Maistuisiko kirsikkatomaatti, pihvitomaatti vai pieni, roteva Dunne? Närpiön Vihanneksella hallitaan kaikkien viljelyniksit

Kirsikkatomaatit kurottelevat korkeuksiin Johan ja Kajsa Lassanderin tomaattitarhalla Närpiön Finbyssä.

Viljelmä kuuluu Osuuskunta Närpiön Vihannekseen, jossa on yhteensä 37 osakasta. Lassanderien tomaattitarhalla keskitytään nimenomaan kirsikkatomaatteihin, joita kasvaa kahdessa muovihuoneessa yhteensä 6000 neliömetrin alalla.

Kirsikkatomaatti on ensimmäisiä Suomeen rantautuneita erikoistomaatteja.

”Sen maku on yhtä aikaa hieman hapan ja makea. Kirsikkatomaatti sopii leivälle, salaattiin ja lämpimiin ruokiin. Uunissa maku vain paranee”, Kajsa Lassander määrittelee.

Kirsikkatomaattien lajiketta ei Lassanderien tarhalla vaihdeta hetken mielijohteesta, vaan se pidetään samana useita vuosia.

”On parempi oppia hyvin jokin lajike metkuineen kuin kokeilla jatkuvasti uutta”, Johan Lassander sanoo.

Ympärivuotisilla tomaattitarhoilla taimet vaihdetaan tavallisesti kerran vuodessa. Lassanderit ovat valinneet toisen tavan: he istuttavat nuoria taimia vanhojen väliin. Menetelmä on työläs, mutta sen ansioista satoa saadaan tauotta läpi vuoden.

Johan Lassander on hionut taitojaan viljelijänä yli kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1997 hän perusti ensimmäisen kasvihuoneensa ja opetteli tarhuriksi ystävien opastuksella ja käytännön työssä. Kajsa Lassanderilla on vihannespuutarhurin koulutus.

Johan Lassanderin päätyminen viljelijäksi ei ollut itsestäänselvää. Hänen isällään oli pieni kasvihuoneviljelmä, mutta poika päätti katsoa elämää toisesta vinkkelistä.

Hän opiskeli sähköasentajaksi ja oli vuosia töissä isossa paikallisessa metallialan yrityksessä. Sitten tomaatti alkoi kutsua.

”Täällä Närpiössä monet ikäisistäni jatkoivat vanhempiensa tarhoilla tai perustivat omiaan. Kavereilla näytti menevän hyvin. Pitihän minunkin.”

Osuuskunnan olemassaoloon Lassanderit ovat tyytyväisiä. Se takaa heille mahdollisuuden keskittyä viljelyyn.

”Osuuskunta on yksinkertainen ja hieno tapa järjestää asiat sekä markkinoida tomaatteja”, Johan summaa.

Lassanderien ja muiden osuuskunnan viljelijöiden tomaatit haetaan viljelmiltä osuuskunnan pakkaamolle. Siellä ne lajitellaan ja pakataan värin, painon ja halkaisijan mukaan.

”Pyöreää tomaattia pakataan 13000 kiloa eli noin 130000 kappaletta tunnissa”, myynti- ja markkinointijohtaja Jonas Lundström kertoo.

Irtomyyntiin menevien tomaattilaatikoiden kyljessä lukee lajike, viljelijän numero ja pakkauspäivä. Ja tietysti ”Made in Närpes”.

Kirsikkatomaatti, Dunne, pihvitomaatti ja muut erikoistomaatit pakataan suoraan kuluttajapakkauksiin. Närpiössä toivotaan, että rasioihin ja pikareihin pakatut, pienet napostelutomaatit löytäisivät tiensä erilaisiin tilanteisiin.

Kotimaisesta tomaatista yli 40 prosenttia kasvatetaan Närpiön Vihanneksella.

Osuuskunnan toimitusjohtajan Stefan Skullbackan mukaan 9400 asukkaan Närpiöön vuosikymmenten saatossa kasvanut vihannesviljelyn keskittymä ruokkii itseään.

Osaamista ja taitoa on kertynyt monen sukupolven ajan. Pikkukaupungissa on tarjolla myös tarvikekauppaa ja tekniikkaa.

”Osuuskunnassa viljelijät eivät kilpaile keskenään. He voivat jakaa osaamistaan, ja osuuskunnan viljelyneuvonta on heidän tukenaan”, Skullbacka sanoo.

Osuuskunnan viljelijöille maksetaan toimitusmäärien mukainen viikkotilitys, josta on vähennetty pakkaamon kulut. Mahdollinen vuosiylijäämä tilitetään viljelijöille vuoden lopussa.

Yritystä ja erehdystä vältetään koeviljelyllä. Tänäkin kesänä testihuoneissa kasvaa 40–50 uutta vihanneslajiketta.

”Suurin osa on tomaattia, mutta joukossa on osuuskunnalle uusiakin vihannestuotteita”, Skullbacka paljastaa.

Osuuskunnassa kuullaan herkällä korvalla kuluttajien toiveita. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun pihvitomaatin kysyntä lopahti 2000-luvun alussa.

”Kuluttajien mielestä silloin viljelty pihvitomaatti maistui ja näytti liikaa tavalliselta tomaatilta. Viljelypäällikkömme Mikael Dahlqvist ryhtyi etsimään makoisampaa lajiketta. Päädyimme Ducoveryyn, joka on lihaisa, vähäsiemeninen ja mehukas”, Jonas Lundström muistelee.

Valinta oli hyvä: kuluttajat löysivät pihvitomaatin uudelleen. Nykyään sitä viljellään ympärivuotisesti, kesällä huippukauden aikaan yli 15000 kiloa viikossa.

”Grillissä pihvitomaatista saa hauskan hampurilaisen, kun käyttää sitä sämpylän tapaan. Tomaatti leikataan kahtia, väliin laitetaan hyvää juustoa ja basilikavinegretteä”, Lundström vinkkaa.

Maailmassa on yli 7000 tomaattilajiketta. Lajike vaikuttaa tomaatin makuun, mutta myös viljelytavalla on merkitystä. Samoin säilytyksellä: kotona tomaatin saa pilattua laittamalla sen jääkaappiin.

”Tomaatit kannattaa säilyttää huoneenlämmössä. Jääkaapissa alle kahdeksassa asteessa tomaatin maku ja aromit tuhoutuvat hyvin nopeasti. Tomaatti vetistyy eikä sen maku enää palaudu”, ammattilainen neuvoo.

Yksi Närpiön Vihanneksen erikoisuuksista on pieni San Marzano -tyyppinen Dunne-tomaatti, jota Börje Ivars viljelee Närpiön Vihannekselle yksinoikeudella Suomessa.

Ivars on osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja ja yksi osuuskunnan suurimpia viljelijöitä 65000 neliön alallaan. Moniharjainen blokkikasvihuone Närpiössä on kuin lasinen tehdas omine lämpövoimaloineen ja vesilaitoksineen.

Ivars tutustui Dunne-tomaatteihin Tanskassa. Vaikka tarhurikollegat kehuivat lajiketta erinomaiseksi, sen ottaminen viljelyyn vuonna 2012 oli iso riski.

”Kukaan ei ollut kasvattanut Dunnea talvioloissa. Opetteluun ja markkinointiin piti satsata paljon. Senkin takia halusimme lajikkeelle yksinoikeuden.”

Sydämenmuotoisen, rotevanmakuisen pikkutomaatin makumaailma kehittyy parhaimmilleen lämmitettäessä. Kirsikkatomaattia lihaisampana Dunne kestää myös grillissä räjähtämättä.

Dunnet, kuten Ivarsin muutkin tomaatit, saavat veden kasvualustaan painetun tippaletkun kautta. Veden mukana kulkee taimelle iän perusteella sopivaksi määritelty ravinnecocktail.

Kasvia kohti tarvitaan kahdesta kahteen ja puoleen litraan vettä vuorokaudessa. Yhteensä Ivarsin viljelmillä vettä kuluu noin 200 kuutiota vuorokaudessa. Määrä vastaa viisihenkisen perheen vuosikulutusta.

Kasteluvesi nousee porakaivosta, jonka Ivars omistaa neljän muun viljelijän kanssa.

Börje Ivars on toisen sukupolven viljelijä. Tilalla pohditaan tulevaisuutta ja kuulostellaan sukupolvenvaihdosta. Tytär Jennifer Ivars ja hänen puolisonsa Victor Petersson ovat olleet pari vuotta töissä tarhalla ja myös opiskelleet alaa. Nyt Jennifer työskentelee 60 työntekijän vihannesviljelmällä henkilöstöjohtajana.

”On hyvä opetella, kun isä on vielä täällä”, hän sanoo.