”Syötävät kukat toimivat hyvin leivonnaisten koristelussa. Kukkien käyttö pelkkään koristeluun on kuitenkin turhan kapeanäköistä. Käytän keto-orvokista koko kasvin ja lisään sitä salaatteihin kourakaupalla. Keto-orvokin maku muistuttaa vaniljaa, ja myös varressa on vaniljatankomainen maku sekä mehevä, rikas suutuntuma.”
Syötävät kukat toimivat hyvin leivonnaisten koristelussa.
”Nuori vaahteranlehti on luksusluokan salaattiaines: mieto, hento, makeahko ja hienostunut. Lehtiin voi myös kääriä esimerkiksi kasviksia, tofua ja lihaa ja valmistaa ne viininlehtikääryleiden tapaan.
Rakastan myös vaahteran kukannuppujen elinvoimaista, karvasta ja pähkinäistä makua. Auenneet kukat taas maistuvat makealta, medeltä. Niitä käytän salaattiin tai jälkkäreihin. Juhlakattauksissa vaahteran ja muiden puiden antimia kannattaa hyödyntää maljakoissa koristeena sekä ruokien viimeistelyssä.”
Juhlakattauksissa puiden antimia kannattaa hyödyntää maljakoissa koristeena sekä ruokien viimeistelyssä.
”Tämä harvinaisen mehevä kasvi maistuu käytännössä herneeltä, ja sitä käytetään samaan tapaan kuin herneenversoja. Villikasvien joukossa se on poikkeus siinä mielessä, että sen maku vain paranee kesän mittaan. Yleensä kasvi on sitä mehukkaampi, mitä nuorempi se on. Isomaksaruoho kasvaa kallioilla, kivien päällä ja pihapiireissäkin. Käytän sitä raakana, osana villiyrttisalaattia.”
”Kiva sitruunaan ja suolaan vivahtava maku. Ahosuolaheinä sopii vaikkapa salaatteihin ja annosten viimeistelyyn, sillä se antaa ruoalle ulkonäköä ja raikasta makua. Sitä ei kannata kypsentää, sillä silloin se muuttuu ruskeaksi.”
Ahosuolaheinä sopii salaatteihin ja annosten viimeistelyyn.
”Nuoressa koivunlehdessä on upea, voimakas hasselpähkinäinen ja sitruunainen maku. Lehtiä voi käyttää hiiirenkorva-asteelta siihen saakka, kunnes ne ovat kasvaneet euron kolikon kokoisiksi. Puunlehdet ylipäätään ovat parhaimmillaan nuorina, heleänvihreinä ja läpikuultavina. Salaattien ohella koivunlehtiä voi hienontaa levitteeksi tai pestoon eli käyttää mausteyrttien tapaan.”
”Wau-efekti syntyy, kun valitsee nuoria, vaaleanvihreitä yksilöitä, jotka ovat vielä hiukan supussa ja läpikuultavia. Käytän ne silmumaista tyveä myöten, pilkon suupaloiksi salaattiin. Niissä on ihana rouskuva tekstuuri ja sitrushedelmämäinen aromi. Myöhemmin myös vuohenputken näyttäviä kukintoja voi käyttää salaattiin tai jälkiruokien viimeistelyyn. Kukinnon maku on porkkanamainen.”
Wau-efekti syntyy, kun valitsee nuoria, vaaleanvihreitä yksilöitä.
”Voikukka on lellilapseni, josta voi käyttää kaiken. Jos ei pidä karvaasta mausta, ei kannata aloittaa villiyrttikokeiluja voikukasta. Se sopii edistyneempään makuun.
Käytän voikukanlehdet salaattiin tai mehustan vihermehun joukkoon. Ne voi myös hauduttaa pannulla pinaatin tapaan ja lisätä mukaan tomaattihakkelusta. Voikukan nuppuja voi käyttää kuten herneitä tai säilöä etikkaan kapriksien tapaan. Kukkavarsi on rouskuvan murea, sen leikkaan salaatin joukkoon. Kukka taas on lakritsin- ja hunajanmakea. Kutsun sitä villin luonnon vaahtokarkiksi.”
Kutsun voikukkaa villin luonnon vaahtokarkiksi.
”Lehmuksen nuorissa lehdissä on mieto, makeahko maku, joten se on ensikertalaiselle helposti lähestyttävä. Lehmuksen kukkia voi kuivattaa teeksi, jolla on samanlainen rentouttava vaikutus kuin kamomillateellä.”
”Kurtturuusu on aikanaan karannut istutuksista luontoon ja muuttunut rikkaruohoksi. Sen terälehdet ovat huikean aromaattiset ja sopivat salaatteihin sekä mansikka- ja vadelmajälkkäreihin — 10 terälehteä per annos. Uutan ruusunlehtiä myös hunajaan ja etikkaan. Olen valjastanut muksut keräämään iskälle ruusunlehtiä hintaan viisi euroa litra.”
Muistathan, että villiyrttejä ja -kukkia saa poimia luonnosta jokamiehenoikeuksin, ellei kyseessä ole rauhoitettu kasvi tai luonnonsuojelualue. Sammalta, jäkälää sekä puiden lehtiä, silmuja ja kerkkiä saa poimia vain maanomistajan luvalla.
Lisätietoa kasvien tunnistamisesta, keräämisestä ja hyödyntämisestä: luontoportti.fi; Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja 2019 (Readme.fi)
