Kasviopas: orvokit

Monivuotiset orvokit ovat runsas perennasuku. Lajien pääväri on sininen, mutta jokainen löytää varmasti risteymistä ja lajikkeista mieleisensä värin. Orvokit viihtyvät parhaiten alueilla, jotka jäävät kesällä osittain siimekseen. Sopiva paikka löytyy vaikkapa omenapuun lempeästä varjosta.

• Orvokit lakastuvat herkästi auringon paahteessa, joten ne tulee istuttaa ainakin osittain varjoisalle paikalle.
• Kasvualustan tulee olla tuore ja multava.
• Orvoki tarvitsee 20 senttiä syvän kasvualustan.
• Talvehtiminen varmistetaan sijoittamalla orvokit kohopenkkiin tai loivaan rinteeseen, mistä liika vesi valuu pois.

Sarviorvokki (Viola cornuta) ja sen risteymät ovat suosituimpia monivuotisia orvokkeja, mikä johtuu niiden isoista, monissa väreissä ilahduttavista kukista. Lisäksi kukinta kestää Etelä-Suomessa lyhyitä taukoja lukuun ottamatta toukokuun puolivälistä pitkälle syksyyn.

Seuraavien orvokkien kukat ovat pienempiä, mutta lajit ovat vähemmän vaativia kasvupaikan suhteen ja pitkäikäisempiä kuin sarviorvokit. Ne kukkivat keväällä tai alkukesällä. Hyvin kestävä altainorvokki (Viola altaica) muistuttaa eniten sarviorvokkia kookkaine sinisine kukkineen. Myös perinnekasveihin luettava tummansiniteriöinen, mutta pienikukkainen tuoksuorvokki (Viola odorata) on niin sitkeä, että sitä tavataan viljelykarkulaisena.

Perhosorvokki (Viola sororia) ja purppuraorvokki (Viola labradorica) talvehtivat kohtalaisesti sarviorvokin tavoin. Perhosorvokin lajikkeisiin luetaan muun muassa valkokukkainen Albiflora. Purppuraorvokki on saanut nimensä tumman violetinpunaisista lehdistään. Sen pikkuruiset kukat ovat lähes tuoksuttomat ja sinivioletit.