Kasarilla murrosikäisiä tyttöjä neuvottiin luottamaan ehostuksessa kohtuullisuuteen. Koulupäivänä riitti sipaisu vaseliinia tai väritöntä kiiltoa huulille sekä kakkumascaralla korostetut ripset.
Yhteishyvän toimittaja Arja Mattila vinkkasi nuorelle lukijalle syyskuussa 1980, että ”illalla voit hipaista poskillesi poskipunaa. Yleensä sekin on tarpeetonta. Jännityksen punassa on tarpeeksi.”
Syyskuussa 1984 Mattila puolusti kevyttä meikkiä toteamalla, ettei ”suttuinen punk-meikki” ole enää muodissa. ”Meikin tehtävänä on kaunistaa ja korostaa, ei muuttaa nuoren tytön roolia aikuisemmaksi”, hän muistutti.
Elo-syyskuun Yhteishyvän numerot antoivat 1980-luvun alussa koulutytöille paitsi meikkaus- myös ihonhoitovinkkejä. Artikkeleissa muistutettiin kasvojen hellävaraisen puhdistamisen ja kosteuttamisen tärkeydestä.
Koulun diskoon laittautuessaan kasariteinit käänsivät pitkää otsatukkaa sisäänpäin.
Saunailtoina murkut opettelivat käyttämään kuorintavoidetta ja värjäämään hiuksia huomaamattomalla sävyvaahdolla. He levittivät hiuksiinsa ohjeen mukaisesti sitruunankokoisen pallon muotovaahtoa, joka jätti kuontalon sojottamaan toivotulla tavalla.
Koulun diskoon laittautuessaan kasariteinit käänsivät pitkää otsatukkaa sisäänpäin tai sivulle piippaussaksilla. Hiusgeelillä he väkertelivät veistoksellisia kampauksia ja oppivat ihmeen nopeasti pidättämään hengitystään, kun suihkauttivat permanentattuun tukkaansa aimo annoksen äidin tuhtia hiuskiinnettä.
