Yhteishyvä

Kahdeksan helppoa huivisolmua

YH0324 muistatko taman verkko paakuva 2400x1350

 Kouluvuosi alkuun kasarityyliin – ostoslistalle tennissukat, tarralenkkarit ja farkkuliivi

80-luvulla yksi sonnustautui farkkuliiviin, toinen mummun kutomaan slipoveriin. Neuleet olivat usein kotikutoisia, ja huomattava osa tytöistä harrasti kutomista. Yhteishyvässä oli ympäri vuoden ohjeita neulevaatteisiin sekä näyttäviä mainoksia muodikkaista langoista ja niistä syntyvistä luomuksista.

Muotitietoinen teini saattoi pukeutua pikeepaitaan, porkkanamallisiin farkkuihin sekä purjehduskenkiin eli purkkareihin. Värimaailmassa oli pastelleja ja sähkönsinistä, mutta ennen kaikkea murrettuja sävyjä. 

Liikuntatunteja silmällä pitäen elokuun tarjouksissa oli tytöille voimisteluasuja ja pojille ”jogging-pukuja” sekä kaikille oppilaille hikinauhoja, tennissukkia ja tarralenkkareita. Jumppapukujen kanssa tytöt pukivat ruttuiset säärystimet, jotka olivat saaneet vaikutetta uudesta trendilajista aerobicistä.

Talvisin yläasteikäisetkin käyttivät ihan oikeita talvijalkineita, joista monet oli valmistettu kotimaassa. 


Trendilaji aerobic näkyi sisäliikuntatunneilla

Entä miltä näytti luokkahuone 1980-luvun alussa? Vanhat puupulpetit oli monissa kouluissa korvattu uudenaikaisilla kirjoituspöydillä ja tuoleilla. Liitutaulu oli edelleen keskeinen työväline, mutta sen lisäksi opettaja saattoi käyttää piirtoheitintä ja kalvoja sekä diaprojektoria. 

Joskus luokkaan tuotiin televisiovastaanotin pyörillä varustetulla korkealla telineellä, ja sitten katseltiin yhdessä Koulu-TV:tä. Joissakin kouluissa oli kielistudio tai peräti ATK-luokka.

Yhteishyvän elokuun numeroissa oli aina tarjouksia koulutarvikkeista. Kontaktimuovi, vihot, kirjoitusalusta sekä julisteiden kiinnittämiseen tarvittava sinitarra olivat must. Penaalit olivat muovikoteloita, joissa oli paljon lokeroita. Sanakirjat ja tietosanakirjat antoivat koululaiselle ”nopean, pätevän vastauksen vaivattomasti yhdestä ja samasta kirjasta”.

Ala-asteikäiset käyttivät reppuja, yläasteikäiset olkalaukkuja ja putkikasseja, jotkut lukiolaiset salkkua. Herätyskellojen valikoima oli laajimmillaan. Rannekelloja myytiin kahta mallia: poikien kellossa oli päivyri, herätys ja ajanotto, tyttöjen mallissa vain muotivärit.


Herätyskelloja ja piirtoheittimiä

Kouluruokalassa tarjottiin esimerkiksi kanaviillokkia, maksakastiketta tai kesäkeittoa.

Koulupäivän jälkeen kotosalla kipaistiin jääkaapille. Siellä odotti välipalana 1980-luvun uutuus eli einespizza. Vuonna 1985 mikroaaltouunien myynti kaksinkertaistui, ja yhä useampi pikku koululainen opetteli käyttämään laitetta.

Tai ehkä hän sittenkin valmisti itselleen juustovoileivän – Oltermanni-juusto ilmestyi kauppoihin vuonna 1981.

Kotiläksyjen välttelyyn sopi vaikkapa uuteen Donkey Kong -peliin syventyminen tai musiikin kuuntelu kasettimankkarista tai peräti korvalappustereoista.

Videonauhureita alkoi ilmestyä joihinkin koteihin. TV-ohjelmatarjonta alkoi arkisin iltakuudelta. Esimerkiksi elokuun 15. päivänä 1984 teini avasi vastaanottimen vasta kello 18.30, kun tuore dokumentti Yö-yhtyeestä alkoi.  

*Lähteet: Helsingin Sanomat 15.8.1984; Yhteishyvä 1980–1985.*

*Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen.*


Välipalaksi einespizzaa

Lue lisää

Nainen istuu kannettavan tietokoneen äärellä ja hymyilee.

YH kuosisuunnittelija verkko paakuva 2400x1350

Ella Fabritiuksen, 25, unelma toteutuu ensi keväänä, kun hänen piirtämänsä kuosit pääsevät Prisman valikoimiin

## Hyvä kuosi houkuttaa

Kuosien valinta alkaa yleensä trendeistä, kertoo Prisman naisten pukeutumisen tuoteryhmäpäällikkö __Mira Heikkinen__. Trendien avulla suunnitellaan tulevan sesongin väri- ja kuosimaailmat.

Toinen tärkeä näkökulma valintaan on kaupallisuus.

”Kun puhutaan hypermarketista, kuosien täytyy puhutella laajaa ostajakuntaa”, Heikkinen kertoo.

Tämän kevään mallistossa painottuvat pastellisävyt ja lämpimät värit. Suomalaiseen makuun ja kevääseen sopivat hyvin esimerkiksi luontokuosit.

”Hyvä kuosi on trendikäs, houkutteleva ja ajankohtainen.”

Heikkinen teki tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteistyötä Pattern Labin opiskelijoiden kanssa. Hän kuvailee prosessia inspiroivaksi. Opiskelijat pursusivat ideoita ja löysivät välittömästi toiveista punaisen langan.

”He katsovat maailmaa tuorein silmin. Huomasin heti, että heillä on freesejä ideoita kuoseista. Meillä oli valinnan vaikeus päättää, mitkä kuosit lähtevät jatkotuotantoon.”

## Samaa sarjaa äidille ja lapselle

Opiskelijoiden suunnittelemia kuoseja valikoitui muun muassa naisten juhlapukeutumiseen ja erityyppisiin tunikoihin.

Yhtenä yhteistyön tavoitteena oli löytää kuosi juhlamallistoon, josta löytyy naisille mekko ja samalla kuosilla vaatteita lapsille ja vauvoille.

Heikkinen puhuu Mini me -ajattelusta. Äitien ja lasten ”samistelu” on viime vuosina ollut pukeutumisessa valtava trendi.

Yksi Ella Fabritiuksen kuosi valikoitui nimenomaan samistelumallistoon. Heikkisen mukaan Fabritius osasi lähestyä suunnittelua kaupallisesta näkökulmasta.

”Kuosit sopivat moneen makuun ja ovat trendikkäitä”, Heikkinen sanoo.
Fabritius korostaa, että Pattern Lab -kurssi on ollut ryhmätyötä ja opiskelijat ovat auttaneet toisiaan. Hän kertoo, että kaikki 10 opiskelijaa saivat asiakkaiden aatoksista hyvin kiinni.

”Kaupallisuuden ajatteleminen ei aina ole kauhean helppoa, mutta jokainen opiskelija onnistui”, Fabritius sanoo.

## Inspiraatiota ulkoa, sisältä ja vanhoista tapeteista

Prisman valikoimaan valitut kuosit ovat vielä salaisuus, mutta jotain kuoseista uskaltaa kertoa.

”Sanotaanko, että luontoaiheita on luvassa”, Fabritius sanoo. 

Luonto, kukat ja kasvit ovatkin Fabritiuksen suurin inspiraation lähde.

”Pidän kiinnostavista yksityiskohdista, ja niitä löytyy luonnosta kaikkialta.”

Kun Fabritius kohtaa kiehtovan yksityiskohdan, hän nappaa siitä kuvan. Tällöin puhelin on täynnä kuvia, joita katsoa, kun tarvitsee inspiraatiota.

Viime vuosina Fabritius on inspiroitunut myös vanhoista, yksityiskohtia vilisevistä tapeteista. Hänen suosikkejaan ovat englantilaisen, 1800-luvulla vaikuttaneen tapettisuunnittelijan William Morrisin runsaat tapetit kukkineen, lehtineen ja lintuineen.

”Morrisin tapetit ovat jänniä ja vanhanaikaisia. Niissä tapahtuu paljon. On hauska koettaa saada sitä samaa siirrettyä nykypäivään.”

## Kuosin tulee herättää iloa

Valmistuttuaan Fabritius haluaa jatkaa kuosien piirtämistä ja mahdollisesti päästä suunnittelemaan jonkun yrityksen leipiin. Samalla hän tiedostaa, että moni kuosisuunnittelija työskentelee freelancerina.

”Ajatus yrittäjyydestä tuntuu hieman pelottavalta, mutta siihenkin varmasti tottuisi.”

Ensimmäisen kuosisuunnittelukurssin oppi oli, että kuosin on toistuttava saumattomasti. Sama saumattomuuden hiominen kiehtoo Fabritiusta kuosisuunnittelussa edelleen eniten. Ihmissilmä havaitsee tarkasti virheet. 

”Näemme helposti pilkkuja tai viivoja, jotka pompahtavat kuviosta silmille. On haastavaa saada kuvio jatkumaan niin, ettei mitään nouse esiin.”

Mutta kuoseissa on myös toinen Fabritiukselle tärkeä asia, joka oikeastaan summaa sen, miksi vaatteisiin ylipäätään suunnitellaan kuoseja.

”Pidän tärkeänä, että kuosi herättää katsojassaan iloa.”


Lue myös

Nainen vaatekirpputorilla, jossa on paljon erilaisia vaatteita rekeissä. Hänellä on kädessään kengät ja vaatteeita.

YH0224 kolme tapaa verkko paakuva 2400x1350

Sirkku löysi euron housut, Anne arvostaa helppoa markettimuotia – Näin suomalaiset shoppailevat vaatteita

Mikä painaa vaakakupissa, kun maailma on täynnä vaatteita ja tyylejä? Ratkaiseeko brändi, hinta vai vastuullisuus?

Yksi käyttää rahaa merkkivaatteisiin, toinen suosii helppoa ja käytännöllistä markettimuotia ja kolmas löytää vaate-aarteensa käytettyinä.

Kolme suomalaista kertoo, millaisia vaatteita ostaa ja miksi.

__Sirkku Miikkulainen__, 34, osti viimeksi mustat, korkeavyötäröiset verkkarit. Hän maksoi niistä euron. Helsinkiläisen Miikkulaisen mukaan housut käyvät mihin tahansa tilanteeseen ja tyyliin. Hän oli etsinyt monikäyttöisiä housuja jo pitkään, kunnes ne löytyivät viimein riihimäkeläiseltä kirpputorilta.

Keskustelu vaateteollisuuden epäekologisuudesta on siivittänyt käytettyjen vaatteiden suosiota ja niiden imago onkin kohentunut. Monet second hand -vaatteita myyvät paikat ovat nykyään siistejä pikkuputiikkeja. Second hand -aarteet ovat löytäneet paikkansa myös Helsingin ja Tampereen Sokos-tavarataloista kokonaisina Emmy-osastoina.

Bränditietoiset nuoret ostavat mielellään second hand -vaatteita, sillä käytetty merkkivaate voi maksaa murto-osan uuden vaatteen hinnasta.

Miikkulainen ostaa lähes kaikki vaatteensa käytettynä, sillä hän ei halua kuluttaa pikamuotia. Ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset ovat tärkeimpiä syitä hankkia vaatteet kirpputoreilta.

”Pikamuotibisnes on likaista ja epäekologista. Jos ostan jotain uutena, haluan olla varma, että vaate on tehty inhimillisissä oloissa ja työstä maksettu kunnon korvaus.”

Toinen tärkeä syy käytettynä ostamiseen on raha. Miikkulainen on tällä hetkellä pääasiassa pienen lapsen kanssa kotona eikä halua kuluttaa vaatteisiin suuria summia. Hän arvioi käyttävänsä vaatteisiin noin 20 euroa kuukaudessa.

”Ainakaan enempää ei mene.”

Summa on roimasti vähemmän kuin keskivertosuomalaisella. Vuonna 2022 suomalainen käytti vaatteisiin keskimäärin 732 euroa vuodessa eli 61 euroa kuukaudessa.
Kirppiksillä kiertely on Miikkulaiselle myös harrastus, joka alkoi opiskeluaikana. Tuolloin rahaa oli vähän ja vaateteollisuuden eettisyys alkoi kiinnostaa.

Miikkulaisen tyyli oli nykyistä boheemimpi, ja hän osti vaatteita paljon. Nykyään ostopäätökseen vaikuttaa yhä enemmän vaatteen käytännöllisyys ja klassisuus. 

”Pyrin ostamaan vähemmän ja ajattomampaa. Joskus mukaan tarttuu toki räikeitäkin löytöjä.”

Miikkulainen suosii pienten kaupunkien kirppistarjontaa. Hän on tehnyt löytöjä pikkurahalla esimerkiksi Riihimäen, Forssan ja Hämeenlinnan kirpputoreilta.

Miikkulainen käyttää myös verkon kauppapaikkaa Toria varsinkin silloin, kun hän etsii jotain tiettyä vaatekappaletta.

”Jos haluan hankkia esimerkiksi Marimekon vaatteen, katson ensin, löytyykö se käytettynä. Melkein aina löytyy.”

Kirppistely säästää rahaa ja maapalloa 

Salossa asuvan __Anne Korpisen__, 49, viimeisin vaatehankinta oli pitkä, musta sifonkitunika. Se tarttui mukaan Prismasta, josta Korpinen vaatteensa pääasiassa ostaa. Hän tykästyi tunikaan, sillä vaate on ajaton ja monikäyttöinen. Tunika maksoi noin 12 euroa.

Korpisen tapaan moni muukin suomalainen ostaa vaatteensa marketeista. Viime vuosien kuluttajatutkimuksissa marketit ovat kirineet vaatekauppojen ohi suosituimmiksi vaatteiden ostopaikoiksi.

Markettimuodissa Korpista viehättää helppous. Vaatevalikoiman voi käydä katsomassa samalla, kun tekee viikon ruokaostokset.

”Vaatteiden esillepanot houkuttelevat kurkkaamaan tarjonnan ohimennen. Voin katsella vaatteita rauhassa, mutta saan myös apua halutessani.”

Korpinen on aikoinaan työskennellyt Prisman muotiosastolla myyjänä. Hän aloitti vuonna 2006 ja seurasi yli kymmenen vuotta markettimuodin muutosta.

Markettivaatteilla oli pitkään stigma. Jos joku kehui marketista ostettua vaatetta, kantaja saattoi sanoa vähätellen, että vaate on vain marketista.

Nyt vaatevalikoima on marketeissa aikaisempaa laajempi ja rekissä saattaa roikkua yhteistyömallistoja ja suomalaista designia. Prismasta voi ostaa muun muassa Globe Hopen ja Nanson vaatteita.

”Nykyään moni muukin ostaa vaatteensa marketista, eikä se ole kovin erikoista”, Korpinen sanoo.

Hän käyttää arvionsa mukaan vaatteisiin 0–150 euroa kuukaudessa. Summa vaihtelee, sillä Korpinen ei osta vaatteita joka kuukausi. Hinta on hänelle yksi merkittävä syy ostopäätökseen.

”Jos hyvännäköinen vaate maksaa alle 50 euroa, ostan sen. Jos hinta taas on lähempänä sataa euroa, harkitsen tarkemmin.”

Hinta ohjaa vahvasti suomalaisten vaatehankintoja. Kiristynyt taloudellinen tilanne ja hintojen nousu ovatkin saaneet monet karsimaan vaateostoksista.

Ostotilanteessa Korpinen kurkkaa usein myös vaatteen materiaalilapun. Käytössä viskoosi ja polyesteri ovat osoittautuneet kestävimmiksi. Kierrätyspuuvillaisia collegevaatteita Korpinen välttelee, sillä kangas menee hänen kokemuksensa mukaan nopeasti epäsiistin näköiseksi.

”En halua ostaa kertakäyttövaatetta.”

Vaatteiden valmistusmaihin Korpinen ei ole kovin paneutunut.

”Luotan, että iso toimija huolehtii, että asiat ovat tuotantoketjussa kunnossa”, hän sanoo.

Myös kierrätys kuuluu Korpisen tapoihin. Jos vaate ei ole päässyt pariin vuoteen käyttöön, hän vie sen surutta kirpputorille tai lahjoittaa eteenpäin.

Markettimuodista hävisi stigma

Turkulaisen __Arja Hellstenin__, 76, viimeisin ostos oli A-linjainen tunika paikallisesta putiikista. Hellsteniä viehättivät vaatteessa kotimaisuus, iloiset värit ja taskut. Hän maksoi tunikasta 180 euroa.

Hellsten rakastaa pukeutua väreihin. Hän pitää laadukkaista, aikuisille suunnatuista vaatteista.

”En halua pukeutua mummomaisesti. Olen mieleltäni ikuinen pikkulikka.”

Hellstenin ikäryhmä on vaatealan sokea piste. Vaateteollisuutta kiinnostaa nuoriso, vaikka nykyiset eläkeläiset ovat yhtä tottuneita kuluttamaan.

Hellsten on aina ollut kiinnostunut vaatteista. Viime vuosina hän on vähentänyt vaatteiden ostelua ympäristösyistä. Nykyään hän hankkii uusia vaatteita muutaman kerran vuodessa.

”Etsin aikaa kestäviä vaatteita. Pintamuodista en ole kiinnostunut”, Hellsten sanoo.

Hänelle tärkeintä vaatteen valinnassa ovat istuvuus ja itselle sopivat värit. Kun vaatteen pukee päälle, sen täytyy tuntua hyvältä.

”Yleensä tunnen ja näen heti, että tämä on minun vaatteeni.”

Jos vaate miellyttää, Hellsten katsoo seuraavaksi hintaa. Noin 200 euron vaate on jo kipurajoilla, ja ostopäätös vaatii harkintaa.

”Mieluiten hinta saisi olla noin sata euroa.”

Hellsten käyttää vaatteisiin kuukausitasolla arviolta 80–100 euroa.
Laadukkaat vaatteet kestävät myös seuraaville käyttäjille. Hellsten on lahjoittanut esimerkiksi vanhoja Marimekon Jokapoika-paitojaan tyttärensä opiskelijaikäiselle kummitytölle.

”Hän oli paidoista ikionnellinen. On ihanaa, että vaate kelpaa seuraavillekin sukupolville.”

Kaikilla ei ole varaa kuluttaa vaatteisiin suuria summia. Hellsten onkin huomannut, että ikätoverit kaipaavat edullisia arkivaatekauppoja, josta voisi ostaa aikuiselle sopivia mutta ajanmukaisia vaatteita.

”Useimmat eläkeikäiset eivät halua mummovaatteita. Tässäkin iässä voi pukeutua nuorekkaasti ja antaa pukeutumisen tuoda iloa päivään.”  

Laatuvaatteet kestävät sukupolvelta toiselle

*Juttua varten on haastateltu myös kulutustutkija Terhi-Anna Wilskaa.*

Sukkahousuihin puetut jalat vaalenpunaista taustaa vasten.

Sukkahousut kansi

Ei enää repeytyneitä sukkahousuja – Venytä, rullaa ja käytä nahkahansikkaita!

Birgitta Fjäder suosittelee valitsemaan sukkahousut oman ihonvärin, asun kankaan ja kenkien mukaan. 

Aikuisen naisen juhlapukeutumisessa 10-20 denierin sukkahousuissa ei voi mennä vikaan. Kesämekon kanssa toimivat parhaiten ohuet sukkahousut, jotka ovat omaa ihonväriä astetta tummemmat. 

Liian ruskea sukkahousu vaaleissa kengissä luo ikävän kontrastin, ja vaaleat sukkikset tummien kenkien kanssa taas parjatun ”mummosukkahousu”-efektin. 

"Kannattaa ottaa mukaan kuva juhla-asusta, johon sukkahousut yhdistetään. Osaavalta myyjältä neuvon kysyminen on paras vinkkini sukkahousujen ostoon", Fjäder sanoo ja antaa vielä ohjeita viimeiseen silaukseen.

Sukkahousujen ja mekkokankaan sähköistymisen voi estää sähköä poistavilla suihkeilla tai sivelemällä sukkahousuja rasvatuilla käsillä.


Onko värillä väliä, kun lähdetään kesäjuhliin?

## Kainaloita kohti 

Hyvin istuvissa sukkahousuissa voi unohtaa niiden olemassaolon ja keskittyä nauttimaan juhlasta. 

Sukkahousuvalikoimissa on yhä enemmän malleja, joissa leveä vyötärökaistale nousee reilusti ylös, eikä rullaannu puristamaan vatsaa. Ryhdikkään juhlavieraan olemuksen salaisuus voikin olla rintaliiveihin asti ylettyvät sukkahousut. 

"Sukkahousut ON iso juttu juhlapukeutumisessa", Fjäder painottaa.

Juhlien jälkeen sukkahousut on hyvä pestä joko käsin tai pesupussissa pesukoneessa 30 asteessa.


Miesten vaatekooste, jossa muun muassa paitoja, takkeja, housuja ja kenkiä. Somisteena kukkia.

Kapselivaatekaappi2 2400x1350 (2)

Pakkaa keväiselle viikonloppulomalle rentoja vaatteita – katso vinkit miehen kapselivaatekaappiin

__Fiilistele alkavaa lomaa heittämällä olalle vaalea farkkutakki.__

*Tommy Jeans, malli Ryan 6110, 129,90 €*

__Raitapaita tuo särmää rentoon asuun.__

*Makia, malli Verkstad, 65 €*


__Ohut puuvillapikee sopii sekä shortsien että pitkien housujen kanssa.__

*Sand, malli 5610, 149 €*

__Helposti siliävässä kauluspaidassa toistuu kesän muotiväri vihreä.__

*Olymp, malli Level Five Body Fit, 89,95 €*

__Valitse matkustuspäiviksi rypistymättömät housut joustavalla vyötäröllä.__

*Hugo, malli Teagan242x, 149,95 €*

__Nahkavyö viimeistelee asun.__

*Saddler, malli Cederlund, 69 €*

__Pehmeät nahkaloaferit ovat kevyet jalassa.__

*Tommy Hilfiger, malli Casual Light Flexible, 169 €*

__Avokassukat eivät vilku loafereiden sisästä.__

*Kunert, malli Richard footlet, 9,95 €*


__Paksua neulosta oleva paitatakki lämmittää hieman viileämpänä päivänä.__

*Mos Mosh Gallery, malli David, 149 €*

__Pellavainen, rento pikkutakki on miellyttävän hengittävä.__

*Turo, malli Bilbao 1506, 479 €*

Vinkki: Pellavaisen pikkutakin kevyt rypistyminen kuuluu asiaan.

__Polveen ulottuvat shortsit sopivat sekä kaupungille että rentoon oleiluun.__

*Oscar Jacobson, malli Teodor, 129 €*

__Valkoiset farkut tekevät asusta raikkaan.__

*Hugo, malli 734 slim fit, 99,95 €*

__Nahkainen viikonloppulaukku pysyy hyvin muodossaan.__

*Saddler Metz, 349 €*

__Kengissä on hyvä olla paksu pohja, kun päivän viettää kaupungilla kävellen.__

*Ecco, malli Gruuv, 159 €*


__Aktiiviseen päivään sopii joustava vyö.__

*Saddler, malli Marstrand, 59 €*

Tuotteet: [Sokos.fi](https://www.sokos.fi/). Valikoimat vaihtelevat tavarataloittain.

Kahdeksan helppoa huivisolmua

Lisää aiheesta

Uusimmat