Novita ei ole minulle työ, se on elämäntehtävä. Kun isä kysyi vuonna 1998, eikö olisi jo aika palata Novitaan, en epäröinyt hetkeäkään.
Paluuni aikoihin catwalkeilla ihasteltiin Yohji Yamamoton pitkiä neulehuiveja ja muhkupipoja. Myös arvoissa tapahtui jyrkkä muutos. Tehokkuuden ja kasvun ihanteiden ohella alettiin puhua slow livingistä. Ihmisille oli yhtäkkiä erityisen tärkeää saada luoda jotain omilla käsillään. Finanssikriisi vain vahvisti mindfulness-trendiä ja tee-se-itse-ajattelua. Hiljentymisestä ja kotoilusta tuli muodikasta. Kun kasvukäyrät sakkasivat ja maailman talous huoletti, oli mukavaa vetää villasukat jalkaan ja käpertyä kodin turvalliseen tunnelmaan.
Käsityöt tuovat vastapainon kiireelle.
Ennen neulottiin tarpeeseen, nyt harrastus on monelle intohimo ja elämäntapa. Käsityöt tuovat vastapainon kiireelle. Ompelukerhotkin ovat kokeneet sosiaalisen median myötä renessanssin. Innostavissa neuleyhteisöissä neulotaan vaihe vaiheelta samaa ohjetta yhdessä. Ryhmän jäsenet jakavat kuvia tuotoksistaan ja saavat vertaistukea pulmatilanteissa. Onnistumisen elämys on kollektiivinen.