Tunnustan: teeskentelin kerran pikaruokalan autoluukulla ottavani puhelintilausta lapseltani, vaikka tosiasiassa ostin aterian itselleni. En vain kestänyt ajatusta siitä, että myyjä olisi ajatellut minun olevan ihminen, joka tilaa ruokaa pikaruokalan autokaistalta sen sijaan, että hauduttaisi karjalanpaistia leivinuunissa.
Haluan näyttää ympäristölleni, että olen aikaani seuraava foodie.
Kuvittelemassani todellisuudessa olen ruokasnobbailija, joka ei voi ohittaa kyssäkaalia ostamatta sitä. Syy: haluan näyttää ympäristölleni, että olen aikaani seuraava foodie, joka suosii epätavallisia ruhonosia ja lähituotettuja kasviksia. (Ja koska luin lehdestä, että kyssäkaalien kysyntä on romahtanut. Se saa minut tuntemaan niitä kohtaan samanlaista myötätuntoa kuin nähdessäni yksisilmäisen nallen, jolla kukaan ei leiki.)
Ruoka on osa identiteettiä
Ruoka on kauan sitten lakannut olemasta pelkkää vatsantäytettä. Nykyisin ruoka ilmentää identiteettiä samoin kuin tuotemerkit tai musiikkimaku. Ostoskärryjen sisällön vilkuilu on yhtä pätevä psykologisen profiloinnin väline kuin musteläikkätesti.
Ostoskärryjen sisällön vilkuilu on yhtä pätevä psykologisen profiloinnin väline kuin musteläikkätesti.
Tässä mielessä olet mitä syöt on todempi väittämä kuin koskaan aikaisemmin. Yksi vilkaisu ostoskärryihin paljastaa ihmisestä yhtä paljon kuin vierailu tämän kotona. Ei siis ole sattumaa, että Instagram-feedit täyttyvät smoothieiden ja raakakakkujen kuvista. Ne viestivät elämäntyylistä, jonka keskiössä ovat terveys, hyvä elämä ja carpe diem -tatuoinnit.
Joidenkin kohdalla ruoka korvaa jopa uskonnon. Siksi jokainen meistä tuntee tyypin, joka ongelmakäyttää kääpäteetä ja imee villiparsaa vakuuttaen, että "ajatuksista tulee näin kirkkaampia" ja "mieli on kevyempi", vaikka tosiasiassa kyse on vain pakkaslukemissa mataavasta verensokerista.
Internetin ruokasodat ovat yksi identiteettikeskustelun ilmentymä. Kun maailma on vaikea, peruna on helppo. Asemoimalla itsensä perunan puolelle tai vastaan yritämme löytää paikkamme yhä rajattomammaksi muuttuvassa maailmassa.
Poistuttuani drive-inistä otin esiin lukemattomilla eettisillä ja ravinto-opillisilla ongelmilla raskautetun purilaisen. Haukkasin purilaista rasvan ja suolakurkkujen aateloidessa elämyksen. Olin aidoimman identiteettini äärellä: nautiskelijan.