953, 23.6.1954, 18.8.1954, 6/2012.

Makeisvaunun matkassa

Ennen kotitalousvaunua samalla lavetilla kulki aivan toisenlainen lasti. Makeisvaunu oli SOK:n kesäjippo 1950-luvun alussa. Alkunsa se sai Pelastakaa lapset ry:n Lasten messuilla, jotka järjestettiin Helsingin Messuhallissa keväällä 1951.
Suuret ikäluokat olivat syntyneet. Kehittyi uudenlaista kysyntää lastenkulttuurille ja -tapahtumille.
Lasten messuilla kohderyhmää riemastuttivat jäätelöbaarin, tivolin, ilmapallojakelun ja saippuakuplien lisäksi yleisön joukossa liikkuvat satuhahmot. Omat osastot löytyivät esimerkiksi leikkikaluille, kirjallisuudelle, vaatteille ja makeisille.
Vuonna 1951 elettiin pula-aikaa ja makeanhimo oli kova. Makeiset edustivat jotakin tavattoman ylellistä lapsille, joiden ensikokemus imelästä oli ollut tippa sakariinia, juurikassiirappia tai puolukkahilloa.
Sota oli lopettanut makeistuotannon Vaajakoskella vuonna 1943. Kun se jatkui, ensimmäinen makea tuote oli porkkanamarmeladi. Syksystä 1945 lähtien karamelleja oli taas säännöstellysti saatavilla. Erityisesti suklaa ja lakritsi olivat haluttuja.
SOK rakennutti Lasten messuille junaa muistuttavan näyttelyosaston, ”Vaajakosken makeisjunan”. Sen suurin viehätys oli leikissä: lippukassalta sai matkaliput, jotka ”konduktööri” leimasi. Sitten sai kiivetä junan kyytiin ja käyttää kimeää veturinpilliä.
Messuilla syntyi idea. Entäpä jos makeisjuna nostetaankin lavetille kuorma-auton korin päälle ja valjastetaan traktori vetämään sitä? Kesällä 1952 olympiarenkaita kantava makeisvaunu teki kiertueen ympäri Suomea. Junassa oli musiikkia soittava ”äänikone”. Lapset ihastuivat karkkisateeseen aivan kuten nykyäänkin penkinpainajaisajoja seuratessa. Peräti 115000 lasta pääsi tutustumaan junaan ja sai lahjaksi makeisia ja mukavia muistoja.