Myrttisen suolakurkkuja fanitetaan – ne tehdään salaisella 1940-luvun reseptillä

Myrttisen suolakurkkujen mpärillä riittää pöhinää sosiaalisessa mediassa. Suosikkikurkut valmistuvat käsityönä Vantaalla.

Kolme kuvaa: mies kurkkupurkkien seassa, suolakurkkuja purkeissa ja kurkkuja metallisammiossa.
Teksti: Satu Koivisto
Kuvat: Aleksi Poutanen
18.11.2026 | Päivitetty 18.11.2026

Tuomo Träff sujauttaa kaksi suolakurkkua muovipussiin ja nostaa pussin vaa’alle: ”180, just hyvä!”

Seuraavaksi Träff siirtyy vakumointikoneelle ja painaa pussit päästä kiinni. Pussit hän pakkaa pikkulaatikoihin ja pikkulaatikot isompaan. Sitten kurkut ovat valmiita kuljetukseen ja kauppoihin.

Suomen suosituimmat suolakurkut valmistuvat yhä Vantaan Kuninkaanmäessä käsityönä. Myös pakkaaminen tehdään käsin.

Tuomo Träff on työskennellyt Myrttisen kurkkujen kanssa vuodesta 2009. Kurkkujen tarina on sitäkin pidempi.

Mies kurkottaa kurkkusammioon. Suihku puhdistaa kurkkuja.

Tuomo Träff on työskennellyt Myrttisen kurkkujen parissa vuodesta 2009. Tuotannon ja logistiikan salat hän oppi Jari ja Juha Myrttiseltä.

Suolakurkuista papuihin

Pavel Surojegin alkoi 1940-luvulla veljensä Nikolain kanssa valmistaa ja myydä Helsingissä perinteisellä venäläisellä reseptillä valmistettuja suolakurkkuja. Myrttisen veljekset, Jari ja Juha, ostivat reseptin ja liiketoiminnan vuonna 1979. Nykyiselle omistajalle Arho Foodsille yritys myytiin vuonna 2009.

Träff on ollut mukana yrityksen toiminnassa siitä asti ja osallistuu edelleen aktiivisesti tehtaan pyörittämiseen.

”Jari Myrttinen opetti minulle logistiikkapuolen, Juha puolestaan tuotannon”, Träff kiittelee.

Aiemmin suolakurkut myytiin seitsemän kilon ja puolentoista kilon pöntöissä. Uusi omistaja halusi laajentaa myyntipakkausten valikoimaa ja toi mukaan kahden kurkun pakkauksen pienemmille kotitalouksille. Suolakurkkujen rinnalle tuli hiljalleen muitakin hapatettuja tuotteita. Tämän syksyn uutuus ovat chilisuolakurkut.

Viime vuonna lanseeratut hapatetut vihreät pavut nousivat yllättäväksi hitiksi. Nekin ovat kotimaista satoa.

”Pavut myytiin loppuun nopeasti, ja ihmiset kyselivät aina loppukevääseen asti, koska niitä taas saa. Emme uskoneet fermentoidun pavun nousevan saman tien näin suureksi hittituotteeksi. Tälle syksylle tilasimme viljelijältä nelinkertaisen määrän papuja. Josko niitä nyt riittäisi kaikille?”

Vaikka uusia tuotteita tulee kahden tai kolmen tuotteen vuosivauhtia, suolakurkut ovat kaiken perusta. Niiden osuus myynnistä on noin 80 prosenttia. Yksi kurkkujen tärkeimmistä sesongeista on joulu, jolloin niitä tarvitaan rosolliin ja tarjotaan ihan sellaisenaan.

Suolakurkkuja Myrttisen suolakurkkupurkissa.

”Suolakurkussa tuoreus ja laatu ovat tärkeintä. Kurkut eivät voi odottaa, koska ne eivät saa pehmetä yhtään.”

Kesällä tehdään pitkää päivää

Koko vuoden kurkkusato säilötään heinä–elokuussa. Silloin tehtaalla ei juurikaan vapaapäiviä vietetä.

Kurkut tulevat Perniöstä kahdelta viljelijältä.

”Kurkkujen viljeleminen on oma taiteenlajinsa. Lämpöä ja sadetta pitää olla, mutta ei liikaa. Jos esimerkiksi sataa liikaa, traktori ei pääse pellolle. Ja myös kerääminen vaatii silmää. Pitää tietää, minkä kokoinen kurkku on hyvä.”

Kurkut kerätään käsin ja pakataan pellolla ilmaviin puulaatikoihin. Perillä Vantaalla ne ovat seuraavana aamuna seitsemältä ja käsitellään heti.

”Suolakurkussa tuoreus ja laatu ovat tärkeintä. Kurkut eivät voi odottaa, koska ne eivät saa pehmetä yhtään.”

Kurkut pestään ja upotetaan tynnyreihin perinteiseen suolaliemeen, jonka ainesosien tarkat suhteet ovat salaisuus 1940-luvulta. Suolan lisäksi tarvitaan valkosipulia, tilliä ja piparjuurta.

Kurkkutynnyrit jäävät huoneenlämpöön, ja lähiviikkojen aikana tapahtuu perinteinen maitohappokäyminen. Kun kurkut ovat käyneet riittävästi, ne jäähdytetään. Kylmä katkaisee hapatuksen.

”On tarkkaa, että käyminen keskeytetään juuri oikeaan aikaan. Se vaatii ammattitaitoa.”

Kun tynnyrit avataan ja kurkut pakataan myyntiin, laatu varmistetaan maistamalla.

Sadon ensimmäiset kurkut ovat rapeita ja rouskuvia kuukauden ajan. Sitten ne muuttuvat vähitellen pehmeämmiksi. Kesällä säilöttyjä kurkkuja myydään koko vuosi, kunnes uusi sato valmistuu.

Avattu purkki säilyy kotonakin kylmässä viikkoja, kunhan kurkut otetaan puhtaalla haarukalla ja purkki nostetaan heti takaisin jääkaappiin. Sormin ei kannata ottaa, jotta liemeen ei pääse mitään sinne kuulumatonta.

Nainen ohjaa kurkkuja poimintaautossa.

Työurat ovat Myrttisellä pitkiä. Duangpon Puttonen on työskennellyt kurkkujen parissa jo yli viisi vuotta.

Kurkkuja linjastolla.

Myrttisen kurkut pakataan edelleen käsin.

Suolakurkkuja metalliastiassa. Käsi noukkii suolakurkun.

Suolakurkkujen valmistus vaatii käsityötä alusta loppuun. Kurkut hapatetaan tynnyreissä, ja laatu varmistetaan maistamalla.

Liemi maistuu myös energiajuomassa

Moni sekoittaa yhä suolakurkut ja maustekurkut. Maustekurkut säilötään makeaan ja etikkaiseen liemeen. Suolakurkkuja ei taas missään vaiheessa kuumenneta, eikä liemeen lisätä etikkaa tai sokeria. Tämän vuoksi suolakurkut sisältävät eläviä maitohappobakteereja.

Myös suolakurkkujen liemi kannattaa käyttää eikä kaataa viemäriin. Moni maustaa sillä kastikkeita ja keittoja tai hörppii ihan sellaisenaan.

Viime keväänä Myrttinen lanseerasi myös Myrttisen Energy & recovery -energiajuoman. Sen tärkeä ainesosa on – tietenkin – kurkkuliemi.

”Suolakurkut liemineen ovat todellinen terveystuote. Kiinnostus terveyteen on ollut pinnalla monta vuotta, ja se näkyy myös meillä kysynnässä. Ja meidän omistaja on tosi ketterä kokeilemaan kaikkea uutta.”

Ehkä yllättävin tuote ovat vaatteet. Kaikki alkoi sattumalta.

”Eräs työntekijämme näkyi Facebookissa Myrttisen lippis päässään, ja ihmiset alkoivat kysellä, mistä niitä voi ostaa”, Träff muistelee.

Niinpä perustettiin verkkokauppa fanituotteille. Lippisten lisäksi tuotevalikoimaan kuuluu nykyisin esimerkiksi college, esiliina, lapaset, sandaalit ja vyölaukku. Ja hihamerkki, sillä yksi faniryhmä ovat opiskelijat haalareineen. Tapahtumissa jaettavia Myrttis-tarroja liimataan skeittilautoihin ja kannettaviin tietokoneisiin.

Myrttisen kurkut näkyvät myös sosiaalisessa mediassa, kun fanit jakavat omia tarinoitaan.

Mies kurkkupurkkien keskellä.

”Joka päivä pitää saada yksi kurkku. Tänään on kyllä mennyt jo kolme.”

Ainakin yksi kurkku päivässä

Träff on viime vuodet siirtänyt kurkkutietouttaan eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, sillä eläkeikä kolkuttelee jo. Eläkkeellä aikaa jää enemmän rakkaalle harrastukselle, biljardille.

Mutta vieläkö suolakurkut maistuvat?

”Kyllä! Joka päivä pitää saada yksi kurkku. Tänään on kyllä mennyt jo kolme”, hän nauraa ja vilkaisee kelloa. Se on vasta puoli kaksitoista.

Myrttisen kurkut

  • Myrttisen kurkkujen historia alkaa 1940-luvulta, kun Pavel Surojegin alkoi veljensä Nikolain kanssa valmistaa ja myydä Helsingissä perinteisellä venäläisellä reseptillä valmistettuja suolakurkkuja.

  • Myrttisen veljekset Jari ja Juha ostivat reseptin ja liiketoiminnan vuonna 1979. Heidän aikanaan kurkkutehdas perustettiin Vantaan Kuninkaanmäkeen.

  • Nykyiselle omistajalle, suomalaiselle perheyritys Arho Foodsille, yritys myytiin vuonna 2009. Arho Foodsin omistuksessa on myös monia muita tuttuja ruokatuotteita, esimerkiksi Hangon Sinappi ja Raikastamo.

  • Perinteisten kymmensenttisten suolakurkkujen lisäksi Myrttisen brändin alla myydään muitakin kasvistuotteita, esimerkiksi maustekurkkuja, minikurkkuja, marinoitua punasipulia, fermentoitua hapankaalia ja valmiiksi keitettyjä punajuuria. Avomaankurkut, pavut ja punajuuret tulevat kotimaisilta sopimusviljelijöiltä.

Mies seisoo harmaiden ja sinisten suolakurkkusammioiden keskellä.

Kurkut kypsyvät suolaliemessä maitohappokäymisen avulla. Tuomo Träffin mukaan käyminen on keskeytettävä jäähdyttämällä juuri oikeaan aikaan – se vaatii ammattitaitoa.