Hanna koki ikimuistoisen hetken Prismassa: "Olisin halunnut huutaa"

Vuosi sitten biologian opettaja Hanna Forsman lähetti sähköpostin, johon hän ei uskonut saavansa vastausta. Ei ollut ennenkään saanut.

Matkaan lähti sähköposti tekstiiliyrityksille. Liitteenä oli kuosimalleja, joita Hanna oli suunnitellut.

Mutta tällä kertaa hän sai vastauksen: Finlaysonilta.

Alkoi vuoden kestävä jännitys, mitä sitten tapahtuu.

Opettajasta kuosin suunnittelijaksi

Miten biologian opettaja päätyi suunnittelemaan kuoseja ja sai vieläpä Finlaysonin kiinnostumaan töistään?

Hanna oli aina pitänyt piirtämisestä, etenkin kasvi- ja eläinaiheista. Nuorena hän ei kuitenkaan hahmottanut, mitä ammatteja kuvallisella alalla voisi tehdä, joten hän valitsi toisen kiinnostuksen kohteensa, biologian. Opintojen jälkeen kymmenen vuotta kului yläkoulun aineenopettajana.

Koronapandemia muodostui Hannalle käänteentekeväksi. Opettajien työmäärä tuplaantui, ja Hanna koki tarvitsevansa taukoa työelämästä.

Hän haki opintovapaata ja päätyi opiskelemaan graafista suunnittelua – koska se kuulosti kivalta, ja kodin lähellä Tuusulassa oli tutkintoon suuntaava Pekka Halosen Akatemia.

Kun Hanna lähti taidealalle, ystävien reaktio oli yllättävä: ”Nytkö vasta tajusit?”

Hanna ymmärsi, että kaikki merkit olivat olleet ilmassa, mutta hän ei ollut osannut nähdä itseään luovan alan ammattilaisena.

”En pidä itseäni taiteilijana, sielustani ei kumpua mitään vuodatettavaa”, Hanna sanoo kieli poskessa.

Finlayson kiinnostui "rikkaruohokuosista"

Kun Hannan opinnot etenivät, kuvien vetovoima vain vahvistui. Paluu opettajaksi ei tuntunut enää houkuttelevalta.

Hanna otti vielä vuoden virkavapaata ja opiskeli lisää. Yksi kursseista oli kuosisuunnittelu. Kuosi tarkoittaa kankaan, tekstiilin tai muun materiaalin pinnassa olevaa toistuvaa kuviointia, koristelua tai kuviomallia.

Hanna haki myös uuden alan työpaikkoja, mutta ei saanut. Avoimiin paikkoihin vaadittiin useamman vuoden kokemusta, jota Hannalla ei ollut.

Silti hän lähetti sinnikkäästi hakemuksia ja myös tekstiiliyrityksille sitä kuuluisaa sähköpostia, jossa oli liitetiedostona erilaisia kuosimalleja.

Sitten soi puhelin. Hannaan otti yhteyttä Finlayson, yksi Suomen suurimmista sisustus- ja kodintekstiiliyrityksistä.

Siellä oltiin kiinnostuneita etenkin yhdestä kukallisesta kuosista, joka saattaisi hyvinkin sopia kevään ja kesän 2026 mallistoon.

Hanna oli piirtänyt kuosiin kasveja, joita yleisesti pidetään rikkaruohoina ja joita usein ylenkatsotaan, ne kun eivät ole suurikukkaisia, näyttäviä tai huumaavasti tuoksuvia.

Mutta ne ovat sitkeitä, vähällä pärjääviä, kauniita, ja ne tarjoavat ruokaa ja suojaa kaupunkiluonnon pienille eläimille.

”Ne ovat ihania!”, Hanna huudahtaa ja kertoo lapsuutensa parhaista leikeistä, kun sai etsiä joutomaa-alueilla koppakuoriaisia, perhosentoukkia ja pieniä herkkiä kukkia.

Kuosi sai nimekseen Joutomaa ja siinä yhdistyy Hannan menneisyys kasvitieteilijänä, rakkaus piirtämiseen, ja nykyisyys graafisena suunnittelijana.

Ikimuistoinen hetki Järvenpään Prismassa

Finlayson osti Hannalta kuosin.

Mutta miksi puhelun jälkeen piti odottaa vuosi?

Vaikka Finlayson teki kaupat, Hanna ei tiennyt, jäisikö Joutomaa Finlaysonin arkistoihin vai menisikö se tuotantoon.

Hän ei uskaltanut kertoa salaisuudestaan kenellekään.

Aivan täysin varma tapahtuneesta hän oli vasta, kun hän näki Järvenpään Prismassa pussilakanasetin, jota koristi tuttu kuvio. Joutomaa oli käynyt läpi tuotantoprosessin ja oli nyt kaikkien saatavilla pussilakanoina, pöytäliinoina, essuina, keittiöliinoina ja patalappuina.

”Olisin halunnut huutaa, että katsokaa kaikki!”

Valitettavasti kaupassa oli tuolloin tyhjää, eikä hän päässyt pysäyttämään muita asiakkaita kuulemaan ilouutista.

Hannan vinkki alan vaihtamisesta haaveileville

Joutomaa-kuosin pääseminen tuotantoon ei muuttanut Hannan työelämää. Uuden alan töitä ei löytynyt, ja hän valmistautui palaamaan takaisin opettajaksi.

Seuraavan syksyn lukujärjestyskin oli jo tehtynä, kun Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksessa aukesi paikka. Hanna siirtyi arviointiasiantuntijaksi, mutta työnkuva liukui vähitellen kuin huomaamatta graafisen suunnittelun puolelle. Muun muassa kuvallisen materiaalin tuottaminen asiantuntijoiden käyttöön on Hannan vastuulla.

Niille, jotka haaveilevat alan vaihdosta Hannalla on viisas ajatus. Vanhan ja uuden alan ei tarvitse olla täysin erillisiä, vaan niitä voi pyrkiä yhdistämään. Kiven alla olevia työpaikkoja ei kannata hakea vain uuden osaamisen tittelillä. Omaa työnkuvaa voi mahdollisesti muuttaa myös sisältä päin.

”Pikku hiljaa voi tuoda esiin omaa erikoisosaamistaan, mikä huomataan arvokkaaksi, ja sitä kautta voi löytyä uusia juttuja”.

Työelämän suhteen Hanna kokee, että kasvitieteen opiskelu ja vuodet opettajana eivät olleet harhareittejä. Hän sanoo kulkeneensa tietämättään kohti sitä pistettä, jossa hänen nyt kuuluukin olla.