Asukkaina vain opiskelijoita! Nuoret rakastavat tätä asuinpaikkaa

Tom Sundberg, 26, kiipeää 9. kerroksessa sijaitsevan kattoterassin ikkunasta ulos tasanteelle. Hän on viettänyt täällä lukemattomia iltoja. Tom on tietojärjestelmätieteiden opiskelija ja asunut ylioppilaskylässä kuusi vuotta.

Katolta avautuu näkymä hyppyrimäelle, joka on nimetty edesmenneen mäkihyppysankari Matti Nykäsen mukaan. Joskus hyvällä tuurilla katolla voi törmätä myös Jyväskylän kuumimpaan nimeen, Kortepohjasta ponnistaneeseen räppäri Gettomasaan.

”Silloinen tyttöystävä tunnisti hänet äänestä”, Tom kertoo illasta, joka sai yllättävän käänteen.

Jyväskylän legendaarinen, lähes identtisten tornitalojen ylioppilaskylä alkoi rakentua 1960-luvun lopulla, kun opiskelijoille haluttiin uusi ja yhteisöllinen asuinalue. Vanhimmat elementtitalot henkivät yli 50 vuotta myöhemmin enemmän rappioromantiikkaa kuin modernismia, mutta erityinen yhteishenki on edelleen alueen suurin vetovoima.

Tämä on paikka, jossa viihdytään niin hyvin, että sieltä ei haluta lähteä. Jokaisen on se lopulta tehtävä, kun opinto-oikeus päättyy.

Tom kertoo kuulleensa tarinan ylioppilaskylään 1970-luvun alussa muuttaneesta opiskelijasta, joka asuu siellä yhä. Kiinteistömanageri Markku Kilpi vahvistaa urbaanin legendan todeksi. Nykyään noin 75-vuotiaan asukkaan opinnot ovat edelleen kesken ja siksi opiskelija-asunnosta ei tarvitse luopua.

”Aiemmin voimassa olleet ikuiset opinto-oikeudet mahdollistavat muutamalle kylän asukkaalle loppuelämän asunnon.”

Kansainvälisyyttä ja vuosien perinteitä

Kortepohjan kaupunginosassa sijaitsevassa noin 2 000 opiskelijan valtakunnassa elämä on värikästä ja vaihtelevaa.

Asukastoimikunnan puheenjohtaja Amanda Mäkinen kertoo yhteisöllisyyden syntyvän aktiivisuudesta ja avoimista ovista. Jokaisella asukkaalla on pääsy kaikkiin yhteisiin tiloihin, kuten Rentukka-­yhteisötaloon. Muutamia vuosia sitten Rentukka oli anniskeluravintola ja monien kosteiden iltojen sekä mehevien tarinoiden kotipesä.

Nykyopiskelijat halusivat kännäämisen sijasta lounasravintolan, harrastustiloja ja kuntosalin, jonka toiminnasta Tom on vastannut kolme vuotta. Siellä hän on solminut monia kansainvälisiä ystävyyssuhteita; Ranska, Saksa, Italia, Brasilia, Yhdysvallat, Kanada, Nepal, Intia, hän luettelee vaihto-opiskelijakavereidensa kotimaita.

Asukastoimikunta järjestää ympäri vuoden erilaisia aktiviteetteja, kuten klassikoksi muodostuneen sauna-apron. Silloin opiskelijat kiertävät paikalle tuodun teltta- ja peräkärrysaunan lisäksi asuintalojen yhteisiä saunatiloja. Ahkerimmat saunojat saavat löylykuntoisuudestaan todistukseksi haalarimerkin.

”Uima-asuissa ja pyyhkeissä kulkevat ryhmät herättävät hilpeyttä”, Amanda nauraa.

Kylän pitkäaikaisin perinne on monen kymmenen metrin korkeuteen kurkottavan kuusen valojen sytytys joulun aikaan.

Yhteisössä ei aina eletä kuin lintukodossa. Bileet kuuluvat edelleen opiskelijaelämän ytimeen, ja asunnoissa juhlitaan aamun pikkutunneille naapureiden unien kustannuksella. Sanomista tulee myös kulttuurieroista, ruokakäryjen tuulettamisesta rappukäytävään ja savukkeiden hajuhaitoista.

Pelastuslaitoksen autot ovat olleet viikoittainen näky ylioppilaskylässä, kun asukkaiden savuavat kokkaukset ovat lähettäneet automaattisen hälytyksen hätäkeskukseen.

Nyt tilanne on parempi, kun hätäkeskusyhteydestä on luovuttu ja käytössä on myös kerroskohtainen nappi, josta turhan hälytyksen voi vaimentaa.

Oma koti, oma vessaharja

Myymälä suljettu. Rip ostari. Kortepohjan vanhan liikekeskuksen seinät ja ikkunat on maalattu täyteen värikkäitä tägejä ja graffiteja. Vain yksi pizzeria sinnittelee vielä purkua odottavan tasakattoisen ostarin tiloissa.

Sale sen sijaan muutti keväällä entistä lähemmäs opiskelijoita: lähikauppa löytyy nyt ylioppilaskylässä sijaitsevan uuden kerrostalon kivijalasta.

Asiakaskunnassa näkyy opiskelijoiden läsnäolo.

”Nuudeleita ja energiajuomaa menee paljon”, sanoo myymälässä työskentelevä Sara Puumala.

Hän on itsekin ylioppilaskylän asukas ja aloittaa lukuvuoden kolmannen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelijana. Alkava opintovuosi näkyy kaupassa siivoustarvikkeiden menekkinä. Silloin on tarvetta muun muassa vessaharjoille ja muille tuotteille, joita tarvitaan omassa kodissa.

Kun kylästä tulee koti

Akaalta kotoisin oleva Amanda tuli Kortepohjaan syksyllä 2018 aloittaessaan biologian opinnot. Tom muutti vuotta myöhemmin. Myös hänen isänsä oli aikoinaan asunut Jyväskylän ylioppilaskylässä ja suositteli kokemusta myös pojalleen.

Nyt Tom on gradua vaille valmis, ja vähitellen on aika alkaa miettiä elämää ylioppilaskylän ulkopuolella. Kun on tottunut asumaan poikkeuksellisen aktiivisessa yhteisössä, elämän uudelleen rakentaminen on iso muutos.

”Mistä tällaisen yhteisön löytää vanhemmalla iällä?” hän on pohtinut useammankin kerran.

Amandan tulevat vuodet ylioppilaskylässä ovat turvatut. Vaikka biologian opinnot ovat lähes valmiit, edessä on yhä monia opiskeluvuosia. Vuosi sitten Amanda aloitti luokanopettajan opinnot, ja valmistuminen häämöttää vasta vuosikymmenen lopulla.

”Identifioin tämä alueen kodikseni. Mitä olen, kun en enää ole kortepohjalainen?”