Suomessa parsakaali keitetään vieläkin liian usein mössöksi. Silloin parsakaalista tulee vetistä, harmaata ja kamalaa. Se ei myöskään ylikypsänä maistu miltään.
Mutta kun parsakaalin höyryttää, grillaa, paahtaa, paistaa (valkosipuliöljyssä), lautasella onkin herkku, joka sopii lisukkeeksi tai mikä ettei lautasen kuningattareksi.
Broccolini kuulostaa italialaiselta hellittelynimeltä. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan broccolini on parsakaalin pidempi ja hoikempi pikkuserkku, parsakaalin ja härmekaalin risteytys. Broccolinia kannattaa syödä juuri nyt, koska sen satokausi on alkanut.
Se on parempaa raakana ja toimii loistavasti dippivihanneksena.
Broccolini maistuu parsakaalia makeammalta ja miedommalta. Se on parempaa raakana ja toimii loistavasti dippivihanneksena. Mikään tässä pienessä luonnon ihmeessä ei ole turhaa, vaan varren voi oikeasti syödä. Kannattaakin, koska samalla saa A- ja C-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia.
Viime kesänä kokit innostuivat valmistamaan broccolinia lisukkeeksi. Huippukokki Tomi Björck laittoi ne 200 asteeseen kymmeneksi minuutiksi uuniin ja valutti päälle chiliöljyä ja juuri ennen tarjoilua sitruunaa, suolaa, pippuria ja balsamicoa. Hän suositteli tarjoamaan broccolinia misomaustetun lohen seuralaisena.
Broccolinia kannattaa syödä juuri nyt, koska sen satokausi on alkanut.
Broccolini sopii erinomaisesti myös talvisiin, lämpimiin perunasalaatteihin, jotka kaipaavat papujen, pekonin ja kananmunien sekaan värikästä ja vitamiinirikasta purtavaa. Muistammehan: "Syö sateenkaari päivässä." Siksi broccolinit kannattaa heittää ostoskoriin aina, vaikka ei edes vielä tietäisi, mitä niistä tehdä.
Sillä ainahan broccolinit voi heittää uuniin oliiviöljyllä valellun fetapalasen viereen. Ne ovat valmiita, kun niissä on vielä purutuntumaa eli hampaille pikkuisen tekemistä.
Lue lisää
