Arkinen oivallus sai Rikun laihtumaan 20 kiloa

Henkilöstön kesäjuhlissa Riku Korhonen sen tajusi.

Kuopiolaismies oli tavallinen 34-vuotias perheenisä, mutta viime vuodet olivat olleet raskaita. Juhlapuku kiristi, hiki valui, eikä syy tuntunut olevan pelkästään kesähelteissä.

"Kun katsoin jälkikäteen juhlista otettuja kuvia itsestäni, ymmärsin, että minun pitää alkaa tehdä itselleni jotakin. Kiloja oli tullut liikaa."

Nuorena Riku oli pelannut jääkiekkoa ja pesäpalloa, mutta kaupan työ marketpäällikkönä vei mennessään. Perhe-elämä kulutti voimia, eikä ylimääräiselle tuntunut jäävän aikaa. Painoa oli kertynyt yli sata kiloa, mikä oli 175-senttiselle miehelle liikaa.

Väsymys tuntui arjessa konkreettisesti.

"Uni oli huonolaatuista. Jaksoin käydä töissä ja levätä, mutta esimerkiksi kengännauhojen sitominenkin tuntui tukalalta."

Ruokavalio ja liikunta yhdessä laskivat painoa

Kaksi vuotta myöhemmin 36-vuotias Korhonen on kuin eri mies.

"Toukokuussa juoksin ensimmäisen ultramatkan polkujuoksussa, 87 kilometriä. Treenaan nykyään 4–5 kertaa viikossa."

Painoa on pudonnut 20 kiloa, ja omassa kehossa on hyvä olla. Muutos sai alkunsa oivalluksesta – ja pienestä sysäyksestä.

"Luulin pitkään, että arkiliikunta riittää. Sitten tajusin, että ei yksinään riitä."

Inspiraatiota Riku sai lukemalla sosiaalisesta mediasta ultrajuoksemisesta, muun muassa polkujuoksija Max Mobergin saavutuksista. Ne antoivat motivaatiota omaan elämänmuutokseen.

Rikun juoksuharrastus alkoi tosin maltillisen pituisilla lenkeillä. Alussa hän jaksoi juosta vain 1,7 kilometriä kerrallaan, mutta hiljalleen kunto kohosi. Kuukauden kuluttua matka oli pidentynyt viiteen kilometriin.

Painonhallinnassa ruokavaliolla oli iso roolinsa. Aiemmin Riku oli syönyt vain kaksi kertaa päivässä, mutta valtavan kokoisia annoksia. Kun hän vaihtoi ruokarytmiä ja jätti jatkuvan pikaruoan syömisen, olo parani.

"Aloin syödä enemmän proteiinia ja vihanneksia. Myös alkoholin kulutus jäi minimiin."

Leposyke laski yli 20 lyöntiä

Riku arvioi, että ruokavalion ja liikunnan avulla olo parani huomattavasti jo parissa kuukaudessa.

Rikun leposyke laski yli 20 lyöntiä puolessa vuodessa, unesta tuli laadukasta ja sykevälivaihtelu parani huonolta tasolta todella hyvälle tasolle.

Fyysinen hyvä olo heijastui myös mieleen.

"Minusta tuli rauhallisempi, ja resilienssini kasvoi."

Kun treenimäärät kasvoivat, Riku kävi kotona keskustelun, miten perhe-elämä ja harrastus pysyisivät balanssissa. Vanhemmat totesivat, että perhe-elämästä on tullut itse asiassa parempaa. Lisääntynyt energia on auttanut jaksamaan. Riku kokee olevansa aiempaa enemmän läsnä lastensa kanssa.

"Ennen saatoin myös yrittää luistaa kotitöistä. Nykyään energiaa on siinä määrin enemmän, että jaamme kotityöt tasa-arvoisemmin."

Tyttären kommentti nauratti

Motivaation ylläpitäminen juoksua kohtaan on helppoa, kun olo on niin paljon parempi kuin ennen.

"Lähden lenkille 95 prosenttia ajasta hyvillä mielin. Vain sairaana en treenaa, siinä ei ole järkeä", hän sanoo napakasti.

Rikun voi bongata karttulalaisilta metsäpoluilta ja hiekkateiltä missä säässä tahansa. Viime talvena hän juoksi jopa 30 asteen pakkasessa.

Jos hänet näkee vanha tuttu, tuttu todennäköisesti ällistyy. Monet ihastelevat Rikun muodonmuutosta, mutta soraääniäkin on löytynyt. Neuvojia löytyy usein eniten niistä, jotka eivät juoksua edes harrasta.

Hauskimman kommentin Riku kuuli omalta lapseltaan. Jokin aika sitten Pielaveden S-marketiin oltiin lisäämässä kuvaa marketpäälliköstä. Tytär ei miestä tunnistanut.

"Hän kysyi minulta ihmetellen, kuka tuo on? Kuva oli minusta parin vuoden takaa", Riku sanoo ja nauraa. Täytyi siis ottaa uusi kuva.