Perhe asettui aluksi Riuttarannan vastaanottokeskukseen Vihtiin. Sodan muistot olivat vielä voimakkaina mielessä. Uudenvuodenaattona lapsi pelkäsi ilotulitusraketteja ja luuli niitä pommitusten ääniksi.
Ashraf Halabi kaivaa esiin puhelimensa ja näyttää kuvaa kahdesta iloisesta pikku pojasta. Hatemilla on nyt pikkuveli, Amir.
"Isä, älä sano ’minä’ vaan ’mä’".
”Pojat ovat päiväkodissa ja puhuvat parempaa suomea kuin minä. Hatem neuvoo minua, että ’isä, älä sano ’minä’ vaan ’mä’”, hän nauraa.
Perhe löysi kodin Vihdistä. Päästyään alkuun suomen kielen opiskelussa Ashraf Halabi alkoi elvyttää ammattitaitoaan täydennyskoulutuksin sekä osallistuen Ravintolapäivä-tapahtumiin, joissa hän kokkasi ja opasti suomalaisiakin syyrialaisen keittiön salaisuuksiin.
"Nautin kovasti työstäni täällä."
Sitten alkoi tuntua, että aika oli kypsä seuraavaa askelta varten. Halabi pääsi työhaastatteluun ABC:lle ja on nyt perehtymässä työelämään ravintolan keittiössä.
”Nautin kovasti työstäni täällä. Tiimi on tosi kiva”, hän sanoo.
”On myös tärkeää tehdä töitä suomalaisten kanssa suomeksi, jotta oppii kieltä nopeammin.”
Saudi-Arabiassa Halabi johti seafood-ravintolaa.
”Täällä opin tekemään Suomi-ruokaa. Sitten osaan kaikkea”, hän iloitsee.
Halabin herkku ovat mökillä kalastetut muikut.
Kaloista puheen ollen: Suomessa Halabin erityinen herkku ovat Pekka-ystävän mökillä kalastetut muikut.
”Valmistimme ne suomalaiseen tapaan, mutta lisäsin vähän omia mausteitani. Tuli tosi hyvää!”
Jos kaikki sujuu suunnitellusti, Ashraf Halabilla on myöhemmin mahdollisuus päästä työpaikallaan oppisopimuskoulutukseen.
”Toivon, että työ auttaisi myös saamaan jatkoa määräaikaiseen oleskelulupaan”, hän sanoo.
”Haluaisimme luoda tulevaisuutta täällä.”
