Yhteishyvä

Uuden opiskelijan arkea

YH0324 parempi paikka verkko paakuva 2400x1350

Kun luulee kuolevansa, toiveet loppuelämälle ovat yllättävän pieniä, sanoo syövästä toipunut 32-vuotias Niina

Headhunter soitti keväällä 2021 ja tarjosi töitä. __Niina Tuikka__ oli tuolloin 28-vuotias muotoilujohtaja. Käytännössä hän kuitenkin eli ihan toisenlaista arkea keskellä rintasyöpähoitoja. 

”Laitoin peruukin päähän ja vedin läpi monikierroksisen rekryprosessin. Jälkikäteen en oikein edes muista, mitä haastatteluissa puhuin. Kerroin syövästä vasta juuri ennen kuin otin paikan vastaan.” 

Työt Tuikka aloitti kevennetysti syksyllä 2021. 

Diagnoosi oli tullut vuotta aiemmin. Syksyllä 2020 Tuikan vasemmasta rinnasta löytyi iso patti. Alle 30-vuotiaalla syöpä on harvinainen. Lääkärikin arveli, että tuskin kyse on mistään vakavasta. 

Rintasyöpädiagnoosia oli vaikea käsittää. 

”Olin niin shokissa, etten tuntenut oikein mitään. Muistan, että pyysin lääkäriä lähettämään laskun käynnistä, sillä en enää muistanut pankkikorttini koodia.” 

Tuikan mieleen on jäänyt, miten hellästi sairaanhoitaja silitti hänen kättään. 

”Kun soitin uutiset äidille, hän vain huusi. Siinä kuului kauhu, epätoivo ja epäusko. En ole koskaan kuullut hänestä lähtevän sellaista ääntä.” 

Aluksi Tuikka sai pahimpia mahdollisia uutisia. Kasvain oli massiivinen ja aggressiivinen. Varjoainekuvauksesta näkyi, että syöpäsolut olivat levinneet ympäri kehoa, eikä ennuste ollut hyvä. 

Tuikka ehti suunnitella omat hautajaisensa. Puolisonsa kanssa hän listasi asiat, joihin pari käyttäisi viimeiset hetkensä. 

”Halusin vain mennä mökille ja hengata koiran kanssa. Jos luulee kuolevansa, siinä hetkessä elämän toiveet ja tavoitteet eivät olekaan enää niin mahtipontisia.” 

Levinneisyystutkimus oli kuitenkin mennyt pieleen. Kuolemanpelon tilalle tuli käsittämätön helpotus siitä, että syöpä voitaisiinkin ehkä parantaa. Lääkärit sanoivat, että Tuikkaan käytettäisiin kaikki ”tykit”, mitä syöpää vastaan on olemassa. 

”Kuolemantuomion peruuntumisen jälkeen kesti silti pari vuotta ennen kuin pystyin uskomaan, että voin toipua.” 

Syövän sairastamisesta tulee helposti kokopäivätyö. Tarvittiin vain yksi puhelinsoitto pomolle, ja yrityksen johtoryhmään kuulunut Tuikka jäi pois töistä noin vuodeksi. 

Sairaalassa saattoi kulua kahdeksan tuntia päivässä. Oli hoitojen valmistelut, erilaiset perinnöllisyystutkimukset, sairaan rinnan ja kainalon leikkaus, haavahoidot, rinnan rekonstruktio, kemoterapia, sädehoidot, vasta-ainehoidot, hormonihoidot, terapia, fysioterapia, toisen rinnan poisto ja rekonstruktio. Intensiivisin hoito kesti vajaan vuoden. 

”Syöpä on siitä outo, että sen saava voi tuntea olonsa terveeksi, mutta kun hoidot alkavat, tulee todella kipeäksi. Sairastamisessa tasapainoillaan sen välillä, mikä tappaa syövän, mikä koko ihmisen.” 

Oli vaikea tottua siihen, ettei arki enää ollut omissa käsissä. Sairaudelle oli pakko antautua. Eräs hoitaja neuvoi Tuikkaa annostelemaan huolehtimista ja keskittymään elämään hoitojakso kerrallaan. 

”Väsyneimpinä hetkinä ajattelin, että minun täytyy jaksaa vain kävellä sairaalan ovesta sisään, ja muut hoitavat loput.” 

Tuikka on kahden koululaisen bonusäiti. Pahimman pahoinvoinnin ajat Tuikka vietti vanhemmillaan, sillä hän ei halunnut kuormittaa puolisoaan, jolla oli jo lapset ja koti hoidettavanaan. 

Vanhempien luona äiti petasi sänkyyn Tuikan lapsuuden suosikkilakanat ja tarjoili kurkkua ja vesimelonia kristalliastioista. 

Syöpä täyttää arjen 

Syöpä koskettaa suoraan tai välillisesti valtavaa joukkoa suomalaisia. Jokainen tapaus on ainutlaatuinen, eikä oikeaa tapaa sairastaa ole olemassa. 

Niina Tuikan mielestä puhe syövästä ”taisteluna” tulisi lopettaa. 

”Syöpä ei ole taistelu, jonka ihminen joko voittaa tai häviää. Sellainen puhe on todella alhaista”, hän sanoo. 

”Jos jotkut siinä taistelevat, niin syöpä ja lääketiede. Ihminen vain kulkee mukana. Onko syöpään kuoleva muka hävinnyt luuseri? Joillain vain on paska tuuri.” 

Nuori syövän kokenut muistuttaa muita elämän arvaamattomuudesta. Tuikkaa rasitti kaikki se sääli ja hyvää tarkoittava ”lässytys”, jota hän sai osakseen. Se ravisteli itsenäisen ja pystyvän naisen koko minuutta.

> ”Yksi kipeimmistä asioista syövässä oli, että menetin monta ystävää.” 

”Minut alettiin nähdä vain syövän kautta. En ole mikään syöpä-Niina, vaan haluan, että minua kohdellaan samana fiksuna, elämäniloisena ja pystyvänä tyyppinä kuin ennenkin.” 

Syöpään sairastunut ei hyödy voivottelusta vaan myötätunnosta – usein myös konkreettisesta avusta kukkalähetysten sijaan. 

”Yksi kipeimmistä asioista syövässä oli, että menetin monta ystävää. Asia oli heille ilmeisesti liian rankka, ja he halusivat sulkea syövän myötä myös minut pois elämästään.” 

Jotkut eivät enää uskaltaneet vitsailla Tuikan kuullen ja paheksuivat hänen mustaa huumoriaan. 

”Se oli kuitenkin minun syöpäni, ja päätän itse, miten siitä puhun. Jos ei tiedä, mitä sairastuneelle voi sanoa, siitä kannattaa kysyä suoraan.” 

Tuikalle oli erityisen tärkeää, että puoliso suhtautui häneen ihan kuten ennenkin. 

”Mies ei koskaan kohdellut minua sairaana parkana, vaan sai minut tuntemaan oloni ihanaksi myös silloin, kun minusta ei siltä tuntunut.” 

Lähimpien ystävien ja perheen kanssa yhteys vain tiivistyi.  

Voivottelu ei auta 

Intensiivisten hoitojen loputtua kolme vuotta sitten Tuikka alkoi hiljalleen raivata elämästään syövästä muistuttavia asioita. Hän esimerkiksi myi kaikki hoitojen aikana käyttämänsä vaatteet. 

Kaikkea ei kuitenkaan voi sulkea pois. Kysymystä biologisten lasten hankkimisesta Tuikka on joutunut pohtimaan paljon. Nyt on kuitenkin hyvä näin. 

”En kuitenkaan ajattele sitä, mitä kaikkea olen menettänyt, vaan sitä, että olen elossa. Kuolemanpelon jälkeen ei jaksa surra hiusten ja rintojen menetystä. Olin valmis antamaan pakaratkin, jos vain saisin elää.” 

Syöpä muistuttaa itsestään vielä erilaisilla tuntemuksilla, ja kontrollikäynnit ja hormonihoidot jatkuvat. 

Pääosin Tuikka voi kuitenkin oikein hyvin, jaksaa liikkua ja nauttii taas täysillä työstään. Hänestä on yhä häkellyttävää, että uudet rinnat rakennettiin omasta selkälihaksesta. 

Hiljattain Tuikka perusti kokeneiden tekoälyasiantuntijoiden kanssa Renessai-nimisen tekoälyn strategiseen hyödyntämiseen perehtyneen yrityksen. Sairastuminen antoi rohkeutta hypätä uuteen, vaikka Suomen taloudella meneekin huonosti. 

”Olen selvinnyt syövästä. Mikä yrityksen perustamisessa voisi mennä pahemmin pieleen?” 

Elämä jatkuu 

### Roosa nauha tukee syöpätutkimusta

- Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä tuetaan kotimaista syöpätutkimusta. S-ryhmä on yksi keräyksen pääkumppaneista.
- Tänä vuonna teemana ovat keuhkosyövät ja kampanjan slogan on Anna toivon elää.
- Tämän vuoden Roosa nauhan on suunnitellut Vesterinen yhtyeineen.
- Roosa nauhoja myyvät Prismat, S-marketit, Salet, Alepat, Food Market Herkku, ABC:t, Sokokset ja Emotionit.
- Kampanja on käynnissä 19.9.–30.11.2024. Roosa nauha -päivää vietetään 4.10.

Lue myös

Nainen nojaa kaiteeseen kadulla New Yorkissa.

YH kirjeenvaihtaja NewYork verkko paakuva 2400x1350

Tinder-treffit muuttivat Mari Karppisen elämän

Lue lisää

YH0324 bonustarina verkko paakuva 2400x1350

Raija maksaa bonuksilla Lapin-matkojen eväät – ”Sehän on niin kuin ilmaista”

Poikaystävän kuplavolkkari, nuori lempi ja suuntana yötön yö. Siitä on nyt yli 50 vuotta, kun hyvinkääläinen __Raija Tuominen__ ensimmäistä kertaa teki rakkaansa kanssa automatkan Lappiin, ihan Utsjoelle saakka.

Vuosikymmenten aikana samoja teitä on ajeltu kymmeniä kertoja. Jossain vaiheessa elämänpolkua takapenkillä matkusti pariskunnan poika. Nykyään Tuomiset ovat eläkkeellä ja käyvät pohjoisessa useita kertoja vuodessa: kalareissuilla Savukoskella, patikoimassa Kuusamon suunnalla.

Rakkaisiin maisemiin pääseminen useita kertoja vuodessa vaatii tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Mutta jokin taika siinä on, matkassa tien päällä rakkaiden kanssa.

## Automatkojen ruoat bonuksilla

Jo vuosia ajoreitti Hyvinkäältä pohjoiseen on kulkenut ABC-asemien kautta.

”Sieltä saa oikeaa ruokaa, ei mitään höttömättöä. On salaattipöytä ja kaikki.”

Matkojen aikana tarvittavat ruoat ja kahvitauot Tuomiset maksavat S-Etukortilla kertyneillä bonuksilla.

”Sehän on niin kuin ilmaista!”

Tuominen ei ole seurannut tarkasti, paljonko kahden hengen talouteen kertyy kuukausittain bonuksia. Mutta mukavasti niillä makselee odotettujen Lapin-matkojen ruoat.

## Rakas perinne

Useimmiten reilun viikon mittaiset reissut tehdään kesäkuun alun ja syyskuun lopun välillä. Siihen mahtuu monenlaista säätä ja väriä: yöttömän yön auringosta alkusyksyn ruskaloistoon.

Kuusamon suuntaan pariskunta lähtee lähinnä patikoimaan, toisinaan Oulangalle, välillä Korouomaan.

”Siellä on niin huikeat maisemat. On ihanaa patikoida ja ihan vaan juoda porokahvia.”

Tuomisen pariskunta on käynyt kalassa Savukosken Nuortti- ja Tulppiojoella vuodesta 1986. Kalapaikoista on tullut rakkaita. Vuonna 2001 Tuomiset perustivat kalaseura Nuortin Elinkautiset ry:n.

”Nimi juontaa siitä, että me, jotka olemme kerran Nuortille tulleet kalaan, niin meiltä ei lähde Nuorttijoki ikinä pois sydämestä.”

Raija Tuominen kertoo kalaseuran jäsenten rakastavan alueen luontoa ja haluavan suojella sitä. Tummia pilviä taivaalle on kuitenkin kerännyt alueelle suunniteltu kaivos ja sen vaikutukset luontoon ja kalavesiin.

## Tekemisestä saa virtaa

Vaikka kalastaminen onkin lähellä sydäntä, itse Tuominen ei ehdi perhojaan sitomaan. Päivät täyttyvät posliininmaalauksesta, neulomisesta, pajutöistä ja laulamisesta.

Kun ääneen ihmettelee eläkeläispariskunnan aktiivista arkea, Raija Tuominen nauraa hersyvästi.

”Ei pysy virta, jos ei liiku.”

### Kerää Bonusta!

Bonus kertyy koko perheen ostoista yli 2000 S-ryhmän toimipaikasta ja bonuskumppaneilta. Bonustaulukko kertoo, kuinka paljon saat Bonusta. Täyden viiden prosentin Bonuksen saat 900 euron kuukausiostoilla.
Bonukset maksetaan S-Pankin tilillesi Tilipäivänä eli joka kuun 10. päivänä.

Bonusta jaettiin 529 miljoonaa euroa vuonna 2023, eli asiakasomistajat saivat Bonusta omalle tililleen keskimäärin 205 euroa.

Lue lisää: [s-kanava.fi](https://www.s-kanava.fi/)

Haluatko osallistua juttusarjaan?

YH paaakirjoitus verkko paakuva 2400x13501

Vastuullisen kuluttamisen ei tarvitse tarkoittaa uhrauksia tai kieltäytymistä

Olemme huomaamattamme tehneet vastuullisuudesta asian, joka merkitsee monelle uhrauksia tai kieltäytymistä. Usein kuitenkin riittää, että tuntee omat kulutustottumuksensa ja niiden vaikutukset. Omat valinnat täytyy toki sovittaa siihen, mihin itsellä on varaa.

Vastuulliset valinnat voivat olla edullisiakin. Jos et osta muovikasseja aina kaupassa käydessäsi, säästät rahaakin, mutta etenkin ympäristöä. S-ryhmän ruokakaupoissa tarjotaan edullisia kasviksia sesongin mukaan ja Yhteishyvän kanavissa niille hyviä ja simppeleitä reseptejä.

Haluamme auttaa sinua tekemään arjessa pieneltä tuntuvia mutta merkittäviä fiksauksia kulutustottumuksiisi.

Jutussamme kotkalainen kotitalousopettaja __Emilia Mahlio__ kertoo perheensä valinnoista osuvalla tavalla: ”Haluan, että asiat hoituvat mahdollisimman vähällä vaivalla.” Näin ajattelen itsekin – mitä vähemmän stressiä oman elämäntavan parantaminen vaatii, sitä nopeammin siitä tulee arkea. 

Käytän apunani S-mobiilista löytyviä laskureita, jotka kertovat faktoja juuri minun valinnoistani. Nyt tiedän, että perheeni hiilijalanjälkeä kasvattavat etenkin maitotuotteet. Maitopohjaisista jugurteista, juustoista ja jäätelöstä en ole vielä edes yrittänyt luopua. Ja vasta laskurin avulla tajusin pari vuotta sitten, että ostimme vuosittain yli viidelläkympillä erilaisia ostoskasseja! Summasta lähes puolet kului harmaisiin Prisman muovikasseihin.

Yhdessä etenemme oikeaan suuntaan. S-ryhmän kauppojen myymästä ruoasta 60 prosenttia on jo kasvipohjaista. Vuonna 2030 tavoite on 65 prosentissa. 

Vastuullisuus ei tarkoita vain vastuuta ilmastosta ja ympäristöstä. Meille osuuskauppanasi tärkeää on myös sosiaalinen vastuu. Investoimme koko Suomeen, luomme työpaikkoja ja tuemme yhteensä miljoonilla euroilla lasten ja nuoren harrastustoimintaa. Yli satavuotias osuuskauppa on luonnostaan vastuullinen, ja tärkein työmme on tehdä joka päivä yhteistä hyvää teitä asiakasomistajiamme varten.

__Päivi Anttikoski__ on SOK:n mediajohtaja, jonka kasvisruokakokkailut eivät koskaan näytä samalta kuin muiden IG-kuvissa.

YH0324 muistatko taman verkko paakuva 2400x1350

 Kouluvuosi alkuun kasarityyliin – ostoslistalle tennissukat, tarralenkkarit ja farkkuliivi

80-luvulla yksi sonnustautui farkkuliiviin, toinen mummun kutomaan slipoveriin. Neuleet olivat usein kotikutoisia, ja huomattava osa tytöistä harrasti kutomista. Yhteishyvässä oli ympäri vuoden ohjeita neulevaatteisiin sekä näyttäviä mainoksia muodikkaista langoista ja niistä syntyvistä luomuksista.

Muotitietoinen teini saattoi pukeutua pikeepaitaan, porkkanamallisiin farkkuihin sekä purjehduskenkiin eli purkkareihin. Värimaailmassa oli pastelleja ja sähkönsinistä, mutta ennen kaikkea murrettuja sävyjä. 

Liikuntatunteja silmällä pitäen elokuun tarjouksissa oli tytöille voimisteluasuja ja pojille ”jogging-pukuja” sekä kaikille oppilaille hikinauhoja, tennissukkia ja tarralenkkareita. Jumppapukujen kanssa tytöt pukivat ruttuiset säärystimet, jotka olivat saaneet vaikutetta uudesta trendilajista aerobicistä.

Talvisin yläasteikäisetkin käyttivät ihan oikeita talvijalkineita, joista monet oli valmistettu kotimaassa. 


Trendilaji aerobic näkyi sisäliikuntatunneilla

Entä miltä näytti luokkahuone 1980-luvun alussa? Vanhat puupulpetit oli monissa kouluissa korvattu uudenaikaisilla kirjoituspöydillä ja tuoleilla. Liitutaulu oli edelleen keskeinen työväline, mutta sen lisäksi opettaja saattoi käyttää piirtoheitintä ja kalvoja sekä diaprojektoria. 

Joskus luokkaan tuotiin televisiovastaanotin pyörillä varustetulla korkealla telineellä, ja sitten katseltiin yhdessä Koulu-TV:tä. Joissakin kouluissa oli kielistudio tai peräti ATK-luokka.

Yhteishyvän elokuun numeroissa oli aina tarjouksia koulutarvikkeista. Kontaktimuovi, vihot, kirjoitusalusta sekä julisteiden kiinnittämiseen tarvittava sinitarra olivat must. Penaalit olivat muovikoteloita, joissa oli paljon lokeroita. Sanakirjat ja tietosanakirjat antoivat koululaiselle ”nopean, pätevän vastauksen vaivattomasti yhdestä ja samasta kirjasta”.

Ala-asteikäiset käyttivät reppuja, yläasteikäiset olkalaukkuja ja putkikasseja, jotkut lukiolaiset salkkua. Herätyskellojen valikoima oli laajimmillaan. Rannekelloja myytiin kahta mallia: poikien kellossa oli päivyri, herätys ja ajanotto, tyttöjen mallissa vain muotivärit.


Herätyskelloja ja piirtoheittimiä

Kouluruokalassa tarjottiin esimerkiksi kanaviillokkia, maksakastiketta tai kesäkeittoa.

Koulupäivän jälkeen kotosalla kipaistiin jääkaapille. Siellä odotti välipalana 1980-luvun uutuus eli einespizza. Vuonna 1985 mikroaaltouunien myynti kaksinkertaistui, ja yhä useampi pikku koululainen opetteli käyttämään laitetta.

Tai ehkä hän sittenkin valmisti itselleen juustovoileivän – Oltermanni-juusto ilmestyi kauppoihin vuonna 1981.

Kotiläksyjen välttelyyn sopi vaikkapa uuteen Donkey Kong -peliin syventyminen tai musiikin kuuntelu kasettimankkarista tai peräti korvalappustereoista.

Videonauhureita alkoi ilmestyä joihinkin koteihin. TV-ohjelmatarjonta alkoi arkisin iltakuudelta. Esimerkiksi elokuun 15. päivänä 1984 teini avasi vastaanottimen vasta kello 18.30, kun tuore dokumentti Yö-yhtyeestä alkoi.  

*Lähteet: Helsingin Sanomat 15.8.1984; Yhteishyvä 1980–1985.*

*Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen.*


Uuden opiskelijan arkea

Lisää aiheesta

Uusimmat