Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Parsa ei odota pellossa. Iryna Kurinska poimii parsaa Järvenkylän tilalla jo kahdeksatta vuotta.

Iryna Kurinska poimii parsaa Järvenkylän tilalla jo kahdeksatta vuotta. Yhteishyvä vieraili tilalla viime kesänä.

Kotimaisen parsan sesonki kestää vain kuusi viikkoa – onneksi tätä kesäistä herkkua voi myös pakastaa

Teksti:
niina mälkiä
Kuvat:
Vesa Tyni
Julkaistu: 5.5.2022
Muokattu: 6.7.2022
Parsasadon korjaaminen alkaa vuosittain toukokuun puolivälin tienoilla, kun maan lämpötila on sopiva. Satoa korjataan päivittäin juhannukseen saakka. Tämä valoisien öiden herkku saapuu S-ryhmän kauppoihin kesäkuun alkupuolella.

Sauvolaisella Järvenkylän tilalla työt pellolla on aloitettu jo ennen kuutta. Päivän parsasato on poimittu talteen aamun viileydessä. Silloin parsa on raikasta ja pysyy tuoreena pitkään.

Iltapäivällä yllättää kaatosade, mutta pakkaamon työtä se ei häiritse. Täällä parsat jäähdytetään, leikataan, pestään ja lajitellaan. Koon mukaan niputetut parsat ovat pian matkalla asiakkaille.

”Suomalainen parsa on ihan erilaista kuin muualla kasvanut”, tilan isäntä Jari Suominen sanoo.

Mansikkakansana me tiedämme, miksi. Pohjoisen valoisat kesät saavat marjat maistumaan makeammilta. Miksei siis parsankin.

”Meillä parsa kasvaa yölläkin”, Suominen sanoo ja näyttää käsillään, kuinka pitkän pätkän parsa venyy vuorokaudessa: noin viisitoista senttimetriä.

”Parsa ei odota pellossa. Jos sitä ei tänään napsaista talteen, huomenna se on jo kasvanut yli. Mansikka voi jopa hetken odottaa poimintaa, jos sää on tarpeeksi vilpoisa”, Suominen sanoo.

Siksi pelloille mennään seitsemänä aamuna viikossa. Poimittavaa riittää, sillä parsaa kasvaa kymmenellä hehtaarilla. Korkeintaan kuusi viikkoa kestävän sesongin aikana se tarkoittaa 40 000:ää nippua kotimaista parsaa. Määrä ei yksin elättäisi, mutta se on hyvä lisä marjatilan valikoimaan. Tulevaisuudessa parsan osuutta on tarkoitus kasvattaa.

Parsa täyttää aukon kalenterissa

Jari Suominen ehti viljellä mansikkaa ja muita marjoja Järvenkylän tilalla melkein 35 vuotta ennen kuin marjat saivat rinnalleen parsan yhdeksän vuotta sitten.

Idea löytyi Keski-Euroopasta. Nauttiessaan siellä keväisistä parsaviikoista Suominen mietti, että kasvaahan parsa Suomessakin. Oman äidin takapihalla oli rehottanut parsapuska, josta saatiin keväisin keittoainekset.

Keski-Euroopassakin parsaa kasvattavat marjanviljelijät, sillä parsa tarjoaa marjatilan kausityöntekijöille pidemmän sesongin. He voivat keväällä valmistella mansikat, poimia alkukesästä parsat, keskikesällä mansikat ja lopuksi herneet ennen syystöitä.

”Ensimmäiset työntekijät tulevat meille jo helmikuussa istuttamaan taimia kasvihuoneeseen. Viimeiset lähtevät vasta joulukuussa”, kertoo tilan emäntä Ingrida Alijosiute.

Alijosiute tutustui Järvenkylän tilaan ja Jari Suomiseen kansainvälisenä vaihto-opiskelijana 22 vuotta sitten. Pian työsuhteen rinnalle tuli myös romantiikkaa ja Liettuasta kotoisin oleva Alijosiute jäi pysyvästi Suomeen. Toimitusjohtajana hän vastaa esimerkiksi kausityöntekijöiden rekrytoinnista.

Ukrainan sota näkyy myös Sauvossa

Järvenkylän tilalla on töitä noin 140 kausityöntekijälle. Viime vuonna korona piti osan maahan saapuneista kausityöntekijöistä pitkään koronakaranteenissa.

Tänä vuonna surua tuottaa sota Ukrainassa. Ukrainalaisille kausityöntekijöille oli jo hankittu työluvat, ja heitä odotettiin Suomeen. Sota kuitenkin pakotti miehet jäämään puolustamaan maataan.

”Naisten mukana sotaa pakoon Sauvoon saapuivat lapset ja isovanhemmat. Naisille ja nuorille on tarjolla kesätyötä, mutta miesten poisjäämistä on vaikea paikata”, Suominen kertoo.

Alkukeväällä pellolla tehtävät traktorityöt, joilla parsapenkit valmistellaan tulevaan kasvukauteen, ovat olleet vuodesta toiseen tuttujen ukrainalaisten kausityöntekijöiden heiniä.

Parsaa voi poimia juhannukseen saakka

Parsasadon korjaaminen alkaa vuosittain toukokuun 12. päivän tienoilla, kun maan lämpötila on sopiva. Satoa korjataan päivittäin juhannukseen saakka.

”Parsan korjaaminen täytyy lopettaa ajoissa, jotta kasvi ehtii kesän aikana kasvattaa ison pensasmassan. Siitä juurakko saa ravinteet ja voimaa seuraavaa kasvukautta varten”, Jari Suominen kertoo.

”Se mikä määrässä hävitään, voitetaan kuitenkin kymmenkertaisesti laadussa.”

Parsaa pidetään haastavana viljeltävänä. Se on osittain myytti, joka syntyy parsan vaatimasta käsityöstä. Poimittavat parsanvarret katkaistaan yksitellen, tarkasti oikeasta kohdasta. Myös ripeästi kasvavat rikkaruohot poistetaan käsin.

”Se mikä määrässä hävitään, voitetaan kymmenkertaisesti laadussa.”

Parsanviljelyn aloittaminen vaatii malttia. Parsajuurakoiden istuttamista seuraavana vuonna parsasta ei vielä oteta satoa. Seuraavana vuonna voidaan poimia noin 30 prosenttia, ja vasta kolmantena vuonna monivuotisesta parsasta saa täyden sadon.

”Jos parsa viihtyy kasvupaikassaan hyvin, yksi kasvi voi olla tuottoisa 20 vuotta”, Alijosiute sanoo.

Kun viimeinen poiminta juhannuksen alla on tehty, penkit lannoitetaan. Sen jälkeen parsa saa rehottaa, kunnes puskat kellastuvat. Silloin ravinteet ovat siirtyneet juurakkoon ja maanpäällisen kasvuston voi murskata. Rikkaruohot poistetaan mekaanisesti ilman torjunta-aineita, ja jäljelle jää tyhjä parsapenkki.

Innostus kumpuaa uusista ideoista

Järvenkylän tilalla töitä tehdään käytännössä vuoden ympäri, loppiaisesta jouluaattoon. Hiihtolomilla Alijosiuten ja Suomisen perheellä on ollut tapana matkustaa lämpimään lataamaan akkuja. Perheeseen kuuluvat vanhempien lisäksi 16- ja 12-vuotiaat lapset. Jarin aikuinen poika Sauli Suominen toimii tilalla tuotantovastaavana.

Tilalla kehitetään jatkuvasti uutta. Jari Suominen kertoo saavansa keksinnöistä virtaa.

”Koska naapurit kuitenkin ryhtyvät samaan, on tehtävä aina jotain uutta. Tänä vuonna valmistuu esimerkiksi uusi menetelmä, jolla voi torjua tuholaisia ilman torjunta-aineita ja jäämiä”, hän valottaa otsonivesiprojektia, jota tilalla kehitetään yhdessä Turun yliopiston bioteknologisen laitoksen kanssa.

Suominen nostaisi parsan, perunat ja mansikat sekä puhtaan veden suomalaisiksi gurmeetuotteiksi.

Keksintöjen lisäksi Suominen innostuu myös suomalaisen ruoan laadusta. Hän puhuu mielellään viennin kehittämisen puolesta.

”Suomalainen ruoka on maailman parasta, mutta sitä ei osata myydä ulkomailla. Esimerkiksi marjoja pitäisi viedä Eurooppaan rekkakaupalla – pienet tuottajat yhdessä. Meidän pitäisi ottaa mallia Euroopasta, jossa tuottajat tekevät yhteistyötä osuuskuntien kautta.”

Suominen nostaisi parsan, perunat ja mansikat sekä puhtaan veden suomalaisiksi gurmeetuotteiksi, jotka voisivat hyvin organisoiduilla vientitoimilla olla eurooppalaisissa Michelin-ravintoloissa alle kymmenessä tunnissa nostosta. Menekkiä hidastaa eurooppalaisia kilpailijoita korkeampi hinta.

”Kustannustaso Suomessa on korkea. Maa maksaa saman kuin Saksassa, mutta konehuollot, katsastukset, varaosat ja byrokratia ovat kalliimpia.”

Pakastettua parsaa talven varalle

Kun Alijosiute ja Suominen kutsuvat kotiinsa ruokavieraita, aterian aloittaa yleensä parsakeitto. Ingrida Alijosiute lisää sosekeittoon valkoviiniä ja kermaa tai pyöristää makua sulatejuustolla.

Kerta toisensa jälkeen pariskunta on saanut todeta, kuinka ruokavieraat hiljentyvät ensimmäisen lusikallisen jälkeen nauttimaan.

Alkukesän tuoreet parsat perhe nauttii mieluiten voissa paistettuina tai pekoniin käärittyinä, mutta parsakeittosesonki jatkuu varsinaisen parsasesongin jälkeenkin, koska parsaa voi pakastaa.

”Sellaisenaan, vaikka nipuittain”, Alijosiute kertoo.

Parsa säilyy pitkään jääkaapissakin, mutta viikkotolkulla tuoretta parsaa ei kannata siellä säilyttää. Kotimainen parsa kestää hyvänä muutaman päivän.

”Nipun ympärille kannattaa kääriä kostea paperi ja laittaa parsat jääkaapin alaosaan. Paras säilytyslämpötila parsalle on neljä astetta.”

Vastaostetusta nipusta kannattaa kuitenkin napata yksi heti syötäväksi. Raakana rouskutellun kotimaisen parsan maku on niin hieno, että se kannattaa kokea.

Järvenkylän tila

  • Sauvossa sijaitsevalla Järvenkylän tilalla on viljelty mansikkaa vuodesta 1980 saakka. Nykyään tilalla viljellään myös parsaa, hernettä sekä vadelmaa.

  • Järvenkylän tila aloitti ensimmäisenä maatilana marjojen ja satokausikasvisten myynnin isojen markettien eteen perustetuissa myyntipisteissä. S-ryhmä on ollut alusta asti Järvenkylän yhteistyökumppani.

  • Tilan historia ulottuu 1700-luvulle. Vuosien varrella tilalla on muun muassa poltettu kalkkia, jota vietiin omalla kauppalaivalla aina Kapkaupunkiin saakka.

Lue lisää Tuotteen takana -sarjan tarinoita