Mari Karppisen lapsi halusi muuttaa Suomeen – Syy oli yllättävä

Kun olimme lähdössä New Yorkista Pohjois-Suomen mummuloihin joululomalle, 3-vuotias tyttäreni Alma hyppi innoissaan hereillä jo aamuseitsemältä.

Hän pakkasi matkalaukun täyteen pehmoleluja, nosti kyytiin myös Liia-vauvan ja kysyi viiden minuutin välein, koska lähdetään.

Almalle oli alkamassa seikkailu. Meille vanhemmille se oli lähinnä logistinen painajainen.

Lapset tarvitsivat Atlantin ylittämiseen järjettömän määrän tavaraa: autonistuimet, vaihtovaatteet, vaipat, vauvanruoat ja ne pehmolelut, joita ei missään nimessä voinut jättää. Tietenkin pakkaaminen oli jäänyt liian myöhään.

Jo taksissa matkalla lentokentälle Alma kysyi, milloin mummula näkyy. Yritin selittää, että ensin odotellaan kentällä, sitten lennetään kahdeksan tuntia Helsinkiin ja lopuksi vielä Ouluun.

Selitys ei tehonnut. Alma painoi nenän ikkunaan ja etsi mummulaa.

Helsingissä jatkolentomme hajosi, Alma oksensi ja matkalaukut päättivät jäädä omille teilleen. Olin jo valmis kääntymään takaisin, mutta sitten pääsimme perille.

Mummulassa kaikki tuntui heti matkan arvoiselta. Alma juoksi mummua ja pappaa vastaan ja halasi heitä pitkään.

Oli piparkakkuja, joulupukki ja serkut. Alma ja serkut juoksivat ympäri taloa, ja Alma ilmoitti muuttavansa mummulaan. Yritin selittää, etteivät serkut asu mummulassa, ja mummunkin pitää palata pian töihin.

Lähtöpäivänä Almaa itketti. Hän ei olisi millään halunnut kotiin. Kun astuimme JFK:lta ulos taksijonoon, Alma peitti melun vuoksi korvansa. Taksissa matkalla kotiin Alma sanoi Suomen olevan kaunis, New Yorkin vain “normaali”.

Suomen ikävöinti ei jäänyt siihen. Brooklynin kotikatumme suuria jouluvaloja ihaillessani, Alma tokaisi: "Oulussa on isommat valot. Oulu on New Yorkia isompi!"

Kun Alma yritti löytää mummulaa metrokartasta, aloin miettiä, että ehkä Alma oikeasti halusi asua mummulassa.

Kysyin Almalta mitä Alma ikävöi mummulasta eniten, mummun lisäksi. Alma mietti hetken ja vastasi: "Sitä, että sinä et tee mommyn kanssa töitä."

Se vastaus pysäytti. Ei joululahjat, herkut tai edes serkut, vaan se, että olimme kaikki lomalla samaan aikaan. Kukaan ei ollut menossa mihinkään eikä kiire tullut väliin. Mummula ei ollut hänelle vain paikka vaan tunne.