Ylioppilaslakissa oleva kokardi eli Apollon lyyra on suomalaisen ylioppilaslakin erikoispiirre.
Anton Fredrikson perusti Jyväskylään kravatti- ja rusettitehtaan vuonna 1887. Menestyksen myötä tukkukauppias laajensi tehtaan tuotannon myös lakkeihin. Sittemmin yritys valmisti hansikkaita ja damaskeja. Fredriksonin hattutehtaalta on toimitettu historian saatossa talvi- ja kesäpäähineitä myös eri armeijoille.
Viitasaaren tehtaalla valmistuu parikymmentätuhatta lakkia vuodessa. Ylioppilaslakkien ohella valmistetaan ammattilaislakkeja; noin joka kymmenes lakki lasketaan tuoreen merkonomin, lähihoitajan tai vaikkapa datanomin kutreille. Myös kaksoistutkinnon suorittajalle on oma lakkinsa.
Fredrikson valmistaa myös täysin vegaanista ylioppilaslakkia. Joskus tarvitaan kadonneen lakin tilalle uusi. Silloin valinta on usein Wanhalakki, jonka sametti on elämää nähneen kermanvaaleaa.
Fredrikson valmistaa myös täysin vegaanista ylioppilaslakkia.
Myös lakin sisus viestii. Eniten myydyssä Oiva-ylioppilaslakissa vuori on tutun sinivalkoinen. Saatavilla on eri sisävuoria, jotka kertovat lakin käyttäjän kotiseudusta – niinpä satakuntalaisen lakin vuori on sinikeltainen, kun taas eteläsuomalaisen lakin sisus hehkuu oranssia ja valkoista.
Sametti ja vuorikangas leikataan MASI Jeansin tehtaalla Virossa. Keski-Suomessa leikatut päälli- ja vuorikappaleet jaotellaan koon mukaan. Tarvitaan 12 eri työvaihetta, ennen kuin sametti on saatu yhdistettyä nahkaiseen tai nahkamassaiseen lippaan, kuminauhaan, vuorikankaaseen, remmiin ja lyyraan – ja lakki on valmis paketoitavaksi.
Materiaalit pyritään hankkimaan niin läheltä kuin mahdollista. Lakkien kullatut lyyrat sekä nahkamassasta valmistetut lipat hankitaan Saksasta. 14 karaatin kullan lyyrat tulevat kotimaisen Kultakeskuksen kautta. Lakkeihin käytetään italialaista samettia. Yhteen ylioppilaslakkiin kuluu 12 senttiä samettia. Samettia kuluu vuosittain 50 pakkaa.
Uusimmat jutut sähköpostiisi
