Maitobaarista sai näyttäviä jäätelöannoksia, ruokabaarista saattoi tilata kokonaisen keitetyn kanan – tällaista oli kahvi- ja ruokabaarien kultakausi

Osuuskauppojen yhteydessä oli usein kahvibaari. Sen vitriinissä oli valittavana voileipiä, pullaa ja pastilleja. Tiskin takaa tarjoilijatar tai emäntä annosteli ja ojensi kahvia, limonadia tai jäätelöä. Eri puolilla Suomea Korona- ja Katriina-baarien nimet tulivat SOK:n samannimisistä kahvimerkeistä.

Osuusmeijerit perustivat maitobaareja, joissa tarjoiltiin näyttäviä jäätelöannoksia.

Myös ruokabaareille oli suuri sosiaalinen tilaus. Anniskelupolitiikan ja kovan hintatason takia 1960-luvun alussa pienituloiselle työväestölle, nuorisolle ja maaseudun asukkaille ei ollut ”ravintoloiksi” kutsuttuja ruokapaikkoja.

Vuonna 1960 SOK:n osuuskaupoilla oli satakunta baaria ja uusia avattiin vilkasta tahtia. Niissä lämpimän ruoan myynnin osuus kasvoi vuosi vuodelta, joten baareista muodostui huokeita kansanravintoloita jo kauan ennen pizzerioita ja hampurilaispaikkoja.

Korona-baarista saattoi tilata kotiin kokonaisia paistettuja tai keitettyjä kanoja.

Baareissa emännät valmistivat asiakkaiden mieliruokia. Kauppakunta Tuotannon Korona-baarissa Tampereella listalla oli aina vaihtuva ”Päivänpala”, joka saattoi olla esimerkiksi ”arkipihvi teemakkarasta perunamuhennoksen ja keitetyn punajuuren kera”. Lämpimien voileipien suosituin oli ”Baarin herkku”: currymaustettua kanaa, ananasta, luumua ja omenaa huntunaan kuuma tomaattikastike. Korona-baarista saattoi tilata kotiin kokonaisia paistettuja tai keitettyjä kanoja, porsaanselkää sekä tanskalaista voileipäkakkua.

Kesäkuussa 1963 Helsingin Lasipalatsiin avattiin HOK:n Snack-baari. Siellä tarjottiin hotdogeja, hampurilaisia ja täytettyjä sämpylöitä. Maksalaatikon ja kaalikääryleiden tapaiset perinteiset lounasannokset tuotiin keskuskeittiöstä valmiiksi muovikääreen alle pahvilautasille pakastettuina ja nostettiin infrapunauuniin. Annokset syötiin nopeasti korkean tiskin ääressä baarijakkaroilla tai seisten. Teatterista ja elokuvista palaavia palveltiin aina kello 23.30 saakka.

Baareissa ei siis välttämättä istuskeltu, vaan kaupunkien keskustoissa niiden valttina oli ripeys ja asiakaskunnan nopea vaihtuvuus. Sen sijaan lähiöissä ja pienissä taajamissa niissä tohti viettää aikaa.

Monista kahvibaareista muodostui 1950-luvulla eräänlaisia nuorisotiloja, sillä anniskelun puuttuessa alaikäisetkin saivat viettää niissä aikaansa. Koululaiset ja työssäkäyvät nuoret tapasivat siis päivän päätteeksi ”paarissa”.

Suurten ikäluokkien nuorisokulttuurit ja -liikkeet edellyttivät kokoontumistiloja, sillä sukupolvikapina tarvitsi katon päänsä päälle. Baarissa pojat saattoivat istua uhmakkaasti pipot päässä, savukkeet käryten ja nahkarotsit niskassa. Tytötkin saattoivat tupakoida ja jauhaa purukumia. Nurkassa möykkäsivät flipperi ja levyautomaatti.

Vuonna 1969 voimaan tulleen keski-olutlain myötä syntyi ilmiö ”keskiolutbaari”. Sellaiseen ei enää niin vain mentykään naisporukalla lounaalle, lasten kanssa jäätelölle tai luokkatovereiden kanssa limsalle. Osuuskauppa-lehti luonnehti vuonna 1971 keskioluttarjoiluun siirtyneiden baarien muuttuneen ”miesväen turinatuviksi”. Kahvi- ja ruokabaarien kultakausi oli ohi.

Katso ihastuttavan mainos vuodelta 1962 ”HOK-Baarit” Finna.fi:ssä. Mainoksessa ihmiset istuvat baarissa kahvia ja jäätelöä nauttien.

LÄHTEET: Haka-kerho toimii. Lyhytelokuva, Suomen Filmiteollisuus SF Oy 1960. Nuorisoasiainkeskus – 60 vuotta Stadissa 1948–2008; Saarinen, Pale, ”Haka-kerho esi-Elmuna”. Musiikkia! Harrastajia ja musiikinystäviä Helsingissä. Toim. Jere Jäppinen ja Hilkka Vallisaari. Helsingin kaupunginmuseo 2015; Sillanpää, Merja: Säännöstelty huvi. Suomalainen ravintola 1900-luvulla. SKS 2002; Osuuskauppa-lehti 1946, 1960, 1963, 1971.