Entinen Michelin-kokki Samuli vatkaa nyt lettutaikinaa menestys mielessään

Porvoolainen jäätelöyrittäjä ja entinen Michelin-kokki Samuli Wirgentius pääsi Suomalainen menestysresepti -finaaliin paistovalmiilla banaanilettutaikinalla.

Samuli pääsi edellisellä kaudella tv-kameroiden eteen piimäjäätelöllään, mutta paikka kuuden finalistin joukkoon jäi vielä haaveeksi. Nyt tilanne on toinen.

Miten tuotteesi syntyi?

Meillä on kolme poikaa, ja banaaniletut ovat olleet heille hyvä väli-, aamu- ja iltapala. Vaikka lettutaikina on helppo tehdä, usein on vielä helpompi sanoa, että viikonloppuna tehdään. Sitten se jää tekemättä. Aloin tutkia, onko kaupan hyllyllä valmista taikinatuotetta ja totesin, että ei ole.

Miksi tuotteesi on voittaja-ainesta?

Letut yhdistävät kaikkia meitä suomalaisia. Ne herättävät muistoja ja vetoavat sisäiseen lapseen. Ne ovat vähän kuten jäätelö: niitä syödään aina hyvillä mielin, ja aina se harmittaa, kun ne loppuvat kesken.

Mikä on paras hetki nauttia taikinastasi tehtyjä lettuja?

Meillä valmistaikina on ollut toivottu hätävara kiireisimpinä hetkinä. Lapset osaavat paistaa siitä runsaskuituisia ja proteiinipitoisia lettuja itsekin aamulla tai koulun jälkeen.

Millaisella reseptillä aiot pärjätä kilpailussa?

Minulla on jaksamista, määrätietoisuutta ja sisua viedä tuotetta eteenpäin. Harteilleni saa kasata aika paljon kiviä ennen kuin annan periksi.

Mikä sinua on jännittänyt eniten kisassa?

Taistelen tällä tuotteella ennakkoluuloja vastaan. Letut on aina pitänyt tehdä kotona, ja ajatellaan, että parhaat letut tekee isoäiti, isoisä, isä tai äiti. Isoin haasteemme on, onko yhteiskunta valmis vastaanottamaan tällaisen arjen helpottajan.

Mitä olet joutunut uhraamaan tuotteesi eteen?

Paljon aikaa perheeltä. Olen tehnyt lettutaikinaa töissä normaalin työni lisäksi, joten minua ei ole hirveästi näkynyt kotona. Pojat ja vaimo ymmärtävät tilanteen ja heitä lepyttää, kun tuon töistä tullessani 20 litraa erilaisia lettutaikinoita ja kaupan päälle jäätelöä. Itsestäni tilanne on kuitenkin tuntunut vaikealta.

Rakkain ruokamuistosi?

Olen elänyt yltäkylläisesti Pariisissa, mutta mieleeni on jäänyt ihan tavallinen mansikkakakku, jota tarjottiin vaimoni serkun häissä. En tiedä, mikä siitä teki niin pahuksen hyvää. Kostutus oli onnistunut, ja olivatko kananmunat olleet poikkeuksellisen hyviä ja mansikat poikkeuksellisen makeita?

Unohtumaton ruokamokasi?

Kun hakee töihin kokiksi, ravintolassa tehdään ilmainen koevuoro tai pari. Kun hain ravintola Kiasmaan, silloinen keittiömestari Harri Syrjänen pyysi minua tekemään purjo-perunakeiton seuraavan päivän lounasta varten. Ravintolassa kaikki pitäisi aina maustaa valmiiksi, mutta minä kirjoitin keittoon lapun, että vain maku puuttuu. Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa, tarkasta suola. Taisivat kokit nauraa tekeleelleni. Sain työpaikan, mutta tapaus on kummitellut mielessäni jälkikäteen.